2022-03

Olemme maailman onnellisin kansa

Yksi tavoistani ylläpitää kenttäkelpoisuuttani on käydä kävelemässä reppu selässä. Keväisessä lumipyryssä ihailin reippailun aikana haikaraa, joka taiteili sulapaikan vieressä jääkannella ja ihmettelin kevään ensimmäistä mehiläistä, joka urheasti punnersi ulos läheisen puutarhan lähellä pesästään. Kevään airuita molemmat, onnen murusia ympärilläni.

Totesin, osana maailman onnellisinta kansaa, jotta olen onnellinen. Minulla on hyviä ystäviä, jotka jakavat näkemyksiäni yhteiskunnasta ja minulle arvokkaista asioista. Arvostamme vaimoni kanssa toisiamme, annamme tilaa toisillemme, meillä on tosi hyvä keskusteluyhteys ja rakastamme toisiamme juuri sellaisina, kuin olemme. Lapseni ovat upeita henkilöitä, heillä on heille sopivat ovat elämät ja elinolosuhteet. Onnea kaikki tyynni.

Eräässä pidemmässä sotilaallisessa harjoituksessa näin muissa heille onnellisuutta tuottavia asioita. Harmittavasti eräs henkilö loukkaantui vakavasti ja joutui jättämään harjoituksen kesken. Pois lähtiessään hän kuitenkin totesi, että harjoituksen aikana hän oli ollut onnellinen, koska hänen ympärillään olivat olleet hänelle tärkeä, läheiset ja arvokkaat ihmiset.

Toisella onnellisuuden tunne pulpahti pintaan stressaavassa lähitaisteluharjoituksessa. Hänellä on ollut traumatisoivia väkivaltakokemuksia, jotka ovat varjostaneet ja painaneet häntä elämässä. Hän koki vapauttavaksi mahdollisuuden vastata väkivaltaan kieltäytyen enää alistumasta. Onnea oli raskaiden tunteiden käsittely turvallisessa harjoitustilassa.

Eräs henkilö joutui kohdallaan kohtaamaan erittäin voimakkaan pelon köysilaskeutumisharjoittelussa. Kuolemanpelko lamaannutti hänet täysin. Hyvän johtajuuden ansiosta hän kykeni kuitenkin kokoamaan itsensä ja suorittamaan tehtävän. Laskeutumisen jälkeen hänestä pirskahteli ja välittyi täydellinen onnellisuuden tunne, jonka itsensä ylittäminen sai aikaan.

”En saa hengitettyä, kun näen teidän menevän tuonne koloon. En ikinä menisi tuonne.”, ilmoitti ahdistunut ahtaan paikan kammoinen muutoin erittäin toimintakykyinen taistelija maastoharjoituksessa. Myöhemmin vastaan tulleen toisen, äärimmäisen stressaavan ahtaan paikan tilanteen, hän selvitti hienosti itsensä rauhoittaen ja tehtävään keskittyen. Hänelle onnen tunne muodostui oma pelkonsa kanssa tanssimisesta, rajan löytämisestä ja sen rikkomisesta.

Meidän onnemme rakentuvat jokaisella erilaisista aihioista ja palikoista. Mistä sinä tulet onnelliseksi? Voisiko sotilaallinen vapaaehtoinen maapuolustus, sen harjoittelun toisinaan antama tunteiden mylläkkä, yhteisöllisyys, merkityksellisyys ja mahdollisuus itsensä voittamiseen, olla yksi sinun aihioistasi?

Olen 54-vuotias Maanpuolustuskoulutuksen (MPK) Etelä-Suomen maanpuolustuspiirin (ESMPP) valmiuspäällikkö. Ennen nykyistä valmiuspäällikön tehtävääni olen työskennellyt urani aikana erilaisissa sotilaallisen maanpuolustuksen, asiakaspalvelun, henkilöstön kehittämisen, organisaatiokehityksen, koulutuksen ja yritysturvallisuuden parissa. Työssäni saan mukavasti käyttää kaikkea aikaisemmin oppimaani, mikäs sen onnellisempaa.

Teksti: Pasi Raatikainen

Jaa uutinen: