Villem Ahas on poissa

Suomen Poikien puheenjohtaja, Suomen armeijan vänrikki Villem Ahas on poissa. Hän menehtyi 17.6.2014 vakavaan sairauteen. Ahas syntyi 20.2.1925 VÕrumaan Räpinassa. Koulunsa päätettyään hän liittyi niiden vapaaehtoisten virolaisten nuorten miesten joukkoon, jotka tulivat taistelemaan Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta jatkosodassa. Hän osoitti jo silloin ilmeisiä johtajan kykyjä, sillä hänet koulutettiin Reserviupseerikoulussa konekiväärijoukkueen johtajaksi. Taisteluihin Ahas osallistui JR 200:n riveissä Karjalan kannaksella. Tilanteen vakiinnuttua hän siirtyi muiden virolaisten mukana puolustamaan Viroa. Sodan päätyttyä miehittäjävaltio Neuvostoliitto vangitsi hänet ja hänet tuomittiin 15 + 5 vuoden pakkotyörangaistukseen Vorkutassa. Stalinin kuoltua hän vapautui vuonna 1955 ja solmi avioliiton vankitoverinsa sisaren kanssa, johon hän oli tutustunut kirjeenvaihdon kautta leirillä ollessaan. Siviiliin vapauduttuaan hän meni töihin teollisuuslaitokseen, josta hän eläkkeelle jäätyään ja Viron vapauduttua ja itsenäistyessä uudelleen siirtyi toimimaan Suomen Poikien hyväksi. Suomen Poikien reserviupseerien- yhdistyksessä hän toimi puheenjohtajana koko yhdistyksen toiminnan ajan. Lisäksi hän toimi Suomen Sotaveteraaniliiton Viron yhdistyksen hallituksen jäsenenä ja Suomen Poikien yhdysmiehenä Suomen Sotaveteraaniliittoon. Suomen Poikien puheenjohtajan Uno Järvelän kuoltua joutui Villem ottamaan vastuun koko yhdistyksen toiminnasta. Villem Ahas opittiin tuntemaan todellisena Suomen ystävänä niin reserviupseeri- kuin sotaveteraanipiireissäkin ja miehenä, jonka sanaan voitiin luottaa. Ahaksen toimeliaisuutta ja ahkeruutta kuvaa se, että hän jo neuvostoaikana rakensi perheelleen talon Tallinnan etäpuolelle. Hänet siunattiin Kaarlin kirkossa, mikä on Suomen Poikien perinnekirkko. Siunaustilaisuuteen osallistui runsaasti Ahaksen ystäviä ja aseveljiä niin Suomesta kuin Virostakin. Viimeisen leposijansa Ahas sai Metsäkalmistussa Suomen Poikien sodan aikaisen johtajan Karl Talpakin haudan juurelta. Hautaanlaskutilaisuudessa laskettiin Suomen tasavallan presidentin, Suomen puolustusvoimien ja Suomen suurlähetystön seppeleet sekä Suomen Reserviupseeriliiton ja Helsingin Reserviupseeripiirin kukkalaitteet monien muiden muistokukkien lisäksi. Hautakumpu oli lopuksi sinivalkoisten kukkien peitossa. Villemiä jäivät kaipaamaan vaimo Lydia ja poika Tonũ perheineen sekä toisen jo kuolleen pojan perhe sekä aseveljet ja ystävät Suomessa ja Virossa.