Tervetuloa kesäretkelle Kuivasaareen

– kuin Jules Verne’n ”Salaisuuksien Saari”

Teksti: Mikko Taavitsainen ja Hasse Rekola
Kuvat: Suomenlinnan Rannikkotykistökillan arkisto

Kymmenen kilometriä lähes suoraan etelään Helsingin Kauppatorilta laivaväylän varrella Harmajan kohdalla sijaitsee pienehkö Kuivasaaren linnakesaari. Saari on ollut puolustushallinnon käytössä runsaat sata vuotta. Tällä hetkellä saari on Suomenlinnan Rannikkotykistökillan ylläpitämä museosaari. Kuivasaaren nimi nousee esiin uutisissa, kun sen järeällä kaksiputkisella tykillä ammutaan kunnialaukauksia. Laukaukset kuuluvat Helsinkiin asti. Ensimmäiset ammuttiin Itsenäisyyspäivänä 6.joulukuuta v 1992. Tällöin Suomenlinnan Rannikkotykistökillan kunnianhimoinen tykin entisöintiprojekti oli saatu vihdoin maaliinsa. Entisöidyllä tykkivanhuksella – valmistui alun perin ampumakuntoon kesällä 1935 – ammutaan lähes vuosittain kunnialaukauksia. Tekeepä tykki myös todellisen ”luonneroolin” yhdessä Raid-elokuvassa.

Kuivasaari on kuitenkin paljon muutakin kuin vain kunnialaukausten ammuntapaikka. Kuivasaaren sotilaallinen käyttö tunnetaan jo 1500-luvulta, jolloin saaressa oli semaforiasema, joka välitti Susisaarien (nykyinen Suomenlinna) redillä oleville sota-aluksille vartioalusten havaitsemista kauppa-aluksista, joiden kohteena oli itäinen Suomenlahti. Iivana Julman ratsujoukot, jotka tulivat Tallinnasta jäätä pitkin Helsinkiä kohti, tukeutuivat myös Kuivasaareen samalla vuosisadalla.

Kalastajien käytössä olleen Kuivasaaren pakkolunastus saatiin päätökseen 1800–1900-lukujen vaihteessa, kun saari lunastettiin Korkealle Kruunulle sotilaallista käyttöä varten. Siitä lähtien ovat sotilaat olleet isäntänä saaressa.  Saari on sijainnut sekä Venäjän keisarikunnan että Suomen tasavallan turvallisuuspolitiikan keskiöissä noin 100 vuoden ajan. Yhdessä muiden Helsingin merilinnoituksen osien kanssa saari oli merkittävässä roolissa, kun 1800-luvun alun vaatimaton Helsingin kaupunki kasvoi itsenäisyyden alkuun mennessä Suomen pääkaupungiksi sekä maamme merkittävimmäksi taloudelliseksi keskukseksi ja koko keisarikunnan pääkaupungin – Pietarin – puolustuksen kulmakiveksi.

Itsenäisyyden ajan Kuivasaari yhdessä Suomen Tasavallan Venäjältä perimän ja uudistaman Helsingin meripuolustuksen kanssa on osa ainutlaatuista, mutta vähemmän tunnettua menestystarinaa, joka pelasti Helsingin täystuholta toisen maailmansodan aikana. Kuivasaarella on paljon kerrottavaa myös kylmien sotien ajoilta, jolloin sotaväkemme joutui suurvaltojen puristuksessa keksimään hyvin erikoisia ratkaisuja maanpuolustuksen uskottavuuden turvaamiseksi.

Kuivasaaressa on järeän 12-tuumaisen kaksiputkisen tykkitornin lisäksi esillä lähes kaikki Suomen itsenäisyyden aikana käytetyt rannikkotykit ja lisäksi 1960-luvulla käyttöön otettua meritorjuntaohjuskalustoa. Saaren oppaat osaavat selittää tarvittaessa yksityiskohtia myöten sotavuosien ja kylmän sodan aikaiset rannikkopuolustuksen salaisuudet anekdootteineen.

Kuivasaari on myös luontokohde. Kuten yleensäkin puolustushallinnon käyttämät alueet niin myös Kuivasaari on pääosin säilynyt luonnoltaan samanlaisena, kuin se oli jo satoja vuosia sitten. Myöhemmin saaressa asuneiden sotilaiden perheiden toiminnoilla on myös ollut vaikutuksensa pieneltä osin saaren kasvillisuuteen. Vielä rikastuttavampi vaikutus kuitenkin oli taannoisella kauppamerenkululla par-lasteineen. Saaressa on myös runsas lintu- ja perhoskanta.

Kuivasaari on edelleen sotilasaluetta, jonne ei saa saapua ilman asianmukaista lupaa. Saaressa oleva runsas rannikkotykistökalusto tykkeineen sekä maanalaisine käytävineen ja tiloineen on museoitu eikä ole enää operatiivisessa käytössä. Kuivasaaren opastuksista ja saaren kaluston ylläpidosta vastaa Suomenlinnan Rannikkotykistökilta, joka kerää varoja ylläpitoon pääosin juuri opastettujen kierrosten pääsymaksuilla. Ne menevät lyhentämättömästi Kuivasaaren historiallisten kohteiden huoltoon. Ei edes oppaille makseta palkkioita. Kuivasaari onkin killan talkootoiminnan turvin muuttunut entisestä linnakesaaresta Suomenlahden rannikkopuolustuksen historialliseksi rannikkotykistömuseoksi ja luontokohteeksi.

Sinäkin voit tutustua Kuivasaareen, sillä saareen järjestetään avoimia yleisöretkiä loppukesällä kolmena viikonloppuna: 25.-26. heinäkuuta sekä 1.-2. ja 15.-16. elokuuta. Tuolloin myös ulkomaiden kansalaisilla on mahdollisuus vierailla Kuivasaaressa sunnuntain retkillä. Tuokaa mahdollisesti samaan aikaan kylässänne olevat ulkomaalaiset vieraanne tutustumaan muutoin luoksepääsemättömään museosaareen. Vierailla tulee olla henkilöllisyystodistukset / passit mukana (sotilasalue). Näistä retkistä saa tarkat ohjeet osoitteesta: www.ihalines.fi/suomeksi/saannolliset/kuivasaari

Yleisöretkien aikana saarelle avataan myös Rannikkosotilaskotiyhdistyksen sotilaskoti, eli nyt on mahdollisuus muistella sotilaspalvelusaikaa ja tarjota vaikkapa vaimolle ja lapsille ne kuuluisat sotkun munkkikahvit. Saarella on myynnissä myös rannikkotykistöön liittyvää kirjallisuutta ja julkaisuja.

Saareen on mahdollista päästä myös yksityisesti esimerkiksi yhdistys- tai yritysvierailun merkeissä ottamalla yhteyden saaren isäntään: lahtinen.mikko@kolumbus.fi.  Kaikki Helsingin saaristoristeilyjä järjestävät yrittäjät osaavat järjestää Kuivasaareen risteilyn myös mahdollisine trahteerauksineen. Merimatka esimerkiksi Kauppatorilta Kuivasaareen kestää vesibussilla alle 30 minuuttia. Kuivasaaren opastetun kierroksen pituus vaihtelee asiakkaiden tarpeiden mukaan, mutta siihen on syytä varata vähintään puolitoista tuntia.

Oikeastaan Kuivasaari on enemmän kuin museo tai luontokohde. Se on edelleen Suomen pääkaupungin edustan strategisesti tärkeällä alueella oleva maanpuolustusharrastuksen kohde yhdelle vireimmistä maanpuolustuskilloista, jonka jäsenet eivät halunneet luovuttaa, kun Sotamuseon (=valtion) rahat eivät riittäneet Kuivasaari-nimisen kansallisaarteen säilyttämiseen. Kuivasaaressa vierailtuasi Sinulle jää hyvä mieli myös siitä, että näet perinteisellä suomalaisella talkoo- tai vapaaehtoistyöperinteellä saatavan aikaan aikamoisia asioita.

Tervetuloa tutustumaan!

Killasta ja killan myymästä kirjallisuudesta saat tietoa sivuilta www.rt-kilta.net ja www.facebook.com/rtkilta