BSSC 2018 Latvia

Teksti: Kosti Kallunki

Kuvat: Timo Soininen

Niin koitti jälleen kesäkuun ensimmäinen aamu ja kansaa alkoi kerääntyä yhä hiljalleen heräävälle Helsinki-Vantaan lentoasemalle, joukossa muutama pirteä… ja ei niin pirteä reserviläinen.

Oli aika aloittaa retki Latviaan Baltic Sea Shooting Cup -kilpailuun, johon jälleen oli Helsingin piirin joukkue ilmoitettu kokoonpanolla Seppo Siimeslehto Jj, Jari Gerasimoff, Jere Hakanen, Ilkka Koljonen, Kosti Kallunki ja kirstunvartijana Timo Soininen.

Pahan maun jättäneiden aamukahvittelujen jälkeen oli aika nousta pienkoneella harvaan pilvirintamaan nauttimaan Itämeren ja Viron maisemista, kuin karttaa pöydällä olisi katsellut. Sukkelaan menneen lennon jälkeen olimmekin jo Riianlahden rannoilla lähestymässä Riikan lentokenttää, jonka vaatimatonta olemusta säväyttivät jyhkeät Yhdysvaltain ilmavoimien kuljetuslentokoneet, joiden kauniita muotoja vilpittömästi ihailimme. Laukkujen odottelun lomassa arvuuttelimme ulkomaalaisten sotilaiden alkuperää terminaalissa, ajanvietettämme hankaloitti sotilaiden siviilivaatetus mutta tulimme johtopäätöksen, että Kanadasta ne on. Aulaan päästyämme vastassa olikin jo Latvian kansalliskaartin iloisesti tervehtivä sotilas, joka vastasi ansiokkaasti koko reissun meidän kuljetuksista, tai ainakin silloin kun ei ollut kadottanut autoaan. Noin tunnin matkan päässä Riikan pohjoispuolella sijainnut majatalo toimi tukikohtanamme kilpailun ajan, jonne oli järjestetty myös tervetulotilaisuus ja muut kilpailun tilaisuudet ammuntaa lukuun ottamatta.

Tervetulotilaisuus piti sisällään pienen pätkän Latvian Kansalliskaartin historiaa ja nykyisyyttä sekä loistavan powerpoint-vahvisteisen ampumarastien esittelyn. Illallisen ja muihin kansainvälisiin joukkueisiin tutustumisen ja hetken seurustelun jälkeen olikin jo aika hipsiä nukkumaan jotta kisapäivä valkenisi virkeänä.

Kisa-aamun ravitsevan aamiaisen jälkeen olikin aika siirtyä Tallinnantien varressa olevan tukikohdan ampumaradalle, joka on myös perinteiseen suomalaiseen tapaan kuivalla ja hiekantäyteisellä mäntykankaalla, ja voi että hiekka on kuivaa ja kuumaa kesän alkuhelteessä, joka jaksoi kivuta lähelle kolmeakymmentä astetta. Jo ennen aloituspuhuttelua paikallinen toimitsijajoukko kiikutti vesipulloja kilpailijoiden virkistämiseksi ja nestehuollon ylläpitämiseksi. Vettä oli joka rastilla runsaasti saatavilla, mikä oli helteessä aivan oleellista toiminnan ylläpitämiseksi. Alkupuhuttelun jälkeen siirryimme rasteille joista ensimmäisenä oli 300 m kivääriammunta AK4-kivääreillä asennoista: makuu, polvi ja pysty…aivan, 300 m pystyammunta avotähtäimillä, no saatiinhan sinne tauluihin reikiä näinkin. Tämän hermoja rassaavan alkulämmittelyn jälkeen olikin vuorossa AK4 -tarkkuuskivääreillä suoritettu pika-ammunta 300 metriin, harjoitteluvaiheessa ihmettelin kun ristikko heilahtaa kylmälaukauksilla, niin päätinpä kokeilla kiikarinjalan kireyttä ja kuinkas ollakaan niin irtihän se oli, ei muuta kuin uutta rautaa tilalle ja homma saatiin päätökseen. Latvialaiseen tapaan kuului ammunnan aikana olla paikallinen kevyt taisteluvyö ampujalla yllä, mutta sitä ei tarvinyt kiinnittää edestä joten sen sai antaa vain roikkua harteilla, eipä se tuonut etua vaan ei se paljoa haitannutkaan. Seuraavana vuorossa olleet toiminnalliset (ipsc) kiväärirastit ammuttiin H&K G36:lla, joka oli varustettu Aimpointilla sekä ehtalla AK47:llä. Vauhtia, tilanteita ja kammottava määrä päässälaskua myöhemmin joukkueemme oli selvittänyt tämänkin haasteen osaltaan kunnialla läpi. Erinomaisesti järjestetyn lounaan nautittuamme oli aika siirtyä pistooliradalle suorittamaan paikallinen pistoolin palvelus- ja luokka-ammunta, joka suorittettiin erinomaisella joskin vanhalla Sig 210 -aseella, todella tarkka ja mukava ampua. Ratatoimitsijoiden vuolaasti kehuessa suorituksiamme saimme pitkän, joskin nautittavan urakkamme päätökseen ja pääsimme siirtymään ”käärmeen puremat” käsissämme kohti ruotsalaista kenttäammuntaa. Tämä kaksivaiheinen Glock 17 -aseella suoritettu ammunta oli vanhaa ruotsalaista ampumaohjelmistoa, joka on ollut Latviassa käytössä jo pitkiä aikoja. Suoritteessa ammuttiin kolmion, neliön ja ympyrän muotoisia ja erivärisiä maaleja rajatussa ajassa rajatulla patruunamäärällä, vain osuma noin A5-kokoiseen maaliin riitti hyväksyttyyn suoritukseen. Tämän rastin piti olla ennakkoon niin sanotti vahva rasti, mutta se aiheuttikin suunnattoman määrän erilaisia tunteita. Kellopelien piippujen jäähtyessä siirryimme paikallisten kovin rakastamaan Duelling-ammuntaan. Ammuntaa edeltävänä vaiheena kaikki kilpailijat kohdistivat kisaan tulevan henkilökohtaisen AK4-kiväärin 50 m matkalle, ja olihan pauketta ja puheen sorinaa kun kymmenet kisaajat tekivät työtään kukin joukkue tahollaan ja tavallaan. Kohdistuksen jälkeen ammuttiin vielä viisi savikiekkoa ampujaa kohden totutteluna ennen kisaa, ammuttiinhan tulevassa kaksintaistelukisassa savikiekkoja. Kaksintaistelukisa käytiin joukkue vastaan joukkue kaaviona ja ammuntana.

Lähtö oli koko joukkue kerralla makuulla kasvot tauluille päin, äänimerkistä ylös ja pika pikaa ampumalinjalle joka sijaitsi 50 m päässä, siellä odottivat ampujakohtaiset neljä lipasta joissa kussakin yksi patruuna ja yksi savikiekko ampujaa kohden 50 m päässä. Oman kiekon rikottuaan sai ampua joukkueen muita kiekkoja mikäli kerkesi. Rajoitettu enimmäisaika oli äänimerkistä 2 minuuttia suorittaa, mikäli aika ylittyi sai automaattisen häviön. Todella hieno ammunta, suosittelen kokeilemaan.

Paikallisten lempilaji näkyi myös suoritteissa heidän ottaessa vahvan voiton tässä ammunnassa, tosin Latvian joukkueen hivenen itseään kehuen saivat toimitsijoilta haasteen kisata vielä kerran. Toimitsijoiden valitessa suomalaisten erinomaisesti kohdistetut kiväärit pääsivät he näyttämään mistä toimitsija on tehty ja ottivat murskavoiton omasta joukkueestaan, että silleen. Sitten olikin aika loppukiitosten ja siirtyminen majoitukseen odottelemaan tuloksia ja pesemään valtaisa määrä hiekkaa ja hikeä sotureista pois.

Varusteiden vaihdon ja peseytymisen aikana oli päivä vaihtunut iltaan ja leppoisaan seurusteluun kilpakumppaneiden kanssa. Kutkuttavan jännityksen vallitessa joukkueet kerääntyivät illallispöytään, mikä oli mitä mainioin kattaus paikallisia herkkuja kaloista lihaherkkuihin. Pienien puheiden ja ystävien muistamisen jälkeen olikin aika varsinaisille palkinnoille.

Hienojen yksilösuoritteiden palkitsemisen ja ampumaluokka-ansioiden jaon jälkeen, joita joukkueemme kovin sai, oli aika joukkuekisan tulosten. Voiton tällä kertaa nappasi Viro Latvian ollessa toinen ja Suomen sijoittuessa kolmanneksi. Tästähän emme olleet murheissamme kuin hetken, kun aloimme suunnitella jo seuraavan vuoden juonia, sillä onhan kilpailu vuonna 2019 Helsingin järjestelyvastuulla.