Majurit Euroopassa osa 1

Ahkerasti matkailevat majurimme suuntasivat viime kesänä Eurooppaan. Matkan kokonaiskesto oli kahdeksan päivää ja nähtävää riitti, joten juttu julkaistaan poikkeuksellisesti kahdessa osassa.

Majurit matkalla – päivä 1

Majureiden kesämatkan kohteeksi oli valikoitunut kolmen sodan taistelut Belgian, Luxemburgin ja Ranskan alueella. Maanantaiaamulla 8.7. laskeuduimme Frankfurtiin, josta liki 3 h ajo kohti Luxemburgia, jossa alkoi tutustuminen päivän teemaan: Ardennien taistelu. Menimme hieman käänteisesti, sillä aloitimme lopusta eli hautausmaalta.

Vierailimme saksalaisten ja amerikkalaisten sotilashautausmailla. Jälkimmäisessä on haudattuna panssarikenraali Patton, joka kuoli Heidelbergin lähellä liikenneonnettomuudessa sodan jälkeen 21.12.1945. Vaikuttavia paikkoja molemmat, joissa on tuhansien sotilaiden (USA reilu 5.000, Saksa liki 11.000) viimeiset leposijat.

Toinen kohde oli Schumanns Eck, jossa oli Ardennien sotien suurin yksittäinen taistelu kaatuneilla mitattuna, taas tuhansia molemmin puolin. Perinteisten muistomerkkien lisäksi maastossa oli metsään tehty polku, jota elävöitettiin ihmisenkokoisin valokuvin ja asiaankuuluvin historiatiedoin. Vaikuttava elämys kulkea ja nähdä mm. poteroiden jäänteitä, joissa miehet makasivat taistellen sekä vilusta ja pelosta hytisten jopa -15 asteen pakkasessa. Telttoja tai kamiinoita ei ollut.

Kolmas kohde oli Bastognen kaupungin sotamuseo, jossa oli hienosti ja kattavasti esillä taistelujen historia. Myös hieno audiovisuaalinen elämyshuone, jossa katsoja on taistelujen keskellä ’metsässä’. Kaupungin laitamilta löytyi myös metsästä asemat, joista Taistelutoverit tv-sarjassa olleet joukot todellisuudessa puolustivat kaupunkia.

Illaksi saavuimme Brysseliin, jossa kävimme vielä illallisella Brysselin reserviläisten varapuheenjohtaja Ville Majamaan kanssa. Hyvät keskustelut niin EU:sta, NATO:sta, maanpuolustuksesta kuin monesta muustakin aiheesta.

Majurit matkalla – päivä 2

Päivän teemana olivat Brysselin nähtävyydet. Aamu aloitettiin NATO:n päämajassa, jossa tapasimme kenraaliluutnantti Kim Jäämeren, joka on Suomen sotilasedustaja NATO:ssa ja EU:ssa. Hänen kanssaan kävimme mielenkiintoisen keskustelun Suomen NATO-taipaleen alusta ja muista ajankohtaisista asioista. Saimme myös ’kiertokävelyn’ päämajan- ja Suomen tiloissa.

Museoita ehdimme nähdä kaksi iltapäivällä. Ensin Belgian sotamuseon, jossa vierähti helposti 2,5 h vaikka meille tutun II MS yleishistorian kävimme vain hyvin pintapuolisesti läpi. Nähtävää riittää runsaasti, mm. Mannerheimille kuulunut univormu 1910-luvulta Tsaarin armeijassa. Osa teksteistä on valitettavasti vain ranskaksi ja flaamiksi.

Toinen museo oli sotamuseon vieressä sijaitseva Autoworld, joka tarjoaa kattavan kattauksen autoilun historiasta. Etenkin autot ennen toista maailmansotaa ovat vahvasti esillä. Erikoisnäyttelynä oli Fiatin 125 v taival.

Kolmantena paikkana piti olla Waterloon, mutta se jäi välistä. Rankkasade, parkkipaikan rikkoutunut maksulaite, tietyöt ja viimeisenä kamala ruuhka pitivät huolen siitä, että emme olisi ehtineet ajoissa paikalle ennen sulkeutumisaikaa. Illaksi ajoimme Bruggeen.

Majurit matkalla – päivä 3

Aamulla ehdimme tehdä reilun tunnin kävelylenkin Bruggen vanhassa kaupungissa. Vanhoja rakennuksia 1600-luvulta, suklaakauppoja ja kanavia riittää ihmeteltäväksi pidemmäksikin aikaa.

Oostenden lähellä sijaitsi vierekkäin 2 rannikkopatteria, jotka molemmat olivat saksalaisten rakentamia. Toinen I MS (Aachen patteri) ja toinen II MS aikainen, joka oli osa Hitlerin Atlantin vallia. Puolitoistatuntia vierähti helposti asemiin tutustuen, suositeltava paikka. Belgian prinssikin piti majaansa täällä ennen sotia.

Toinen kohde oli Dunkerque. Kävimme ensin katsomassa raunioituneita Atlantin vallin bunkkereita ja sitten kaupungissa museossa, jossa oli liittoutuneiden evakuoinnista kattava esitys. Itse kaupunki on melkoisen ruma. Ajatus sadoista tuhansista sotilaista rannoilla jatkuvan pommituksen alla oli mieltä vavisuttava. Puolimiljoonaisesta porukasta yli 330.000 saatiin siirrettyä Britanniaan. Kymmeniä tuhansia kuoli ja toistasataa tuhatta jäi sotavangiksi, lähinnä ranskalaisia. Tämä tapahtui jo kesäkuussa 1940!

Kolmas kohde oli La Coupole, jonne natsit suuruudenhulluudessaan olivat rakentaneet jättimäisen V2 rakettien kasaus- ja laukaisupaikan. Paikka oli kuin James Bond elokuvan pahiksen päämaja. Tunneleita olisi ollut kilometreittäin mutta Normandian maihinnousu, ja brittien pommitukset jättivät hankkeen kesken. Yhtäkään rakettia ei täältä ammuttu. Betonia oli 5,5 m paksuudelta ja pyöreän kupolin halkaisija oli huimat 70 m. Sen aikaisen insinöörityön huikea todistuskappale. Näyttelyssä käytiin läpi myös paikallista sotahistoriaa ja Wernher von Braunin keksijähistoriaa (kehitti mm. V1 ja V2 raketit). Hänen ansiostaan amerikkalaiset pääsivät avaruuteen ja aina kuuhun asti. Yöksi saavuimme Arrasin kaupunkiin.

Majurit matkalla – päivä 4

Päivän teemana oli I MS ja erityisesti Sommen taistelut. Muutakin kyllä nähtiin.

Historiasta on hyvä muistaa, että Ranskan ja Preussin välinen sota 1870–71 määritteli pitkälle maiden suhteita ja puolustuspolitiikkaa. Ranskalaiset lähtivät sen jälkeen rakentamaan linnakkeita maan koillisosiin, jotta Preussi/Saksa ei pääsisi hyökkäämään heidän kimppuunsa. Myös muualle ympäri Pohjois-Ranskaa tehtiin lukuisia linnoituksia. Nämä olivat monilta osin vanhentuneet, kun I MS alkoi.

Saksa teki ranskalaisille kuitenkin temput molemmissa maailmansodissa, ja he koukkasivat kimppuun Ardennien ja Belgian kautta. Ensimmäisessä he pääsivät jo 30 km päähän Pariisista, kunnes ranskalaiset ja brittiläisen kansainyhteisön joukot saivat heidät pysäytettyä.

Sommessa käytiin sodan verisin taistelu. Kuolleita ja haavoittuneita oli toista miljoonaa, pääosin brittiläisen imperiumin kansalaisia. Vierailimme ja ajoimme lukuisten sotilashautausmaiden ohitse, joissa jokaisessa makasi tuhansia sodan uhreja. Lukemattomat hautarivit tekivät sodan mittaskaalan ja mielettömyyden harvinaisen selväksi.

Wolffsschlucht II oli yksi Hitlerin komentokeskuksista länsirintamalla. Se rakennettiin 1942 mutta hän kävi siellä vain kerran, 16.-17.6.1944 Normandian maihinnousuun liittyen. Hitlerin bunkkeri on avoinna vain lauantaisin mutta pääsimme kiertelemään muuten aluetta. Sotien jälkeen siellä olivat toimineet mm. ensin NATO ja sen jälkeen ranskalaiset erikoisjoukot 90-luvulle asti.

Muistomerkkejä ja taistelukenttiä näimme lukuisia ja osalla niistä on taisteltu jo Rooman valtakunnan ajoista alkaen kerta toisensa jälkeen. Maastollisesti alue on peltomaisemaa, jota rikkovat metsätilkut ja pienet joet. Välillä saattaa olla myös hieman kumpuilevaa maastoa. Illaksi saavuimme Reimsiin.

Teksti ja kuvat: Jyri Vilamo ja Jukka Rusila