05/2017 pääkirjoitus

Presidentinvaaleja ja turpoa

Ensi vuoden presidentinvaalit lähestyvät kovaa vauhtia. Siihen nähden julkinen keskustelu ja kampanjointi on ollut hämmästyttävän vähäistä, tai ainakin näkymätöntä. Tasavallan presidentti Niinistö on ilmoittanut kampanjoivansa lyhyesti, ja vasta myöhemmin ja muut jäävät vähintäänkin mielipidemittauksien kautta täysin hänen varjoonsa muutenkin. Lähes kaikki muut ehdokkaat ovat lähinnä käsitelleet aiheita jotka eivät liity presidentin valtaoikeuksiin millään tavalla. Kun ajattelee presidentinvaaleja, keskeisintä pitäisi olla ehdokkaiden kanta ja suunnitelma ulko- ja turvallisuuspolitiikan kohdalla. Keskustan ehdokas Vanhanen ei ole yllättänyt lainkaan omilla kannanotoillaan, ja Keskustan linjaa rasittaa muutenkin vahvasti mm. pääministeri Sipilän lausunnot Fortumin Uniper-kaupoista ja siihen liittyvä kytkös Nord Stream 2:een. Se, että maan johtava ministeri kirkkain silmin väittää ettei kaupalla ole mitään turpo-ulottuvuutta on, jos ei pelottavaa, niin ainakin aika uskomatonta. Kun kaikki muut itämerenvaltiot pitävät Nord Stream 2:ta vakavana turvallisuusuhkana tai vähintään vaikuttamisyrityksenä Sipilä pysyy kannassaan, että kyseessä on vain ympäristöasia. Jo se, että kieltää koko turpo-ulottuvuuden olemassaolon on erikoista, varsinkin kun muut lähinaapurit näkevät sen uhkana.

Mielenkiintoisena poikkeuksena presidenttiehdokkaiden keskuudessa on RKP:n Nils Torvalds. Torvalds on perinteisesti kuulunut vahvasti RKP:n vasempaan siipeen, mutta hän esitti hiljattain, että Suomen vahva intressi pitäisi olla liittyminen puolustusliitto Natoon. Tämä on mielenkiintoista tietysti siksi, että tätä kantaa ei ollut ehkä täysin odotettavissa häneltä. Se on myös mielenkiintoista siitä näkökulmasta, että kyseessä on iso ja konkreettinen asia joka kuuluu oleellisesti presidentin toimivaltuuksiin. Presidentin pitää olla arvojohtaja, sen lisäksi hän konkreettisesti johtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Siksi onkin erittäin hyvä, että yksi keskeisimpiä turpo-aiheita nostetaan keskusteluun vaalien alla. Torvalds sai huomattavasti tukea monelta arvostetulta asiantuntijoilta. Toivottava minimi näiden presidentinvaalien alla olisi, että vuosikausia /-kymmeniä vallinnut status quo koko keskustelun osalta saataisiin vihdoinkin murrettua. Mantra siitä, että ”nyt ei ole sen keskustelun aika” on aikansa elänyt ja osoittaa vain ettei henkilöllä ole mitään argumentteja. Tilanne on muuttunut oleellisesti kylmän sodan päättymisen ja Neuvostoliiton kaatumisen ajoilta. Tilanne on muuttunut oleellisesti jopa viimeisen kymmenen vuoden aikana. Koska maailma ympärillämme on muuttunut hyvin paljon, avoin keskustelu kaikista vaihtoehdoista pitäisi olla vähintäänkin luontevaa. Henkilön joka ei edes halua puhua keskeisistä teemoista Suomen turvallisuuden ympärillä, ei pitäisi missään nimessä edes tavoitella paikkaa poliittisen johdon huipulla.

Toivon todellakin, että ehdokkaat haluavat osoittaa vastuunkantokykyä ja osallistuvat rehellisesti ja avoimesti ul-turpo-keskusteluun. Tämä siitäkin huolimatta, että ainakin tällä hetkellä näyttää käytännössä täysin selvältä kuka on Suomen tasavallan presidentti seuraavalla kaudella.

Caspar von Walzel

puheenjohtaja ät hrup.fi

Jaa uutinen: