02/2017 puheenvuoro

Tiedustelulaki puhuttaa

Viimeaikoina hallituksen suunnitelmat ja esitykset tiedustelulakiasiassa ovat puhuttaneet paljon. Oppositio on tietenkin saanut erittäin paljon palstatilaa, koska suunniteltu tiedustelulaki vaatii muutoksia perustuslakiin, ja lain muuttaminen nopeutetulla menettelyllä vaatisi 5/6 enemmistön eduskunnassa. Oppositio on tietysti ilmoittanut torjuvansa tiedustelulain.

On selvä, että Suomi tarvitsee tiedustelulain. Kansallisen turvallisuuden kannalta ehkä oleellisinta on taata riittävät mahdollisuudet sotilaalliselle tiedustelulle. Sotilaallisten uhkien ollessa entistä enemmän hybridisiä tai puhtaasti digitaalisia (kyberuhka), puolustusvoimilla tulee olla edellytykset havaita uhat, torjua ne ja vastata niihin.

Toinen oleellinen asia on sisäinen turvallisuus, siinä suurin uhkaskenaario liittyy terrorismiin. Se onkin yksi keskeisimpiä perusteluja mitä haastatteluissa annetaan, kun puhutaan tiedustelulain tarpeesta. Julkaistujen tietojen mukaan suojelupoliisilla olisi kuitenkin oikeus tietoliikennetiedusteluun vain luvan saatuaan ja vain tiettyyn tarkoitukseen. Tämä on tietysti hyvä lähtökohta, mutta kuten muualla on kritisoitu, sitä voi perustellusti kuitenkin kuvailla massatiedusteluksi tai massavalvonnaksi.

Jotta tietoliikenteestä voidaan poimia kohteiden liikennettä, koko liikenne pitää kerätä ja seuloa. Muut, ei tutkinnan kohteena olevat käyttäjät, joutuvat ikään kuin samaan pesuvatiin. Onko tämä sitten ongelma vai ei, sitä on hankalaa ennakkoon sanoa. Nykypäivän suomessa se ei todennäköisesti ole, tai ainakin se on hyvin pieni ongelma. Ja jos laki osoittautuu joltain osaltaan huonoksi, sitä voi muuttaa. Toki, tilanteet saattavat muuttua ja joskus tulevaisuudessa voi olla, että tällaista massatiedustelua käytettäisiin tavalla tai toisella väärin. Mutta jos Suomeen tulee sellainen tilanne, kyseiset vallanpitäjät voivat silloin säätää lakeja omiin tarpeisiin, tai yksinkertaisesti jättää lait huomioimatta. Ei nykytilanne jossa viranomaisilla ei ole kykyä toimia tietoverkossa perustu tekniseen kykenemättömyyteen, vaan siihen että viranomaiset noudattavat olemassa olevia lakeja.

Kansallisten turvallisuusviranomaisten (ensisijaisesti puolustusvoimat ja suojelupoliisi) pitää voida valvoa ja tutkia tietoliikennettä varmistaakseen, että Suomeen ei kohdistu välitöntä uhkaa tai vaaraa. Ja jos kohdistuu, niin se pitää voida tunnistaa jotta voimme ryhtyä tarvittaviin toimiin. Samalla pitää varmistaa, että Suomessa asuvien perusoikeudet eivät vaarannu ja yksilön yksityisyys turvataan. Joskus kuulee että jos ei ole mitään salattavaa ei pitäisi olla huolissaan, vaikka joku asioitasi tutkiikin. Tämä perustelu on mielestäni läntisten perusarvojen vastainen. Jokaiselle on taattu yksityisyydensuoja ja jokaisen tulisi olla syytön, kunnes toisin todistetaan. Tämä pitää ottaa tiedustelulaissa huomioon riittävällä tavalla.

Mediakäsittelyssä on myös aika pitkälle keskitytty ”sähköpostien lukemiseen”. Pidän aika epätodennäköisenä, että suuri terroritekoa suunnitteleva ryhmittymä lähettäisi salaamattomia sähköpostiviestejä jossa suunnitelmat paljastetaan. Silloin tullaankin siihen että tärkeämmässä roolissa saattaakin olla ei niinkään viestiliikenteen sisältö, vaan sen rakenne tai kaava. Haasteeksi nouseekin miten rakentaa kuva salatusta viestinnästä, joka tapahtuu sähköpostilla, pikaviestimillä ja kokonaan salatuissa verkkoyhteyksissä. Ja kun kuva pitää rakentaa sitä kautta, niin syntyy riski, että joku syytön kolmas osapuoli tulkitaankin kuuluvan tutkittavaan viestintäkaavaan. Näin on Suomessa jo tapahtunutkin vaikka niissä tapauksissa ei ole ollut kyse tietoliikennetiedustelusta.

Yhtä kaikkia, laki tarvitaan ja sitä tarvitaan pian. Toistan saman kuin muutkin mediassa; jos me emme tee tiedustelua, sen tekee joku muu. Suomen pitää itse hallita omaa aluettaan emmekä voi olla riippuvaisia ystävällismielisistä vieraan vallan tiedustelupalveluista, kuten taannoin ulkoministeriön tietomurtotapauksessa. Toivottavasti koko eduskunta kykenee puhaltamaan yhteen hiileen, kun kyse on Suomen turvallisuudesta, ja että jättäisivät turhat nokittelut Pikkuparlamenttiin.

Jaa uutinen: