Vuoden 1918 muistomerkit Länsi-Uudellamaalla

Osallistuimme Helsingin reservipiirien sotahistorialliseen päivän kestävään matkaan launtaina 14.4.2018. Matka oli todella antoisa ja mielenkiintoinen. Matkan johtajana oli maj res Jukka Rusila ja oppaana Göran Lindgren. Matkan aikana tutustuimme 1918 sodan muistomerkkeihin Länsi-Uudellamaalla.

Vihdin Nummelasta Ojakkalan tien varrelta löysimme Thomén ryhmän teloituksen muistomerkin.
Vihdin teloitukset tapahtuivat 1. helmikuuta 1918. Kyseessä oli punaiseen terroriin kuuluva teko, jossa Hyvinkään punakaartin lentävä osasto, komentajanaan Lauri Kara, ampui 17 valkoisten puolelle pyrkinyttä miestä Vihdissä.

Surmatuista Thomén ryhmään kuuluivat Thomén metsäkonttorin, myöhemmin Thomesto, perustaja William Thomé, arkkitehdit Valter Thomé, Ivar Thomé ja Väinö Hollo, metsänhoitaja Frans Wegelius, metsäylioppilas Erik Castrén ja lainopin ylioppilas Väinö Vuoristo. Samalla kertaa ammuttiin myös vihtiläinen poliisi Viktor Mannerheimo, joka oli huonoissa väleissä paikallisten maatyöläisten ja torpparien kanssa edellisvuoden maatalouslakkojen aikaisten tapahtumien vuoksi.

Lohjalla Pyhän Laurin hautausmaalla on Punaisten muistomerkki ”Yhteiskuntarauhan järkyttyä taisteluissa, teloituksissa, vankileireillä menehtyneille Lohjan punaisille”. Muistomerkissä on 240 henkilön nimet, mutta itse haudassa lepää vain 7 vainajaa.

Lohjalla Pyhän Laurin hautausmaalla punaisten muistomerkin vieressä on myös saksalaisen Saksan Itämeren-divisioonaan kuuluneen Gustaf Jägerin hauta. Hän sai surmansa 8.4.1918 kun saksalaiset etenivät Hangon maihinnousunsa jälkeen Lohjan ohi Helsinkiin. Hautapaadessa lukee sotilaan ammatti ja nimi ”Jäger GUSTAF JÄGER”.

Inkoosta Västankvanissa hiljennyimme katsomaan punaisten synkkää muistomerkkiä.
Muistomerkki on metsän siimeksessä aidalla rajatulla aluella. Graniittinen muistomerkki esittää surevaa miestä lapsi sylissään. Patsaan etuosassa on vuosiluku 1918. Muistomerkki pystytettiin vuonna 1952 ja itse hautapaikka vihittiin 21.6.1953. Muistomerkki/joukkohauta on merkitty tienviitalla.

Kävimme katsomassa Suitan linnaan ulkopuolelta ja kuuntelimme oppaamme Göran Lindgrenin selostusta Suitian/Svidjan taisteluista.

Västankvarnin teloitukset tapahtuivat Inkoossa toukokuussa 1918. Valkoinen rankaisuretkikunta, Länsi-Uudenmaan pataljoona suoritti punavankien teloituksia 2. toukokuuta – 26. toukokuuta 1918. Teloittajien edessä ammuttiin yli 60 punakaartilaista sekä ainakin kaksi naista, Hilja Heino ja Tekla Åhl. Teloituksia johti maisteri Erik Grotenfelt, joka oli kuulustellut ja tuominnut vangit kuolemaan. Teloitusta johtanutta pataljoonaa komensi Edward Ward apulaisinaan Ivar Hast ja Ivar Ståhle. Grotenfelt teki itsemurhan vuonna 1919. Teloituspaikalla on kopio Aimo Tukiaisen Karkkilaan tekemästä Punaisten muistomerkistä.

Kirkkonummen Ingelsissä Volsintien varrela löysimme Sigurdsin taisteluissa kaatuneiden suojeluskuntalaisten muistomerkin. ”Under frihetskriget föllo som hjältarna medlemmarna av kyrkslättkåren”
Kirkkonummen taistelut käytiin 22.–27. helmikuuta 1918, jolloin punaiset piirittivät Kirkkonummen Sigurdsin kartanon ympäristöön linnoittautuneita Länsi-Uudenmaan suojeluskuntalaisia. Neljää päivää jatkuneen piirityksen jälkeen Sigurdskåreniksi kutsuttu joukko onnistui yön pimeydessä pakenemaan saartorenkaan läpi ja marssimaan Upinniemeen, josta he yrittivät edelleen siirtyä Mäkiluodon linnakesaarelle. Sitä miehittäneet venäläiset matruusit kuitenkin vangitsivat suojeluskuntalaisten etujoukon, jonka jälkeen mantereelle jääneet kaartilaiset antautuivat Ruotsin konsulin toimiessa välittäjänä. Vajaat 500 suojeluskuntalaista kuljetettiin Helsinkiin. Sigurdskåren pysyi vangittuna saksalaisten Helsingin valtaukseen 13. huhtikuuta saakka. Tämän jälkeen Sigurdskårenin miehistä ja Porvoon saaristossa niin sanotulla Pellingin retkellä mukana olleista ruotsinkielisistä suojeluskuntalaisista muodostettiin Länsi-Uudenmaan pataljoona, joka huhti–toukokuun 1918 aikana teloitti ainakin 200 punaista tai punaiseksi epäiltyä eri puolilla Uuttamaata. Niistä tunnetuimmat ovat Västankvarnin teloitukset Inkoossa.

Kirkkonummen vanhan kirkon pihalla on toinen Sigurdskärenin kaatuneiden muistomerkki.

Lähes kaikki muistomerkit olivat hankalasti havaittavissa paikoissa. Monet matkalla mukana olleet totesivatkin, että vaikka ovat autolla ajaneet nyt nähtyjen muistomerkkipaikkojen ohi monet kerrat, eivät ole kuitenkaan havainneet näitä historiallisia muistomerkkejä.

On hyvä, että Suomen historiaa muistetaan, ja myös tämä itsenäisen historiamme alku, vaikkakin verinen ja julma, on saanut näkyvät muistomerkit muistuttamaan meitä ja jälkipolviamme siitä aatteen palosta ja vapauden halusta, jolla itsenäisen Suomi ja sen hallinto lopulta luotiin.

Lähde: matkalla Göran Lindgrenin selostukset sekä Wikipedia
Teksti: Kalervo Kaarre.
Kuvat: Kalervo ja Teija Kaarre.