Senioriupseerit Kaakonkulmalla 21.8.2025

Senioriupseerien Kerho teki toisen vuoden 2025 kesäretkensä yli 40 osallistujan voimin Kaakonkulmalle vieraillen Karjalan prikaatissa Vekaranjärvellä ja Salpalinjamuseolla Miehikkälässä.

Kymenlaakson ja sen lähialueiden sotilaallinen historia on maantieteellisestä syystä maassamme ainutlaatuinen ja tätä historiaa on 1400-luvulta nykypäivään kuvattu erinomaisesti kirjassa ”Etulinjassa itään ja länteen” (Airio/Viinikainen). Nykyinen geopoliittinen tilanne on nostanut seutukunnan ja sen maamme kannalta elintärkeän puolustuksellisen roolin jälleen kerran avainasemaan laajentaen sen toimijoiden, kuten Karjalan prikaatin, vastuun koskemaan koko läntistä liittokuntaa, mikä heijastuu yhtä lailla henkilökunnan kuin varusmiesten arkipäivään viranomaisten ja kansainvälisten kumppaniemme yhteistyönä. ”Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, Itä. Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen vartija sitä”.

Karjalan prikaati, yksi maamme valmiusyhtymistä, vastaanottaa vuosittain noin 4000 varusmiestä ja -naista ja kouluttaa heidät kuudessa maavoimien eri joukkoyksikössä sodanajan tehtäviinsä. Maavoimien aselajien kattavuuden, maantieteellisen ja logistisen sijainnin, harjoitusmaastojen ja naapurissa Utissa sijaitsevien puolustusvoimien erikoisjoukko-osastojen ansiosta Karjalan prikaatia voitaneen pitää merkittävimpänä maavoimien yhtymänä. Poikkeuksellista asemaansa korostaa myös prikaatin perinteet, jotka konkretisoituvat prikaatin lipussa, joka on Marsalkka Mannerheimin vuonna 1919 vahvistama Karjalan Kaartin Rykmentin lippu Vapaudenristeineen ja -nauhoineen.

Vierailua Vekaranjärvellä isännöinyt eversti Määttä nosti esityksessään linnoittamisen ja suojautumisen tärkeyden Ukrainan sodan opeista, joilla on vaikutusta nykyisille varusmiehille ja -naisille annettavaan sotilaskoulutukseen. Droonisodankäynnissä rintamalinja ja sen tukialue aina kymmenen kilometrin etäisyydellä ovat erittäin haavoittuvia vihollisen täsmäiskuille. Nämä saatesanat antoivat ajattelemisen aihetta siirtyessämme seuraavaan kohteeseen Salpalinjamuseolle Tuohikotti – Taavetti – Miehikkälän vuoden 1918 valkoisten etappiteitä pitkin.

Salpalinja, tuo 1200 km pitkä linnoitusketju Virolahdelta Savukoskelle, oli rakennusvuosina 1940–1941 valtakuntamme merkittävin yksittäinen hanke, joka vastasi rakennusaikana 5 % valtion budjetista (vastaavaa suhteellista summaa odotettaneen käytettävän maamme puolustukseen tulevaisuudessa!) ja tarjosi merkityksellistä tekemistä parhaimmillaan jopa 40.000 henkilölle Talvisodan raunioittamassa maassa. Salpalinjamuseo toimii alueella, joka rakennettiin vahvennetun linnoituskomppanian tukikohdaksi estämään vihollisen eteneminen strategisesti tärkeällä Miehikkälä-Taavetti maantiellä. Näin ollen Salpalinja museon alueella tarjoaa monipuolisen kattauksen kaivetuista suojista ja rakennetuista betonibunkkereista sekä majoitus- että taistelutarpeisiin. Bunkkereiden aseistus, käsiaseet, konekiväärit, panssaritorjuntatykki, erillinen linnoitustykki, panssariesteet linnoitteiden tukena sekä Sotka-panssarivaunu asiantuntevan opastuksen lisäksi havainnollisti ketjulinnoittamisen tarkoitusperät toisen maailmansodan olosuhteissa.

Salpalinja ei muodostunut jatkosodan taistelutantereeksi, mutta se täytti tehtävänsä ollen henkinen tuki maallemme ja korkea kustannusuhka viholliselle.

 
Teksti: Risto Valtonen
Kuvat: Hannu Venäläinen