Suomalainen tarkkailijaryhmä SOG/EE HUNT 2015 –harjoituksessa

Teksti ja kuvat: Nikolai Ylirotu, res vääp

Vuonna 2014 pidettiin ensimmäinen kansainvälinen vääpelikurssi Virossa. Tarkoitus ja tavoite oli tutustuttaa virolaisia reseviläisiä komppanian vääpelin toimenkuvaan luentojen ja case skenaarioiden kautta. Vääpelikillan ryhmä vieraili kahteen kertaan kouluttamassa virolaisia ja viimeisen koulutuksen jälkeen sovittiin isäntien kanssa että seuraavassa suuressa harjoituksessa pääsisimme katsomaan oppilaidemme työskentelyä.

24.-26.4.2015 Virossa pidettiin Kaitseliitin Tallinnan Malevin suurharjoitus HUNT 2015.  Harjoitukseen osallistui 1700 kaitseliitin reserviläistä. Lisäksi harjoituksessa oli mukana mekanisoitu amerikkalainen yksikkö.

Tähän viikonlopun mittaiseen harjoitukseen lähti kutsuttuina Uudeltamaalta kahdeksan reserviläistä; ylil Tomi Haimelin, kapt Jukka Mattila, alik Magnus Nordgren, vääp Jari Oksman, kapt Kaj Pettersson, kers Seppo Siimeslehto, maj Sakari Väliahde ja vääp Nikolai Ylirotu.

Vierailu alkoi torstaina 23.4. Länsisatamassa jossa joukkomme nousi  laivaan matkatakseen kohti Viroa ja Tallinnaa. Talinnassa joukkoamme oli vastassa vänrikki Alar Olup  yhteysupseerimme joka on toiminut aikaisemminkin yhteyshenkilönä mm. vääpelikursseilla joilla on koulutettu tulevassakin harjoituksessa toimivia vääpeleitä.

Varsinaista harjoitukseen liittyvää ohjelmaa ei tulopäivän iltaan oltu varattu, tarkoitus oli osallistua Viron veteraanipäivän tapahtumaan Vapaudenaukiolla ja sen jälkeen siirtyä majoitukseen.  Juhlaväkeä aukiolle oli kerääntynyt runsaasti. Silmiin pisti ihmisten laaja ikävalikoima. Lapsiperheitä, nuoria, keski-ikäisiä ja vähän varttuneempia yhdessä iltaa viettämässä. Juhlan jälkeen tarkkailuryhmämme siirtyi Männikun ampumaradan paviljonkiin majoitukseen.

Lauantaipäivä oli jaetu kahteen osioon, aamupäivällä oli varusteiden vaihtoa ja vierailu Tallinnan sotilashautausmaalle. Omilla alueillaan ovat virolaiset, saksalaiset ja venäläiset soturit. Leposijansa ovat saaneet niin kaatuneet kuin kadonneetkin sekä Siperiaan karkoitettuna kuolleet. Pronssisoturi lienee hautausmaan kuuluisin muistomerkki. Veistos siirrettiin  Tallinnan keskustasta 2007 sotilashautausmaalle

Hautausmaan jälkeen siirryimme takaisin Männikuun ampumaradalle josta ruokailun jälkeen oli siirtyminen Planguun jossa varustaminen tapahtui. Harjoituksen koko ilmeni Planguun saapuessa, 1700 reserviläistä, kymmeniä autoja, varusteita. Kiertelimme alueella ja kun havaitsimme huollon toimintaa kävimme kyselemässä varusteista, taustoista ja tulevasta tehtävästä. Kaitseliit käyttää kaikessa erikoishuollon tehtävissä alalle opiskelevia ja tai valmistuneita. Olipa yksi harjoitukseen osallistuja saanut opiskelulleen suunnan Kaitseliitiin harjoitusten kautta ruveten opiskelemaan hoitajaksi. Noin ylipäätään vierailusta jäi mieleen materiaalin määrä, resurssit ovat Kaitseliitillä kunnnossa. Ja osallistujien innokkuus, tänne ei ole lähdetty vastentahtoisesti.

Sunnuntaina heräsimme varhain ja läksimme aamupalan jälkeen yhteysupseerimme johdolla maastoon Aegviidu – Tapan alueelle. Tarkoitus oli esitellä seurantaryhmälle harjoituksen yksiköt ja nähdä niiden toimivan. Aluksi ajoimme pataljoonan komentopaikalle jonka ympäristöön oli koottu myös huollon toimipisteet.  Everstiluutnantti Lauri Abel  esitteli harjoituksen kulun kartalla ja vastaili seurantaryhmän kysymyksiin. Komentopaikalla tapasimme myös vääpelikurssimme oppilaan joka toimi pataljoonan esikunnan vääpelinä.

Tallinnan Malevan päällikkö everstiluutnantti Lauri Abel esitteli harjoituksen kulkua.

Esikunnan jälkeen käväisimme muonituspisteelle muonituksen tyttöjä jututtamassa. Toiminta reipasta ja tytöt hyvällä mielellä. Kalusto hiukan erilaista kuin meillä suomalaisilla.Olemme tottuneet siihen että muonitusalueellla pöhisee m/29 tai m/85. Keittimet olivat paljon pienemmät ja mitä pienuutteen tulisen korvasi määrä.

Esikunnan alueen jälkeen nousimme autoon ja jatkoimme pelikeskukseen jossa saimme lyhyen yhteenvedon Erki Vairreelta. Hänellä oli käytössään kaksi ilmastoiduilla ja sähköisesti suojatulla kopeilla varustettua autoa, joissa toisessa seurattiin hajoituksen etenemistä ja toinen oli varattu huotloa ja majoitusta varten.

Esittelyn jälkeen läksimme maastoon. Meille oli varattu näytösluonteisesti tarkkailupaikka aukean keskellä olevalle kolmen tien risteykselle. Hetken odottelun jälkeen ilmestyi tuomarin G mersu, sen jälkeen ilmestyivät pöly pilven saattelemena humwe autot tiedustelemaan risteyksen. Näiden perässä tulivat Abrams M1A2 panssarivaunut  vielä suuremman pölypilven saattelemana. Itse en ko vaunua ole koskaan nähnyt ja täytyy sanoa että kaksi asiaa teki vaikutuksen. Vaunun koko sen vyöryessä kohti tornin kääntyillessä ja toinen sen hiljaisuus. Voimanlähteenä oleva turbiini on hyvin hiljainen, suurimman äänen tullessa teloista ja telapyöristä.

Kentällä nautitun lounaan jälkeen lähdimme tutustumaan harjoituksen yksiköihin. Samalla saimme keskustella yksiköiden johdon, joista mielenkiintoisimmat keskusteliut käytiin huollon, erityisesti vääpeleiden kanssa. Mukava oli havaita että tuttuja naamoja kursseilta oli täälläkin. Paljon on samaa kuin meilläkin, toisaalta omia erikoisuuksia.

Kellon lähestyessä yhtätoista illalla kaarsimme takaisin majoituksen pihaan ja pääsimme iltatoimiin. Päivä oli ollut oitkä ja mielenkiintoinen, minkä huomasi askeleen raskaudesta. Kiitos isäntien sauna oli lämpimänä ja iltapala odottamassa.

Kaikki loppuu aikanaan. Sunnuntaina heräsimme sateiseen aamuun. Aamiaisen, varusteiden huollon ja siviliasujen  päälle laittamisen jälkeen lähdimme kohti Tallinnan satamaa. Paljon ajatuksia mielessä, kiitollisuus isännille hyvin organisoidusta vierailusta ja hyvin sujuneesta harjoituksesta. Toivon mukaan voimme jatkaa hyvin alkanutta yhteistyötä ja nähdä vieraita vastavuoroisesti vaikkapa Santahaminassa sotataitoja harjoittelemassa.