05/2018 uutiset

Suomen Puolustusvoimat 100 vuotta

Kuluvana vuonna sotaväki on juhlinut 100 vuottaan. Mitään erityistä päivää ei ole nimetty syntymäpäiväksi vaan on juhlittu pitkin vuotta.

Touko-kesäkuun vaihteessa julkaistiin vajaat 600 sivua sisältävä kirja ”Suomen Puolustusvoimat 100 vuotta”. Hankin kirjan Helsingistä Senaatintorilta, jossa oli PV 100 vuotta viikon avajaiset. Torilla oli päivystämässä myös Ruotuväki-lehden kamerapartio ja pääsimme vaimoni kanssa ”Ruotuväen etusivu-kuvaan”.

Minulla on tallessa 1.6.1968 Aleksanterinkadulta otettu valokuva, jossa sain johtaa Eduskuntatalolta Päävartiolle marssinutta Puolustusvoimien 50-vuotisjuhlavartioparaatia. Edessä marssi Helsingin Varuskunnan Soittokunta ja perässäni vartio-osasto sekä erilliset osastot Kaartin Pataljoonasta, Merivoimista, Ilmavoimista ja Laskuvarjojääkärikoululta. Osaston kokonaisvahvuus oli pitkälti yli 100 miestä.

Silloisen joukko-osastoni Uudenmaan Jääkäripataljoonan komentajan everstiluutnantti Jukka Pajulan arvio jälkikäteen oli, ”että olisi luutnantti voinut hymyilläkin”. Luutnantti kuitenkin jännitti ja juhlahymyt unohtuivat. Nyt 50 vuotta myöhemmin en enää jännittänyt ja ”Ruotuväen etusivu- kuvassa” hymyilen kovastikin.

Olen yrittänyt perehtyä historiaan ja siksipä olenkin sitä mieltä, että sotaväkemme syntymäpäivä olisi pitänyt valita Suomen Vanhan Sotaväen vaiheista. Sieltä olisi voitu ottaa päivämäärä 27.12.1878, jolloin Suomi sai asevelvollisuuslain. Toisena vaihtoehtona olisi voinut olla 1.11.1881, jolloin vuoden 1878 asevelvollisuuslain mukaisesti tarkka-ampumajapataljoonat aloittivat toimintansa. Nämä olisivat olleet samassa rivissä monen muun suuriruhtinaskunnan aikana perustetun suomalaisen instituution kanssa.

Toukokuun 16. päivä olisi myös sopinut vaihtoehtona sotaväkemme syntymäpäiväksi. Kyseisenä päivänä vuonna 1917 antoi Militärkommitén Tukholmassa oman julkilausumansa. Monet tutkijat pitävät tätä asiakirjaa Suomen puolustusvoimien ja myös suojeluskuntien perustamispäivänä. Kun Mannerheimin valkoinen armeija juhli 16.5.1918 vapaussodan päättymistä Helsingin paraatissa sai toukokuun 16. päivä sellaisen leiman, ettei se enää sopinut puolustusvoimien syntymäpäiväksi. Tämä päivä oli kuitenkin sotaväen lippujuhlapäivä talvisotaan saakka.

Intin juhlakirjan avaavat tasavallan presidentin ja puolustusvoimain komentajan tervehdykset. Lukijalle osassa on kirjaprojektin johtajan Vesa Tynkkysen ja päätoimittajan Mikko Karjalaisen saatesanat.

600 sivuun mahtuu paljon tietoa. Kirjasta löytyvät osat suomalaisen sotataidon kehittämisestä, puolustuksen salaisesta suunnittelusta, kenttäkokeista, materiaalihankinnoista jne. Omat osansa saavat tietenkin sotavuodet, puolustusvoimat ja yhteiskunta sekä kriisinhallinta. Parillakymmenellä sivulla kerrotaan myös puolustusvoimien tulevista vuosikymmenistä.

Juhlakirjassa on runsas kuvitus. Kuvissa on paljon henkilöitä, mutta myös erilaisia tapahtumakuvia. Osa kuvista on mustavalkoisia, mutta mukaan mahtuu myös runsaasti värikuvia. Osa kuvista liittyy puolustusvoimien alkuvuosien historiaan, mutta mukana on myös runsaasti kuvia tästä päivästä. Tekstissä ja kuvissa on mukana myös kybersodankäynti.

Teos käsittää myös laajan viitetiedoston, mutta erillistä lähdeluetteloa ei ole mukana. Viitetiedoston avulla vaativakin lukija saa tarkan tiedon kirjan tieteellisen tarkasta sisällöstä.

Henkilöhakemiston lisäksi kirja esittelee myös koko kirjoittajien toimituskunnan kokoonpanon. Todella tiivis ja hyvin toimitettu juhlakirja.

Puolustusvoimissa vuosikymmenien palvelusuran tehneelle sotilaalle sotaväen juhlavuosi on tärkeä. Omakohtaisia sotaväkikokemuksiakin löytyy useammalta vuosikymmeneltä. Ollaan oltu mukana monenlaisissa tapahtumissa sekä arjessa että juhlassa.

Lauri Väättänen

Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka palvellut puolustusvoimissa vuoden 1963 varusmiespalveluksen jälkeen vakinaisessa väessä vuoteen 1993 saakka jolloin on siirtynyt reserviin. Sen jälkeen on sitten ehtinyt karttua sivusta seuranneen rooliakin jo 25 vuotta.

Jaa uutinen: