Miksi rauhanliike ei reagoi?

Vietin talvella neljä viikkoa Kanadan Torontossa. Saattelin päivittäin kolme pojantytärtäni kouluun ja takaisin. Totesin yllättäen, että yhdeksänvuotias Laura käytti koulumatkoilla pipoa, jossa oli samanlainen rauhanmerkki kuin on ulkoministerimme Erkki Tuomiojan takinpielessä.

Suomessa en ole rauhanmerkkiä enää juurikaan muualla nähnyt kuin ulkoministerillä. Kanadassa huomasin, että Lauran lisäksi aika monet hänen koulutoverinsa käyttivät samalla merkillä koristeltua päähinettä.

Joskus 1970- ja 1980-luvulla rauhanmerkki, Sadankomitean merkki ja Ydin-lehtikin tulivat minulle kovin tutuiksi. Olin useaan otteeseen samoilla barrikadeilla Erkki Tuomiojan, Ilkka Taipaleen ja monen muunkin suomalaisen rauhanaktivistin kanssa. Olimme kuitenkin eri puolilla barrikadia. Minä kannatin Suomen maanpuolustusta ja rauhanaktivistit olivat täysin eri linjoilla. Heille Vietnamin sota oli paha ja sen mukana pahaksi katsottiin myös Suomen puolustaminen.

Nyt Krimin valtaamisen jälkeen ja Ukrainan kriisin edelleen jatkuessa eivät suomalaiset rauhanaktivistit ole mitenkään aktiivisesti vastustamassa tätä eurooppalaista Vietnamin sotaa vastaavaa tapahtumasarjaa. Miksi?

Jostain vaalitilaisuudesta sain muutamia Sadankomitean ja Rauhanliiton lentolehtisiä. Mistään niistä en löytänyt kommentteja Krimistä tai Ukrainasta. Miksi?

Tuntuu siltä, että suomalaiset rauhanaktivistit eivät tänään ole ollenkaan yhtä aktiivisia kuin takavuosikymmenten Erkit, Ilkat ja Ilkka-Christianit sekä monet muutkin. Onko tavoitteet saavutettu? Onko rauhanaate jollain tavalla tullut tiensä päähän?

Kylmän sodan aikana elimme jonkinlaisen ydinuhan alla. Ydinaseiden rajoittamisesta neuvoteltiin ja joitakin tuloksiakin saavutettiin. Sitten ydinaseet unohdettiin – ainakin suuri yleisö unohti ne.

Viime viikkojen aikana on naapurimme suurvalta Venäjä alkanut kalistella ydinaseitaankin. Asiantuntijatkaan eivät osaa sanoa onko kyseessä todella jotain uutta vai onko tämä ”ydinasepuheenvuoro” vain osa Venäjän Ukraina-politiikkaa.

Suomalaiset rauhanaktivistit ovat ainakin minun tietojeni mukaan Venäjän ydinasepuheenvuorojen jälkeenkin olleet kovin hiljaa. Marsseja ja banderolleja ei ole nähty. Venäläinen ydinase ei taida ollakaan niin paha kuin takavuosikymmenten amerikkalainen ydinase oli.

Nähtyäni Kanadassa edellä mainitsemani uudet rauhanmerkit koetin selvittää mistä merkit tulivat aikanaan Suomeen. Nettitietojen mukaan vanha vasemmistolaisveteraani Kalevi Suomela oli se aktivisti, joka hankki metallimerkit ensin käytettyjen kangasmerkkien tilalle. Kalevi Suomela tarvitsisi nyt työnsä jatkajiksi uusia idealisteja. Onhan meillä muitakin rauhanaktivisteja kuin Erkki Tuomioja!