2022-03

Reserviupseeripiirin varapuheenjohtajalta

Ajatuksia reserviläisten ajankäytöstä

Järjestimme HRUP:n toisen koulutuspäivän 7.5. Tuusulassa. Päivä onnistui loistavasti pienestä sateesta huolimatta (arvosana 4,6/5). Palautetta lukiessani huomasin monesti esille nousseen kommentin: Yhden päivän koulutustapahtuma on juuri sopivan mittainen, koska siihen on helpompi sitoutua/lupautua/saada osallistumislupa perheeltä jne., kuin koko viikonlopun kestävään kurssiin. Kun koulutuspäivää alun perin ideoitiin, kurssin kestoksi valikoitui 1 päivä juuri edellä mainituista syistä. Tämä erittäin ymmärrettävä ja lähes itsestään selvä ilmiö palautteessa sai minut kuitenkin miettimään tarkemmin koulutustapahtumiin liittyvää ajankäyttöä, sekä osallistujien että kouluttajien näkökulmasta.

Kaikkien kouluttajien painajainen on se, kun omasta mielestään loistavan koulutuksen valmisteluun on käyttänyt paljon aikaa, mutta sitten paikalle ilmestyy vain muutama osallistuja. Onneksi HRUP:n koulutuspäivässä ei käynyt näin, vaan kurssille osallistui juuri sopivan kokoinen joukko (37 reserviupseeria). Mutta valitettavan moni reserviläiskouluttaja on joskus törmännyt kuvattuun tilanteeseen. Vaikka vapaaehtoiset reserviläiskouluttajat järjestävät koulutusta rakkaudesta lajiin, vähäinen osallistuminen tuntuu silti turhauttavalta. Tärkeää onkin kysyä: Miten tällaisilta tilanteilta voisi välttyä?

Ongelmahan ei ole se, että reserviläiset istuisivat kotona laiskottelemassa, eivätkä yksinkertaisesti viitsisi osallistua tapahtumiin. Oikeasti kyse on monesta selittävästä tekijästä, jotka kulminoituvat seuraavaan problematiikkaan: Miten saada reserviläistapahtuma viemään voiton kaikesta muusta, kuten muista harrastuksista tai perheen kanssa vietetystä ajasta (varsinkin viikonloppuna)? Tässä se syväsukellus reserviläisten ajankäyttöön tulikin. Olemme varmasti kaikki – monestikin – joutuneet jättämään jotain periaatteessa mielenkiintoista väliin muiden kiireiden takia. Tapahtumien järjestäjänä onkin tärkeää miettiä tiedottamisen sisällön lisäksi myös ajankohtaa. Eikä “oikea” ajankohtakaan ole kovin helposti määriteltävissä – liian aikaisin, niin ehtii ilmestyä uusia aikataulullisia haasteita, mutta liian myöhään ja kaikilla on jo kalenterit täynnä. Onnistuneen tiedottamisen – oikeastaan markkinoinnin – tärkein edellytys on kuitenkin sisältö. Perusasioiden, kuten paikan, ajankohdan, osallistumismaksun, ilmoittautumismenettelyn jne. lisäksi, markkinoinnissa pitää ilmetä mitä tapahtumassa tehdään ja miksi siihen kannattaa osallistua. Kouluttajana/järjestäjänä tapahtuman mielenkiintoisuus on usein itsestään selvyys, mutta on tärkeää saada mielenkiintoisuus puettua sanoiksi. Vaikka minä mielelläni käyttäisin ainoasta elämästäni päivän tai kaksi johonkin asiaan, se syy miksi näin on pitää saada muillekin ymmärrettävään muotoon. Vain tällä tavalla potentiaalinen osallistuja voi innostua osallistumaan.

Kun puhutaan koulutustapahtumiin liittyvästä ajankäytöstä on myös hyvä muistaa, että itse asiassa osallistuja käyttää koulutukseen kaikkein vähiten aikaa. Koulutustapahtuman lisäksi kouluttajat ja järjestäjät saattavat käyttää tunteja, tai jopa päiviä, koulutusten valmisteluun; eikä tähän aika-arvioon ole laskettu sitä aikaa, mikä kouluttajalta on mennyt kyseisen opetusaiheen opetteluun. Ilman kouluttajia koulutustapahtumistakaan ei tulisi mitään. Tämän kouluttajien ylimääräisen ajallisen sitoutumisen valossa tuntuukin paradoksaaliselta, että hyvin monessa paikassa (yhdistyksessä, piireissä, MPK:ssa) koulutusten järjestäminen on yllättävän pienen aktiivisen kouluttajaporukan harteilla. Tämä on erittäin suuri ongelma, eikä pelkästään aktiivikouluttajien ajankäytön perspektiivistä. Mitä sitten tehdään, jos ja kun joku näistä estyy osallistumasta yhtä aktiivisesti kuin aikaisemmin? Meille on kevään aikana tullut paljon uusia jäseniä, jotka haluavat ja tarvitsevat erilaisia koulutustapahtumia. Ainahan me iloitsemme jäsenlukujen kasvusta, mutta oikeasti aktiivien jäsentenkin määrää pitäisi onnistua lisäämään. Muuten käy helposti niin, että ei kyetä vastaamaan jäsenten kysyntään, jolloin he peruvat jäsenyytensä. Ja pahimmassa tapauksessa yhdistyksen muutamat aktiivikouluttajat vielä saavat tarpeekseen jatkuvasta koulutusten järjestämisestä. Helppoja vastauksia ei tietenkään ole (muuten ongelma olisi ratkaistu jo), mutta kehotan kaikkia miettimään itseään ja omia tuttujaan. Löytyisikö heistä joku, joka voisi ja haluaisi aktivoitua kouluttajana?

Jokaisella on tietysti omat prioriteettinsä ja ajankäytölliset haasteensa. Ehkä reserviläisen järkevä ajankäyttö tarkoittaakin sitä, että hän osallistuu sellaisiin tapahtumiin ja käyttää sen verran aikaa kuin hän kokee mielekkääksi. Vaikka aktiivikouluttajat käyttävätkin todella suuren osan vapaa-ajastaan reserviläistoimintaan, toivon että hekin kokevat tekemisen mielekkääksi, ainakin suurimman osan ajasta. Uskoisin niin, koska he kuitenkin jaksavat palata seuraaviin tehtäviin yhä uudelleen. Lukiessani koulutuspäivän osallistujien palautetta ja miettiessäni päivään käytettyä valmisteluaikaa sekä kouluttajien että itseni osalta, yksi ajatus kirkastui mielessäni: Antoisassa reserviläiskoulutuksessa ja mukavien ihmisten seurassa vietetty aika, on ehdottomasti hyvin käytettyä aikaa.

Axi Holmström
Yliluutnantti (res)
HRUP:n 2. varapuheenjohtaja

Jaa uutinen: