05/2015 uutiset

Lauri Väättänen
Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka seuraa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa.

Väitöskirja maanpuolustustahdosta

Risto Sinkko on useiden vuosien aikana esitelmöinyt erilaisissa seminaareissa maanpuolustustahdosta ja sen mittaamisesta. Syyskuussa 2015 Sinkko toi Maanpuolustuskorkeakoulussa julkisuuteen tohtoriväitöksensä ”Maanpuolustustahto asevelvollisen koulutuksen ja palveluksen onnistumista selittävänä tekijänä”. Väittelijä on laatinut tutkimuksensa sotatieteiden tohtorin tutkintoa varten.

Väitöstilaisuudessa paikalla olleena voin esittää väittelijälle onnitteluni. Pitkä tutkimustyö on saavuttanut akateemisen maalinsa ja tutkija voi tämän jälkeen jatkaa tutkimustöitään ja ehkäpä löytää tärkeästä asiasta vieläkin jotain uutta. Puolustusvoimien ylipäällikkö tasavallan presidentti Sauli Niinistö on todennut, että tärkein puolustuslinjamme on korviemme välissä. Siinä lausunnossa on selkeästi tuotu esille yksinkertaistettuna maanpuolustustahdon merkitys.

Kapteeni Jaakko Valtanen opiskeli Sotakorkeakoulun yleisesikuntaupseerikurssilla vuosina 1953 – 1954 ja laati diplomityönsä otsikolla ”Maanpuolustushengen (-tahdon) kehittämisen ja ylläpitämisen edellytykset ja mahdollisuudet erityisesti nuorison keskuudessa”. Viisikymmentä vuotta myöhemmin palvelusurallaan puolustusvoimain komentajanakin toimineen kenraali Valtasen tutkimus julkaistiin uusintapainoksena teoksessa ”Maanpuolustustahto tutkimuskohteena – Kylmästä sodasta informaatiosotaan”.

Risto Sinkko kirjoittaa väitöskirjassaan Valtasen tutkimustyöstä sivulla 21 ja sekottaa tekstissään käsitteet maanpuolustushenki ja maanpuolustustahto. Sinkko kirjoittaa: ”Kuvaavaa 1950-luvun ajattelulle ja kielenkäytölle lienee se, että Valtanen kirjoittaa työnsä otsikossa maanpuolustustahdosta ja suluissa maanpuolustushengestä”. Todellisuudesa Valtasen tutkimuksen otsikossa teksti on edellä mainittu eli tahto on suluissa.

Väitöskirjassaan Sinkko tuo esille maanpuolustustahdon rinnalle taisteluluottamuksen, ja näiden kahden välillä hän näkee vahvan korrelaation. Maanpuolustustahdosta Sinkko ei esitä suorasanaista määritelmää. Sen sijaan hän kirjoittaa klassiseksi nimetystä maanpuolustustahto kysymyksestä eli ”Jos Suomeen hyökätään, niin olisiko suomalaisten puolustauduttava aseellisesti kaikissa tilanteissa, vaikka tulos näyttäisi epävarmalta?”.

Liisa Myyry (Helsingin yliopisto, Sosiaalipsykologian laitos) on vuonna 2009 puolestaan kirjoittanut: ”Laadullisen tutkimuksen perusteella maanpuolustustahto määriteltiin tunteeksi siitä, että Suomi on hyvä paikka elää ja myönteiseksi asenteeksi Suomen yhteiskuntaa, järjestystä, luontoa, kulttuuria ja ihmistä kohtaan, mikä johtaa haluun toimia sen hyväksi.”

Maanpuolustuskorkeakoulussa dosenttina palvellut Sampo Terho kirjoitti 2010 julkaisussa ”Näkökulmia maanpuolustustahtoon” seuraavasti: ”Jokaisella reserviläisellä ja kansalaisella on oma käsityksensä siitä, mitä maanpuolustus tarkkaan ottaen voi nykyään sisältää, ja mitä on hyvä tai korkea maanpuolustustahto.” Terho jatkaa vielä, että yhtä oikeata määritelmää ei käytännössä voida kehittää tai määrätä.

Ennakkoarvioissaan Helsingin Sanomien Jarmo Huhtanen otsikoi juttunsa (HS 10.9.2015) Sinkon väitöskirjasta: ”Varusmiesten maanpuolustustahto on heikentynyt. Kehityskulku on jatkunut jo vuosikymmenen verran, kertoo tuore tutkimus”. Väitöstilaisuudessa Risto Sinkko ei tähän Huhtasen näkemykseen yhtynyt. Todennäköisesti näkemykset suomalaisten maanpuolustustahdosta selkiytyvät ja tutkijat löytävät aikaisempia paremmat mittarit miten maanpuolustustahtoa voidaan mitata.

Jaa uutinen: