Stadin Jotos 2024 joukkueen silmin

Herätyskello soi kello viideltä aamulla. Erilaisia reserviläistoimintaan liittyviä päiviä on kertynyt viime aikoina sen verran, että kahvia keittäessä tänä lauantaina ei kiinnostaisi lähteä kotoa yhtään minnekään. Partiomme on ensi kertaa kilpailussa mukana, joten ei oikein tiedä, mitä odottaisi. Toinen partiokavereista ei ole sitä paitsi entuudestaan tuttu.

Mieli muuttuu, kun tapaamme. Henkilökemiat ja kaikkien yhtä lailla huono huumorintaju kohtaavat. Kuten useimmiten näissä hommissa, kun kaikki ovat samalla asialla. Tunnelma luokkahuoneessa alun käskynjaossa on leppoisa, mutta odottava. Ennakkotietoa ei ole tullut ja hyvä niin. Sotilaan on osattava sopeutua nopeasti. Puemme sadevaatteet päällemme valmistautuessamme lähtöön.

Kilpailijoiden lähtövuorot porrastetaan. Aloitamme Santahaminasta ja nopeasti käy ilmi, että rastit on suunniteltu hyvin. Sopiva sekoitus aivopähkinää ja toimintaa. Olo on kuin aikuisen miehen sotilasaiheisessa huvipuistossa. Kuljemme autoa, kanoottia ja jalkojamme käyttäen Santahaminasta Helsingin ja Vantaan kautta Sipoonkorpeen ja illalla takaisin Santahaminaan. Jalkaisin matkaa taittuu yhteensä n. 30 km ja kanootilla kilometrin verran. Kaupunkiseutu ympäristönä on mielenkiintoinen ja matkan varrella pääsemme edustamaan maanpuolustukseen positiivisesti suhtautuvan väestön keskuudessa.

Aina mieluista ampumista on tarjolla kahdesti. Aamupäivästä pääsemme kokeilemaan MPK:n uusia AR-pohjaisia kivääreitä. Laukeamattomasta patruunasta ei tule hyvitystä pisteissä, mutta pieni harmitus häviää nopeasti kuullessamme, millaisissa sääolosuhteissa jotkut kilpakumppaneistamme olivat joutuneet kulkemaan kanootilla. Loppuillasta suoritettu pistoolirasti on hyvä demonstraatio siitä, millaista on ampua, kun silmät ja keho ovat väsyneet. Sekaan mahtuu myös simulaattoriammunta kertasingolla eri nopeudella liikkuviin vaunuihin.

Rasti, jossa piti tunnistaa kaliipereja, olisi voinut mennä Tarkka-ampujakillan jäseniltä vahvemmin. Tätä tietoa on hyvä kehittää tylsinä hetkinä älypuhelimella sosiaalisen median selaamisen sijaan. Toisaalta koemme onnistumisen perinteisemmässä taidossa, kun partiomme on nopein suunnistusrastilla.

Parasta kilpailussa oli kuitenkin ryhmähenki ja huumori niin partion sisällä, kuin kaikkien osallistujien ja toimitsijoiden kesken. Uskon, että nämä sotahistoriassammekin usein tärkeiksi mainitut asiat siivittivät Tarkka-ampujakillan tällä kertaa voittoon. Minkäänlaista sanaharkkaa ei partiossamme ollut päivän aikana ja pienet epäonnistumiset otettiin vastaan yhdessä tiiminä ketään syyttelemättä, ponnistaen kahta kovempaa kohti seuraavaa rastia.

Toivottavasti nähdään ensi kerralla, harjoitellaan yhdessä sotilastaitoja ja ylläpidetään suomalaisen maanpuolustuksen hyvää julkikuvaa. Harvassa, jos missään muussa maassa, on mahdollista osallistua näin hienoon tapahtumaan ainakaan ilmaiseksi.

Teksti: Tarkka-ampujakillan partio
Kuva: Pekka Sillanpää