SRA-ammuntaa yli piirirajojen

Syksyllä 2021, parhaan kesäkauden toiminnan jo hiipuessa, keskusteltiin Helsingin Reserviläisten keskuudessa mahdollisuudesta hieman kehittää ja laajentaa SRA -ammuntaan liittyvää aktiviteettia. Yhdistyksessä lajiin oli viime aikoina jo panostettukin enemmän, mm. harjoituskertoja lisäämällä. Olisiko aika järjestää oma kilpailu, jossa saataisiin harjoitusta sekä itse ammuntaan, että kilpailun järjestämiseen?

Koronakin jo hellitti sen verran että se ei enää rajaisi tällaisia tapahtumia. Mietimme, olisiko tuohon yhdistysten omien ja piirien kisojen välimaastoon mahdollisuus järjestää jotain, joka antaisi uutta virikettä ja loisi kontakteja laajemmaltikin, myös piirirajojen yli. Uudellamaalla on joitakin cup-tyyppisiä kisoja, mutta ne ovat haluttuja ja nopeasti täyteen varattuja kovatasoisia kilpailuja.

Tätä “aukkoa” täyttämään päätettiin kutsua kaksi SRA-ammuntaa harrastavaa yhdistystä yksipäiväiseen kutsukilpailuun. Mukaan kutsuttiin pääkaupunkiseudulta RT-kerho Johtorengas sekä Varsinais-Suomesta Pöytyän Seudun Reserviläiset. Tiesimme jäsenistömme kontaktien ansiosta näissä seuroissa olevan innokkaita SRA -ampujia, sekä myös uudempia ampujia, joille kisakokemus olisi varmasti tervetullutta. Yhteisenä tavoitteena oli järjestää kilpailu, jonne vasta-alkajienkin on helppo lähteä mukaan, mutta samalla tarjoaisi kokeneemmillekin ampujille arvokasta harjoitusta ja kilpailukokemusta.

Haasteista ensimmäinen oli kisa-ajankohdan ja -paikan lukkoon lyöminen. Etelä-Suomen alueella, ja Suomessa yleensäkin, on rajallisesti paikkoja, jossa tällaisen kisan saisi järjestetyksi. Päätimme heti varata Lopen ampumaurheilukeskuksesta radat käyttöömme; kolme toimintamonttua sekä 150 m kiväärirata. Ratojen käyttöasteesta johtuen aikainen varaus oli tarpeen. Radat määritteli yhdelle päivälle sopivan kisarastien määrä, joksi päätettiin viisi. Kisapäiväksi valikoitui huhtikuun sunnuntai 10.4. Pieni riski on aina säätila, jonka kuitenkin uskoimme olevan keväisen kaunis, ja vielä pääosin lumisen. No, kisapäivän keli olikin sitten mitä vaihtelevin, mutta ei aivan mahdoton. Lumi- ja räntäsateesta kauniiseen auringonpaisteeseen ja tuuleen, kaikkia kelejä mahtui kisapäivään moneen kertaan.

Kaikki kutsutut yhdistykset suhtautuivat positiivisesti asiaan ja kisaa tuottamaan valittiin yhdistyksistä vastuuhenkilöt, joiden kanssa suunnittelu alkoi Teams -palaverien muodossa. Kilpailun johtajaksi nimettiin Helsingin Reserviläisten pj. Juhani Kuusisto, jonka ohjauksessa asiaa vietiin eteenpäin. Lisäksi kisaan nimettiin EA- ja tulosvastaavat.

Juhani Kuusisto kertoo taustoja: ”Olen organisoinut ja johtanut Helsingin Reserviläiset ry:n SRA-harjoituksia Lopella vuodesta 2019 lähtien. Alun perin pienestä aktiivisesta harrastajaporukasta liikkeelle lähtenyt toiminta kasvaa koko ajan. Tämä on hienoa ja mahdollistaa järjestelyvastuun jakamista useammalle aktiiviselle toimihenkilölle sekä ampujalle. SRA-statuksen omaavia jäseniä meillä on tällä hetkellä kolminumeroinen määrä.”

Alusta asti oli selvää, että kisa pidetään kutsukilpailuna näiden kolmen yhdistyksen jäsenistölle eikä siitä tehtäisi avointa tapahtumaa. Osallistujamääräksi rajattiin 50 ampujaa, mutta käytännön tavoite oli saada kustakin yhdistyksestä n. 10 osallistujaa, jolloin ampuvia ryhmiä olisi kolme.

Pieneksi haasteeksi toteutuksessa muodostui riittävän SRA-tuomariston saaminen mukaan, sillä kullakin rastilla olisi käytännössä oltava vähintään kaksi tuomaria, jos (ja kun) myös tuomarien on tarkoitus osallistua kilpailuun. Erillisen toimitsijakisan järjestäminen yksipäiväisessä kilpailussa ei käytännössä oikein onnistuisi.

”Kilpailun johtajan näkökulmasta kisan parasta antia oli kontaktien luominen oman reserviläispiirin ulkopuolelle. Osallistujien välillä välittyi tieto, minkälaisia ampumarasteja kussakin yhdistyksessä toteutetaan. Rasteissa näkyy monesti tekijänsä käsiala, joten ideoiden vaihtaminen on tervetullutta. Uusien harrastajien saama kilpailukokemus on tärkeää lajin kehityksen kannalta. Sairastumiset rajoittivat tuomarien määrää, joten itse en ehtinyt ampumaan ollenkaan. Ei se mitään, uusia mahdollisuuksia on tulossa. Ja pääasia oli, että kisa hoidettiin kunnialla läpi”, lisää Kuusisto.

Lopen Ampumaurheilukeskus antaa hyvät puitteet tällaisille kisoille. Radan toimivuus näkyy myös sen käyttöasteessa ja kesäksi onkin vaikea saada ratavarauksia, varsinkaan isommille tapahtumille. Onneksi rataa kehitetään ja ratojen määräkin on hieman nousussa.

Kilpailun käytännön toteutukseen kullekin yhdistykselle vastuutettiin nimettyjen rastien suunnittelut kuvauksineen. Kutsujana HelRes ry hankki keskitetysti mm. puutavarat ja muut kulutustavarat rastien rakentamiseen tuoden ne peräkärryllä paikalle. Materiaalimäärä tällaisessa kisassa onkin melkoinen, sekä myös siihen kuluva rahasumma. Onneksi joitain kalleimpia metallimaaleja oli yhdistyksillä lainattavissa tai muuten valmiiksi käytössään.

Ratasääntöjen mukaisesti ampumaan pääsi kello 11, joten aamulla oli aikaa rakentaa talkoilla rastit ampujien omin voimin. Työt alkoivat jo klo 8 ajomatkoista huolimatta ja kaikki oli hyvissä ajoin valmista kisaa varten. Hienoa sitoutumista lajiin! Paikalle tuotiin luonnollisesti myös grilli, joten osallistujat saivat lounastauolla eväidensä lisäksi myös lämmintä purtavaa. Tauko olikin hyvä tilaisuus vapaamuotoiseen verkostoitumiseen.

Pöytyän Seudun Reserviläiset ry:n puheenjohtaja Niklas Vainio kertoi kisan jälkeen seuraavasti: ”Pöytyän Seudun Reserviläisillä oli positiivisia kokemuksia yhteistyöstä muiden yhdistysten kanssa jo aikaisemmin syksyltä kun järjestimme SRA-kurssin Loimaan Seudun Reserviläisten kanssa. Näiden kokemusten kannustamina ja jäsenistömme kontaktien vuoksi lähdimme tähän mukaan korkein odotuksin. Kilpailun järjestäminen jaetusta vastuusta huolimatta sujui todella hyvin.

Varsinaisena kilpailupäivänä kaikki meni täydellisesti, eikä esimerkiksi millään rastilla tarvinnut juurikaan odotella. Tällainen matalan kynnyksen kilpailu on loistava väylä kilpailuihin myös uusille ampujille, valitettavan moni jännittää turhaan yhdistysten harjoituksiin ja piirien kilpailuihin lähtöä. Tämä antaa myös järjestäville yhdistyksille hyvää kokemusta rastisuunnittelusta ja muiden järjestelyjen toteuttamisesta. Rastit onnistuivat hyvin, ne olivat monipuolisia ja tarjosivat useampia suoritusvaihtoehtoja ja haasteita, vaikka rakentamisessa pyrittiinkin yksinkertaisuuteen aikataulun vuoksi.

Toimintamonttujen rastit 1-3 sisälsivät yhden kiväärirastin ja kaksi pistoolirastia. Ensimmäisellä kiväärirastilla joutui ampumaan myös nk. heikommalta puolelta ja sopivasti ampumapaikkojen välillä myös liikkeestä. Pistoolirasteille oli luotu monipuolisia tilanteita, maalinvaihtoja ja autonrenkaiden läpi E/A -taulujen kapeasta välistä ampumista. Toisella rastilla oli yksi tehtäväkin, jossa patruunalaatikkoa (onneksi kevyttä) piti kuljettaa rastilla mukanaan.

150 m radan kiväärirasteista ensimmäinen oli pahvitauluihin ampuen. Toinen rasti tehtiin samalla rungolla pelkillä metallimaaleilla; kongista, poppereista ja pelleistä. Tällä tavoin saatiin rakentaminen, suorittaminen, pistelasku ja paikkaaminen nopeammaksi, sillä molemmat rastit pystyttiin ampumaan saman ampujan toimesta välittömästi peräkkäin. Kiväärirastien haastavuutta lisäsi vaihtelevat, ja pitkätkin ampumaetäisyydet, niiden ollessa välillä 50-140 m. Varsinkin vakioluokassa nuo pidemmät muodostuivat haastaviksi, mutta ei mahdottomiksi. Varsin usein perusharjoituksissa ammutaan lyhyille matkoille, joten nämä etäisyydet toivat vaihtelua lajiin.

RT-kerho Johtorengas ry:n puheenjohtaja Juha Noran mukaan tapahtuma oli toivottu lisäys kerhon toimintaan. Hänen mukaan pienen kerhon mahdollisuudet järjestää vastaavanlainen tapahtuma jäsenilleen olisi ollut lähes mahdotonta. Varsinkin uusille aktiiviampujille tämänkaltainen tapahtuma mahdollistaa matalalla kynnyksellä osallistumisen ja kokemuksen saamisen hyvin rakennetusta SRA-kilpailusta hyvähenkisessä seurassa, ”tosissaan, mutta ei vakavasti”. Osallistujien kesken yli yhdistysrajojen alkoikin jo tapahtuman aikana puheet kilpailun lisäämiseksi vuosittaiseksi perinteeksi.

Kilpailumaksut pidettiin alusta alkaen kohtuullisina, jotta se ei muodostaisi kenellekään estettä osallistumiseen. Kisan koosta johtuen palkittiin vain vakio- ja avoimen luokan parhaat, sekä paras joukkue (3 parasta ampujaa/yhdistys).

Kilpailu sujui hyvin, aikataulussa sekä ennen kaikkea turvallisesti. Myöskään DQ (hylkäyksiä) ei jaeltu ainuttakaan, josta kunnia menee huolellisille harrastajille.

Kilpailun johto kiittää kaikkia järjestelyihin osallistuneita, osallistujia ja tapahtuman mahdollistaneita aktiivisia yhdistyksiä jäsenineen. Mahdollisuuksien mukaan vuoden päästä kisataan uudelleen.

Tulokset:

Joukkue:
1. Pöytyän Seudun Reserviläiset ry
2. Helsingin Reserviläiset ry
3. RT-kerho Johtorengas ry

Avoin:
1. Markku Riitamaa (Pöytyän Seudun Reserviläiset)
2. Max Thiele (Helsingin Reserviläiset)
3. Niklas Vainio (Pöytyän Seudun Reserviläiset)

Vakio:
1. Jesse Santanen (Pöytyän Seudun Reserviläiset)
2. Miika Ronkanen (RT-kerho Johtorengas)
3. Elias Kohtamäki (RT-kerho Johtorengas)

Teksti ja kuvat: Ilkka Rinne-Rahkola