06/2019 uutiset

Kiitokset uudesta elämästä

Olen kolmisenkymmentä vuotta kirjoittanut tällaisia lyhyitä kolumnikirjoituksia ja niitä on eri lehdissä julkaistu. Nyt kirjoittamisessani on ollut noin puolen vuoden tauko. Siihen taukoon on olemassa ihan hyvät perusteet.

Ajoimme vaimoni Marja-Liisan kanssa viime huhtikuussa Leville hiihtämään. Etelässä oli jo olemassa selvät kevään ja kesänkin merkit. Lapissa oli vielä lunta ja pakkastakin. Tiistaina 16. huhtikuuta läksimme hiihtämään. Olin liikkeellä varomattomasti ja menin nurin jäisellä latu-uralla.

Ohimooni tuli pieni naarmu, kun se osui jäähän. Tuntui siltä, että selvisin ilman muita vaurioita. Kävimme mökillä vaihtamassa toiset sukset ja ajoin autolla toiseen lähtöpaikkaan, josta pääsi tasaiselle latupohjalle. Hiihdimme kauniissa auringonpaisteessa ja hyvällä kelillä yli kymmenen kilometriä.

Hiihdon päälle sauna, päivällinen ja ilta-askareet. Katseltiin televisiota ja missään ei tuntunut pahempaa kipua. Menimme nukkumaan ja otin jonkin kipulääkkeenkin, koska nurinmenossa olin kolauttanut kylkenikin.

Nukuin hyvin ja todennäköisesti kuorsasinkin. Aamulla 17.4. Marja-Liisa yritti herättää minua, mutta ei siinä heti onnistunut. Saatuaan minut hereille hän ilmoitti, että  soitan 112. Unisena vastasin viisaasti – Joo !

Marja-Liisa on minulle kertonut, että ambulanssi tuli ja miehistö totesi tarvitsevansa ison potilaan nostamiseen lisävoimia. Apua tuli ja tajutonta miestä alettiin ajaa kohti Rovaniemeä.

Ambulansiväki hälytti helikopterin vastaan ja minut lennätettiinkin Ouluun, jossa aivokirurgi totesi minulla olevan laajan kovakalvon alaisen verenvuodon eli aivoverenvuodon. Ouluun tullut Marja-Liisa löysi minut illalla teho-osastolta leikattuna ja jäi odottamaan heräämistäni. Leikkauksen tehnyt lääkäri kertoi hänelle, että tilanteeni on erittäin vakava.

Minä en muista, että minut siirrettiin 29.4. ambulanssilla Helsinkiin Töölön sairalaan. Ilman omia havaintoja minut siirrettiin sitten 9. toukokuuta Laakson sairaalan oastolle 3. Sieltä minulla on ensimmäiset havainnot sairaalaelämästä ja erityisesti siitä, että fysioterapeutti Malla pakotti ja auttoi minut ylös vuoteesta sekä liikkumaan  rullatuolilla. Sairaala hoitaa potilasta, mutta vain tämän omalla työllä voidaan tervehtyä ja kuntoutua.

Laakson sairaalasta minut siirrettiin kuntoutettavaksi HUS:in osastolle 14, jossa alkoi ammattititoisten terapeuttien intensiivinen työ Lauri Väättäsen tervehdyttämiseksi.

Perjantaina kesäkuun 14. päivänä kävin aivovammapoliklinikalla, jossa aivokirurgi katseli minua ja päästäni otettuja kuvia ja totesi, että on melkein ihme, kun istuin hänen vieressään. Aivokirurgi onnitteli minua uudesta elämästä.

Olen kiitollisena nauttinut tästä uudesta elämästäni ja pyrin elämään saamieni ohjeiden mukaisesti, jotta voin osoittaa olevani uuden elämän arvoinen. Kotiin pääsin 12.8.2019 ja marraskuun 8. päivänä matkustimme taas Leville, jossa aiomme ulkoilla pari viikkoa.

Lauri Väättänen

Kirjoittaja on evp yleisesikuntaeverstiluutnantti.

Jaa uutinen: