01/2015 paakirjoitus

Utria Dessant -kilpailu vaativissa olosuhteissa

Teksti: Heikki Pietilä
Kuvat: Aki Kupiainen

Vuoden 2015 Utria -talvipartiokilpailu käytiin vaihtelevan talvisissa oloissa Viron itäosissa Kohtla-Järve – Narva-Jöesuu -alueella. Olosuhteet olivat taas vaativat, vaikka lumihanget ja kova pakkanen eivät nyt olleet kiusana. Nollakelin jäinen liukkaus vaihtui ensin räntäsademyrskyyn ja sitten vesisateeseen tehden pinnat erittäin liukkaiksi muuttaen olot entistä haasteellisemmiksi niin kilpailijoille kuin tuomareille. Itse kilpailu oli venytetty päivää aiempia pidemmäksi alkaen nyt jo keskiviikkoiltana 14.1 ja päättyen lauantaina 17.1, mikä helpotti tuomaritehtävien järjestämistä.

Suomesta tuomariosasto lähti Jari Nisulan komennossa. Saatujen esitietojen pohjalta tehtävät jaettiin laivamatkan aikana, eikä yllättävää kyllä muutoksia listaan tarvinnut tehdä kisan aikana. Satamassa olivat joukkoa odottamassa Aleksandra Zaverjuhha, Risto Lyytinen ja MPK:n koulutuspäällikkö Juha Niemi, joka tuli tutustumaan kilpailuun. Juhan autolla saatiin ylikuljetus tuomareille jaettavalle SA-varustukselle, mikä oleellisesti vähensi reppuihin sullottavaa varustusta. MPK tuki siten miellyttävästi kurssilaisiaan.

Kilpailun johto- ja majoituspaikkana toimi Kaitseliitin Alutaguse Malevin kasarmi Jöhvissä, missä norjalaiset tutut tuomariveljet Svein Belsvik, Knut Larssen ja Magnar Foss autoineen jo odottivat. Paikka oli meille jo viime vuodesta tuttu nopeuttaen hommien käynnistymistä.

Majoitustupa täynnä toverihenkeä

Majoitustilaksi osoitettiin 32 hengen tupa. Sinne majoittui myös muutama virolainen, joten täyttä oli ja sen huomasi varsinkin aamuisesta ”hyvästä” mutta raskaasta kaverihenkisestä ilmasta. Ahtaus ja matalat

kerrossängyt eivät lakanoista huolimatta luoneet luksustunnetta, mutta täytti hyvin tarpeet. Hyvänä puolena oli, että kasarmimajoitustilaa voitiin käyttää koko kilpailun ajan, kasarmi oli lämmin ja muuten tilava sisältäen ruokalan ja peseytymistilat. Vessoja oli kuitenkin vain kaksi, joten ajoittain oli jonoa kuin kunnalliseen hammashoitoon.

Tuomareita oli saatu kokoon yhteensä 22, Suomesta 18, Norjasta kolme ja Virosta yksi. Muutaman sairastuneen poisjäännistä huolimatta yhden lisäpäivän ansiosta tuomarien määrä oli riittävä ja lepoaikaakin rastien väliajoille jäi, vaikka kaikille tuli vähintään kolme rastitehtävää. Aikaisempiin Utrioihin tottuneille vapaa-aika saattoi nyt tuntua liialliselta. Aki Kupiainen toimi jälleen hyvällä rutiinilla päätuomarina.

Monipuoliset tehtävärastit

12 rastista kaksi oli postilaatikoita, joiden kautta oli kuljettava saadakseen seuraavat koordinaatit ja kymmenestä rastista muutamalla oli useampi tehtävä. Tavallisten viesti-, ensiapu-, miinantunnistus-, ammunta- ja loppujuoksu- tehtävien lisäksi joukossa oli useita muistitehtäviä. Yhdessä piti painaa mieleen 40 ihmisen kuvat ja muistaa myöhemmällä rastilla, oliko kuva aiemmin näytetty vai ei.

Toisessa piti vallata komentopaikka, siepata vanki sekä myöhemmin yhden huoltoporukan edustajan kanssa laatia paikasta peitepiirros ja kolmannessa piti painaa mieleen lukitussa autossa olevan kartan ja asiakirjan tietoja 1 min aikana ja kirjoittaa em. tiedot yhdeksän minuutin aikana.

Neljännessä piti samanaikaisesti vastata vapaussodan kysymyksiin sekä etsiä kasasta oikeat aseosat ja koota niistä toimiva ase. Oli myös tehtävä, jossa piti kannatella taakkaa ja samaan aikaan vastata diakuvissa esiintyviin sotilasaiheisiin kysymyksiin kirjallisesti. Liikkumisen rasituksista uupuneena onnistuminen edellytti tehtävien selkeää hahmotuskykyä, nopeaa tilanteen analysointia, suorituksen vaihtoehtojen riskien arviointia, nokkeluutta ja tehtävien oikein jakoa joukkueessa. Ovelasti suunniteltuja tehtäviä.

Muutoksia ja yllätyksiä tuli tuomareille tavanomaista vähemmän. Alussa tosin hämmästystä herätti, kun yhden rastin järjestäjillä oli eri käsitys siitä, tarvitaanko sen kakkostehtäväkohteella tuomareita vai ei. Ullis yllättyi, kun ei mielestään ensimmäistä kertaa ollutkaan maalissa suorittamassa lopputarkastusta, vaikka alkutarkastuksen perinteisesti johtikin! Norjalaisten lisäapu oli tuomariporukalle jälleen korvaamaton.

Ongelmat ratkaistaan Umpire OPSissa.

Suomen yksi joukkue mukana

Joukkueita oli yhteensä 26, joista Stadin Sissien joukkue oli ainoa ulkomaalainen. Pääosa eli 19 niistä oli Kaitseliitin Maleveista, Kaitseväestä oli viisi ja yksi oli poliisien ja rajavartijoiden joukkue. Suomen joukkueesta yksi mies joutui keskeyttämään jo torstaina kuten kolmesta muustakin joukkueesta ja kolme joukkuetta keskeytti jo ennen kisa puoltaväliä. Kymmeniä kilometrejä pitkä rasittava reitti kulki Kohtla-Järven länsipuolelta Sinimäen kautta maaliin Narva-Jöensuun keskustaan.

Voiton vei tänä vuonna Tiedustelupataljoonan I joukkue, toiseksi tuli Tallinnan Malevan Pöhja komppanian I joukkue ja kolmanneksi Tartu Malevan II joukkue. Suomen joukkue selvisi kunniakkaasti maaliin 23. sijalle.

Palkintojen jako tapahtui Sinimäen vanhan palaneen koulun paikalle rakennetussa uudessa koulussa. Loppu meni vanhoja askelmerkkejä seuraten: ensin hotelli Liivarandaan saunomaan ja yöpymään, sunnuntaiaamuna
kunniakäynti Sinimäen taistelujen muistomerkillä, jossa nautittiin perinteistä Sinimäen puolustajien läski-sipuli-leipää kovanveden kera, sitten kunnon lounas Viitna Körtsissä josta satamaan ja kotisuomeen. Harmittamaan jäi vain, ettei kovan myrskyn ja tyrskyjen vuoksi voinut mennä mereen uimaan Liivarandan rannassa, vaikka rantaviivalla oli poikkeuksellisen vähän jäätä.

Artikkeli on aiemmin julkaistu Rauhanturvaaja-lehdessä.

Jaa uutinen: