Kolumni: Tapa lukea ja tuottaa tekstiä on muuttunut

Viime lopputalvesta pidin SRA-kurssia, jossa päädyttiin seuraavaan keskusteluun: ”Materiaalissa ei missään lue aseen putoamisen suorituksen aikana olevan turvallisuusrike. Tein haun ctrl + f & pud* ja koko materiaalissa ei ole mitään pud* ottamiseen viittaavaa.” Mykistyin. Tällä hetkellä tätä artikkelia kirjoittaessani tarkastin myös väitteen – kurssilainen, joka tämän huomasi oli täsmälleen oikeassa; ctrl + f & pud* -haku ei tuota yhtään osumaa. Sääntö kohta 3.3.15: ”Rastin suorittamisen aikana ampuja saa menettää kosketuksen aseeseen vain rastikuvauksessa määritetyllä tavalla, tai tarvittaessa laskemalla varmistettu tai lataamaton ase hallitusti maahan tai muulle tukevalle alustalle.” Teoriakokeessa saa olla SRA-sääntöjen versio 8.1 mukana joko tulosteena tai digitaalisena. Tulosteita näkyy enää harvalla.

Toisen kerran pysähdyin miettimään tieteisfiktion muutosta tieteispreesensiksi, iltauutisten uutisoidessa ChatGPT:n käytöstä opiskeluissa. Ja kolmannen kerran juhannuksena, kun vanha isäni tahtoisi tekoälyn kirjoittavan elämänkertansa. Vastavallankumouksellisesti hahmottelin tämän jutun omassa päässäni ja laitoin vaimon tarkistamaan virheet, joka onkin mielestäni reilua; ihminen kirjoittamassa ihmisille. Näen osittain absurdina maailman, jossa tekoäly kirjoittaa ihmisille juttuja paperille painettuna. Vielä erikoisempaa on lukijoiden tapa hakea etsimänsä tieto tekstistä ctrl + f -haulla. Maailma muuttuu ja me sen mukana. Digiloikka on jo tapahtunut ja meidän täytyy mennä perässä.

Digitaaliset julkaisut ovat usein hajuttomia ja mauttomia verrattuna tabloidi kokoiseen paperiin. Postilaatikkooni kannetut Helsingin Reservin Sanomat olen kaikki vähintään silmäillyt läpi, ja sen jälkeen joko eteisen peilit putsannut tai pyssyn putsausalustana kierrättänyt. Lehden juttujen tekeminen, taittaminen ja painaminen on edullista, kotiin jakamisen kustannukset ovat nousussa.

Lehtimaksun nostamispaine kulkee käsikkäin nousevien postituskustannusten kanssa. Paperilehden vaihtoehdot voisi olla jokin näistä: 1) Lisätään oma maksuluokka jäsenlaskulle lehden kotiin toimittamisesta (esim. 8 €), ja lehti tulisi tilaajille kotiin kannettuna ja/tai 2) Painettujen lehtien noutolaatikko ampumaradoille tai 3) Kokonaan digitaaliseen lehteen siirtyminen, kuten Uudenmaan reservipiirit teki Oltermanni -lehden suhteen.

Helsinki on Uuttamaata ja näen vain mahdollisuuksia Uudenmaan Reserviläispiirin kanssa olevalle yhteistyölle. Esimerkiksi Klondyken ampumarata ei olisi mahdollinen ilman Uudenmaan yhdistysten panosta. Tiedottamisen määrä ja tarve ei minnekään katoa, mutta tapa lukea ja tuottaa muuttuu.

alik res Antti Kettunen
Hallituksen jäsen ja puheenjohtajaehdokas tulevalle kaudelle
Helsingin Seudun Reserviläispiiri ry