Majurit matkalla – Finnentag, Rheinmetall ja Luoteis-Saksa

Hohenlockstedtissa juhlittiin helmi-maaliskuun vaihteessa jääkäreiden saapumista Saksaan sotilaskoulutusta saamaan 110 vuotta sitten. Finnentag-nimisenä tunnettua tapahtumaa vietettiin ensikertaa 75 v sitten. Samalla juhlittiin Saksalais-Suomalaisen reserviläisyhdistyksen 30 v juhlaa. Majurit Valjakka ja Vilamo osallistuivat tapahtumaan osana MPK:n kurssia. Molemmat ovat myös Saksalais-Suomalaisen reserviläisyhdistyksen jäseniä.

Isäntämme olivat järjestäneet meille monipuolista ohjelmaa. Ensimmäisen päivän fyysinen suoritus oli 15 km marssi Lockstedt lagerin ympäristössä, jonne on tehty merkitty reitti, joka seuraa eri paikkoja, jossa jääkärit ja saksalaissotilaat jo 1870-luvulta alkaen harjoittelivat. Reitin varrella oli kahdeksan opastaulua, kertomassa menneistä ajoista. Tykkimiehinä meitä kiinnostavin oli paikka, jossa oli sijainnut pieni kylä. Sen rakennuksia oli aikanaan käytetty tykistön harjoitusmaaleina ja asukkaat oli siirretty uuteen kylään muutaman kilometrin päähän.

Viikonlopun juhlallisuuksiin kuului kirkkokonsertti, seppeleenlaskuja, seminaaria, museovierailu ja tietenkin iltajuhla. Juhlaa kunnioittivat läsnäolollaan myös puolustusvoimien komentaja Janne Jaakkola ja Bundeswehrin ylitarkastaja Carsten Breuer. Kenraali Jaakkola kävi tervehtimässä myös reserviläisryhmäämme ja reissumme vetäjät kapt. Sillanpää, sekä ylil Shmitt-Fahnert kertoivat yhteistoiminnastamme hänelle. Muistoksi kohtaamisesta heille ojennettiin komentajan kolikot!

Juhlaillan huipennus oli Grosser Zaphenstreich musiikki ja marssiesitys. Tämä kunnianosoitus järjestetään yleensä valtionpäämiehille. Nyt se osoitettiin Kenraali Jaakkolalle ja Jääkäreiden 110 v juhlalle. Tattoo-esityksessä yhteensä 400-päinen sotilasjoukko esiintyy pimeässä, soihtujen valossa. Useimmat saksalaisista sotilastovereista, näkivät sen myös ensikertaa. Eräs oli palvellut näissä joukoissa ja hän kertoi, että vuosittain se esitetään vain 4–5 kertaa.

Viikonlopun majoituimme Kellinghusenin kylän entisessä tykistövaruskunnassa kylmän sodan ajalta, joka lakkautettiin v.2008. Yksi kasarmeista on muutettu hotellirakennukseksi nykyään. Siellä oli palvellut myös Yhdysvaltalaisia, joilla oli aseistuksena myös atomiaseita tykeillä ja raketinheittimillä ammuttavaksi. Varuskunnan alueella sijaitsi myös bunkkerit, joissa näitä aseita oli säilytetty. Niitä oli suojannut 3-rinkinen turvakehä, suojarakennuksineen. Majurit kiersivät nämä yhtenä aamuna. Kerrassaan mielenkiintoinen paikka!

Reserviläisporukkamme siirtyi Finnentag-juhlien jälkeen Lüneburgin kaupunkiin, joka on yhdistyksemme kotipaikka. Tapasimme varapormestarin kaupungin vastaanotolla, ja meille esiteltiin 1400-luvulta olevaa raatihuonetta ja kävelimme 2 h mittaisen kierroksen kaupungin vajoavassa vanhassa kaupungissa. Kaupungin alta on kaivettu aikanaan suolaa. Myös J.S. Bach opiskeli kaupungissa 15–17 v ikäisenä. Kaupunki mainitaan historiankirjoissa ensikertaa jo v.956. Vanhakaupunki on säilynyt kokonaan, sillä onnekkaasti Lüneburg on historian melskeissä säästynyt sodilta ja pommituksilta, kannattaa käydä!

Majoitumme kaupungin varuskuntaan, jossa myös on palvellut tykistö joukkoja. Sota-aikana se oli Luftwaffen pommituslaivueen käytössä. Mittelimme illalla simulaattoriammunnassa P8 pistoolilla ja G36rynnäkkökiväärillä. 24 ampujan joukossa majurit osoittivat vielä osumapisteen olevan kohdillaan. Valjakalle sija 7 ja Vilamo vei koko porukasta voiton.

Viimeisenä yhteisenä päivänä maanantaina, saimme tilaisuuden toiseen erittäin harvinaiseen tapahtumaan. Edellisestä oli kulunut liki 25 v. Vierailimme Rheinmetallin Unterlüssin tehtailla. Isäntiemme mukaan vierailulle on erittäin hankala päästä ja tässä maailmanajassa se on vieläkin vaikeampaa. Turvallisuustoimiin kuului mm. se, että kaikki puhelimet ja kuvauskalusto jätettiin autoihin portin ulkopuolelle.

Vierailu alkoi vajaan tunnin yritysesittelyllä PowerPoint -slideshown merkeissä. Suomessa yrityksen tunnetuin tuote lienee Leopard-panssarivaunu. Tykkimiehet tuntevat myös panssarihaupitsi 2000 telahaupitsin. Leopardi on siirtymässä jo täysin uuteen sukupolveen ja se saa perinteisen nimen: Panther. Tankista on toimiva, sekä ampuva konsepti olemassa. Dronesuojaus on otettu huomioon 3-vaiheisella torjunnalla. Itse tehtaassa valmistetaan mm. tykin ja tankin putkia, kranaatteja, ajoneuvojen hyttejä, sekä kunnostettiin mm. Ukrainaan menevää panssariajoneuvokalustoa. Kiersimme 2 h ajan näissä halleissa ja meille esiteltiin yksityiskohtaisesti tykinputken valmistuksen erivaiheet. Kaikkinensa työ vie aikaa 6 kk!

Alueelle oli valmistunut vastikään uusi tehdashalli ja toinen oli rakenteilla. Sota Ukrainassa näkyy siis myös täällä ja tässä tapauksessa on tietysti hyvä, että Saksa panostaa aseteollisuuteen. Tehdasalueella on myös Länsi-Euroopan suurin ampurata, jolla on pituutta 15 km. Pitäähän tykit ja tankit pystyä testaamaan omalla takapihalla!

Reissumme virallinen osuus päättyi tähän. Majurit olivat kuitenkin varanneet itselleen 2 ylimääräistä päivää tutustuakseen Luoteis-Saksan muihin sotahistoriallisiin nähtävyyksiin. Ensimmäinen omatoimikohteemme oli Bergen-Belsenin keskitysleiri, jossa mm. Anne Frank surmattiin. Rakennuksia alueella ei enää ole ja kivijalkojakin vähän. Kattava museo ja lukuisat muistomerkit ja joukkohaudat kertovat kuitenkin karua kieltään hirveyksistä, joita paikassa toteutettiin. Leirille tuodut vangit juoksutettiin 5 km päässä olleelta rautatielaiturilta leirille, osa koki loppunsa jo tällä matkalla. Alueen vieressä on Bundeswehrin harjoitusalue. Vierailumme aikana kuulunut aseiden ja tykkien pauke, yhdistettynä Ukrainan tilanteeseen loi läsnäolollemme puitteet, jotka kävivät luihin ja ytimiin.

Illaksi ajoimme Wilhelmshafeniin Pohjanmeren rannikolle. Matkalla pysähdyimme Brittisotilaiden II maailmasodan aikaiselle hautausmaalle. Reilusta 2 400 vainajasta ainakin puolet oli kuulunut ilmavoimiin. Kertoo siitä, että noita alueita pommitettiin ahkerasti. Yhtenä syynä, että Saksalla oli tuolla suunnalla sukellusvenetukikohtia. Nämä olivatkin yksi seuraavan päivän kohteistamme.

Wilhelmshafenissa on Saksan laivastomuseo ja lukuisia sodanaikaisia ilmasuojabunkkereita. Poikkesimme myös sankarihaudoille, jossa oli vainajia niin I kuin II maailmansodan ajalta. Laivastomuseossa oli ulkona kalustoa kylmän sodan ajalta mm. sukellusvene ja useita laivoja. Sisällä museossa käytiin läpi laivaston historiaa, joka sai alkunsa 1840-luvulla.

Seuraavaksi ajoimme Weser-joen varrelle, jonne eräiden tietojen mukaan on rakennettu Euroopan toiseksi suurin bunkkerirakennus – Valentin. Sotavanki- ja orjatyövoimalla (kuten useimmat Hitlerin suuruudenhulluista rakennelmista) liki valmiiksi saatu sukellusveneiden kokoonpanohalli oli mitoiltaan 426x97x33m! Tarkoituksena oli, että sukellusveneitä olisi tullut valmiiksi joka 56. tunti. Tämä oli toistaiseksi suurin rakennelma, minkä majurit ovat nähneet! Sodan jälkeen tiloja oli käytetty mm. armeijan varastona ja nykyään sisätiloissa on pieni museo.

Matkamme viimeisen yön vietimme Hampurissa. Matkalla sinne poikkesimme juuri ennen sulkemista Sanbostelin sotavankileirille. Aikaa ei ollut paljoa, mutta ehdimme nopeasti kiertää ulkoalueet, joissa on säilyneinä leirin rakennuksia. Museo jäi tällä aikataululla välistä. Tunnelmaan siitä, mitä elämä tuolla oli ollut, ehti päästä näinkin. Läheisestä kylästä löytyi hautausmaalta kuolleiden sotavankien joukkohaudat.

Hampurissa majoituimme yöksi tavallista erikoisempaan hotelliin. Flakturm IV, joka rakennettiin ilmatorjunta ja -suojabunkkeriksi, oli muutettu joitakin vuosia sitten hotelliksi, jossa oli myös ravintoloita, sekä muuta toimintaa. Suojana se oli tarkoitettu 18 000 henkilölle, mutta sinne oli pahimmillaan ahtautunut yli 25 000! Rakennus oli majureiden toiseksi suurin näkemä maanpäällinen bunkkeri tähän asti. Alkuperäisessä asussaan kokoa oli 75x75x38m ja tähän päälle sitten nykyinen majoitusosa.

Viimeisen päivän aamuna teimme vielä aamulenkin, jossa ihmettelimme Bismarckin patsasta (huollettavana) ja kävelimme Elbe joen alitse vanhaa jalankulku ja (hevos-)ajoneuvotunnelia pitkin 426 m matkan. Tämä aikanaan ainutlaatuinen tunneli oli valmistunut 1911.

Majurit totesivat jälleen kerran nähneensä monta hienoa paikkaa ja historia oli tullut hieman tutummaksi tietyiltä osin. Vajaan kuuden päivän aikana oli koettu monta ainutlaatuista tapahtumaa. Majureiden seuraava matkakohde ja kokoonpano kesän matkalle varmistui reissun aikana. Majuritrio (Rusila, Valjakka, Vilamo) suuntaa kohti Välimerta ja aurinkoista Albaniaa!

Teksti ja kuvat: Jyri Vilamo