Pahkis 2016

Sissien legendaarinen Pahkis järjestettiin 9-11.9 jälleen kerran. Itselleni avautui mahdollisuus osallistua ensikertaa tapahtumaan kun Ruskean osaston päällikkö – Lauri Saariluoma, jonka kanssa olen kisannut useasti ulkomailla – soitti minulle keväällä ja kysyi harjoitukseen viestipäälliköksi osastoonsa. Oma taustani on Tykistön viesti ja sissitouhuilut ovat vähemmän tuttuja. No, nytpähän niihin olisi mahdollista tutustua oikein kunnolla!

Tapahtuma alkaa jo keväällä kun osastomme johtoryhmä tapasi ensimmäisen kerran. Kesän aikana ohjelmaamme kuului suunnittelua, osallistujien värväämistä ja koulutuksen laadintaa. Kisapaikalle menimme sitten edellisenä iltana, jossa saimme vielä viimehetken käskyjä ja osastomme vääpeli oli kuitannut joukkokohtaisen kaluston.

Perjantai-aamuna sitten tapasin ensimmäistä kertaa muut osastomme jäsenet, yhteensä meitä oli 4+19hlö. Porukkamme koostui Sissi teamin kilpailijoista, kadeteista, Turun seudulta saapuneista ressuista ja muutamista muista yksittäisistä sotureista. Kilpailevaan vihreään osastoon verrattuna ikärakenteemme oli selvästi vanhempi. Itse olin 44v ikäisenä osastomme toiseksi vanhin.

Mitä tapahtuma tarjosi? Ensinnäkin hienon elämyksen, sen lisäksi haasteita, johtamistilanteita, fyysistä ja psyykkistä rasitusta. Vaikka osastomme koostui pääosin toisilleen tuntemattomista henkilöistä, niin hyvä yhteishenki syntyi nopeasti. Osastomme 3 ryhmää (7partiota) sai viikonvaihteen aikana mittariinsa kymmeniä kilometrejä tiedustelua ja erilaisia taistelu, räjäytys, väijytys, EA jne. tehtäviä. Yöunet jäivät kaikilla vähiin. Itse laskin nukkuneeni kahden yön aikana n.3h yhteensä. Oma roolini oli ensisijaisesti johtopaikalla pitää huoli, että viestivälineet toimivat sekä partioiden havainnot ja raportit saadaan välitettyä operaatiokeskukseen.

Harjoituksen viimeisenä yönä lähdin osastomme johtajan mukaan tiedustelu tehtävään, joka muuttui hyökkäykseksi vihollisen leiriin. Tehtävänä oli vangita heidän johtajansa ”Mustafa”. Oma roolini oli pitää radion ja sanlan avulla tilannetietoisuutta operaatiokeskukseen ja vastaanottaa lisätehtäviä. Yön ja aamuhämärän aikana partiomme suorittivat tiedustelua, jonka jälkeen suoritimme hyökkäyksen annetulla ajankohdalla. Hyökkäys alkoi kranaatinheittimien tuli-iskulla (oli kuvattu hyvin aidonoloisesti). Onnistuimme vangitsemaan vihollisen päällikön ja tehtävä suoritettiin onnistuneesti. Harjoituksen peliin kuului tässä vaiheessa se, että oma päällikkömme ”katosi” taistelun tiimellyksessä ja osaston varajohtaja astui johtoon.

Saimme perään vihollisen ja tehtävänämme oli suorittaa irtautuminen toista kilometriä pitkällä maasto esteradalla, jolla porukasta puristettiin viimeisetkin mehut irti kropasta. Radalla oli ylityksiä, alituksia, köysi ja tasapainoilutehtäviä sekä muuta ”mukavaa”. Innoitusta saatiin konekivääritulen säestämänä ja radan loppuosassa metsään sijoitetuista kaiuttimista alkoi infernaalisella voluumilla ’Ilmestyskirja – Nyt’ elokuvasta tuttu ’Valkyrie:n’ pauhaamaan niin, että metsä raikui! Pienellä asialla saatiin lopetukseen oikein hieno fiilis meille väsyneille sotureille.

Kokonaisuutena kokemus oli enemmän kuin positiivinen. Voin vain onnitella sissejä hienosti rakennetusta tapahtumasta josta näkee, että konseptia on hiottukuntoon vuosikymmenten aikana. Nyt oli järjestyksessään 51:nen vuosi. Viikonvaihde tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden testata omaa kenttäkelpoisuuttaan. Mukaan voi lähteä vaikka oma varusmieskoulutus ei olisikaan tuolta ”nurmipora” puolelta. Meilläkin oli mukana itseni lisäksi useita eritaustaisia henkilöitä esim. laivastosta. 20-35v sissi/jääkäri-koulutuksen saaneen soturille Pahkis pitäisi kuulua pakollisena. Kannustankin siis mahdollisimman montaa rohkeasti mukaan!

Vaikka tapahtuma on harjoituksen ohella myös kilpailu kahden eri osaston välillä, niin itse tehtävien aikana tuo kilpailupuoli ei tule esiin vaan asiassa pitäydytään enemmän harjoitusmoodiin. Lopussa lasketaan pisteet yhteen ja katsotaan kumpi puoli onnistui paremmin. Tällä kertaa se oli vihreä osasto, joka jyräsi ehkä nuoruudellaan meidät. Onnittelut voitosta!

Kisan jälkeen meille osasto ruskean johtajille avautui mahdollisuus jutella osastomme valvojan kanssa syvällisemmin siitä mikä onnistui ja missä olisimme voineet toimia paremmin. Tämä osuus oli viikonlopun kokemuksista yksi tärkeimmistä. Sait kunnolla palautetta ja kuulemani perusteella se oli hyvinkin oikeaan osunutta ja perusteltua. On selvää, että lopputilaisuudessa ei järjestäjillä ole mahdollisuutta käydä kisankulkua kovin yksityiskohtaisesti. Useimmilla kisaajillakin on kotiinlähtö päällimmäisenä mielessä. Jotta saadusta harjoitteesta saadaan kaikki irti, on tuo palaute osio kuitenkin välttämätön. Siksi esitänkin tässä toiveen, että järjestäjät näkisivät vielä sen vaivan – jo kaikkien tehtyjen satojen tuntien lisäksi – että laittaisivat jonkinlaista yhteenvetoa osastojen onnistumisista ja kehityskohteista osastojen johtajille, jotka voivat sen sitten jakaa porukalleen. Näin teette ensikertalaisen Pahkiksessa mutta 23v ressutoimissa mukana olleen osallistujan silmissä hienosta ja erittäin laadukkaasta harjoituksesta vieläkin paremman! Olen osallistunut kymmeniin sotilastaito kilpailuihin ja harjoituksiin niin Suomessa kuin ulkomailla aiemmin. Pahkis kuuluu ehdottomasti parhaimpien joukkoon tässä sarjassa,

Iso kiitos kaikille Stadin sisseille!

Teksti ja kuvat

Jyri Vilamo