Senioriupseerien kerhon matka Ahvenanmaalle 28.-31.8.2022

Oolannin sodan tykkikalustoa Bomarsundissa

Senioriupseerien kerhon kokoama retkeläisten ryhmä saapui sovitun mukaisesti marsalkka Mannerheimin valvovien silmien alle kauniina elokuun viimeisen sunnuntain aamupäivänä noustakseen tilausajobussiin matkalle kohti Ahvenanmaata.

Hyvissä ajoin paikalle saapui myös meistä monille aikaisemmilta sotahistoriallisilta retkiltä tuttu asiantuntijaoppaamme, aina täsmällinen prikaatikenraali evp Asko Kilpinen.

Matkanjohtajana toimi, ties monenneko kerran, aina asiallisen ystävällinen, monen mielestä hermoton Seppo Kulmala. Hän on toiminut monen muun luottamustehtävän ohella vuosikaudet myös Senioriupseerien kerhon puheenjohtajana.

Hyvin me kaikki mahduimme Heikki Lylylahden bussiin, kun ryhmämme koko opas mukaan lukien oli passeli 30 matkalaista.

Kun Ahvenanmaa on tunnetusti saari, sinne pääsemiseksi on matkaa taitettava suurelta osin myös vettä myöten. Ensimmäisen, parinkymmenen minuutin mittaisen saaristolauttamatkan teimme Korppoon Galfbyn ja Nauvon kirkonkylän välillä.

Toinen lauttamatka, Nauvon ja Korppoon kirkonkylän välillä, kesti vain viisi minuuttia. Korppoossa ihastelimme komeaa keskiaikaista, Pyhälle Mikaelille, pyhitettyä kivikirkkoa. Saariston kirkoille tyypillisesti salin katosta riippui upea paikallisen mesenaatin hankkima votiivilaiva.

Saaristolauttaverkon kolmas etappiväli Korppoon ja retkemme ensimmäisen yöpymispaikan, Kökarin, välillä otti aikaa jo kevyen kenttälounaan keston verran, lähes kaksi ja puoli tuntia. Perille saavuttuamme kävimme tutustumassa Kökarin Pyhän Annan kirkkoon, joka seisoo vaikuttavalla paikalla avoimen meren äärellä. Kirkkorakennuksen jyhkeiden seinien katveessa pääsimme tutkailemaan maakerrosten alta esiin kaivettuihin, 1500- luvulta peräisin oleviin fransiskaaniluostarin raunioihin.

Kökarissa toimii yksi Länsi- Suomen merivartioston 13: sta merivartioasemasta. Saimme hyvää informaatiota aseman tehtäväkokonaisuudesta, kalustosta ja paikallisen henkilöstön erinomaisesta palveluasenteesta ja hyvästä työilmapiiristä.

Matkalaiset tutustumassa vartioalukseen Kökarin merivartioasemalla

Kävimme myös tutkimassa saaren rantakallioilla toisen maailmansodan jälkeen räjäytettäväksi määrättyjä, vaikuttavia linnoitusrakennelmia ja tykkiasemia.

Majoituttuamme paikalliseen hotelli Brudhälliin nautimme sen ravintolassa, ihan kirjaimellisesti, aivan erinomaisesta merellisestä illallisesta.

2. matkapäivä: määränpäänä Maarianhamina

Yöllä oli satanut rankasti, mutta senhän me tiesimme vasta aamulla sikeiltä yöunilta herättyämme. Kunnon aamiaisen jälkeen matka jatkui bussilla paikalliseen lauttasatamaan. Ahvenanmaan erinomaisesti tunteva oppaamme kertoi 2,5- tuntisen merimatkan aikana saariston maisemista ja alueen maanpuolustuksellisesta lähihistoriasta viime vuosikymmenten kuluessa. Ennen pääsaaressa sijaitsevaan Långnäsin satamaan saapumista poikkesimme reitiltä kaksi kertaa käydäksemme Sottungassa ja Föglössä, joissa lautasta jäi ja siihen nousi muutamia saarten asukkaita samaan tapaan kuin ennen vanhaan maaseudulla reittiliikennettä hoitavista linja- autoista.

Långnäsistä matka jatkui ennen puolta päivää bussilla kohti 30 kilometrin päässä odottavaa Maarianhaminaa. Saarelle tyypillinen väriltään jokseenkin punainen asfaltoitu tie oli erinomaisessa kunnossa.

Perillä maakunnan pääkaupungissa oli ohjelmassa oppaan taustoittamaa kiertoajelua keskustaajamassa. Ansaitsemaansa huomiota sai muun muassa yllättävän massiivinen itänaapurin valtiollinen läsnäolo. Suurta, arvokkaan näköistä rakennusta ei voi olla huomaamatta.

Oppaamme, kenraali Kilpisen suhdeverkon ansiosta saimme erinomaisen tutustumiskäynnin ja opastuksen Maarianhaminan komeimmalla paikalla, kaupungin rakennusten kattojen yläpuolella sijaitsevaan merivartioasemaan. Useamman kerroksen korkuisen rakennuksen ylimmän kerroksen maisemaikkunoista oli upea näköala ympäröivälle merialueelle. Kiertokäyntimme täydentyi vielä lopuksi mielenkiintoisella, videomateriaaliin perustuvalla dokumentilla aseman historiasta ja nykypäivästä.

Loppuiltapäivän ällistelimme museolaiva Pommernin vaikuttavia mittasuhteita kiertelemällä ja kapuamalla tuon maailman meriä viljalastissa seilanneen ylvään jättilaisen erinomaisessa kunnossa olevia sisätiloja.

Tietämys ahvenanmaalaisen merenkulun historiasta sai vielä lisää valotusta Pommernin naapurissa mittavia kokoelmiaan esittelevän Ahvenanmaan merenkulkumuseon esineistöön ja tietoiskuihin tutustumalla.

Majoituimme kaupungin keskustassa sijaitsevaan Hotelli Arkipelagiin. Yhteinen illallinen hotellin ravintolassa oli pihvin ystävälle erinomainen osoitus paikan keittiön asiansa osaamisesta.

3. retkipäivä: komea kirkko ja kuuluisat linnoitukset

Aamiaisen jälkeen seuraamme ja iloksemme liittyi paikallisoppaamme, osaava ja aurinkoinen Tiina Aura. Kun opas on syntynyt manner- Suomessa ja elänyt aikuisen elämänsä Ahvenenmaalla, on kiinnostunut ja perillä koko kotimaastaan, on tuloksena suomalaisryhmälle aivan erinomainen paikallisopas.

Aamun sää oli kaunis ja aurinkoinen ajellessamme halki Oolannin maisemien. Olimme menossa tutustumaan Finströmin rauhaa ja vuosisatojen verkkaista kulkua viestivää, Pyhälle Mikaelille pyhitettyä jykevää keskiaikaista harmaakivikirkkoa. Sen taidokkaista holvikaarista roikkuu kauniita kynttiläkruunuja ja alttaritauluna on upea L. Segerstrålen käsialaa edustava kookas lasimaalaus.

Käsitys Bomarsundin linnoituksesta muuttui täydellisesti siihen nyt paikan päällä tutustuessamme. Kävi ilmi, että koko linnoitukseksi aikaisemmin luulemamme paikalla edelleen oleva ympyrän muotoinen muuri olikin vain pieni osa, kompleksin päälinna, koko valtavasta tuolloisten venäläisten vallanpitäjien linnoitussuunnitelmasta. Kokonaisuuteen kuului myös kaksi valmiiksi ehtinyttä puolustustornia, joista toista, Notvikin raunioita, kävimme asiantuntevasti opastettuna tutkailemassa.

Bomarsundin linnoituksen säilynyt tykkitorni

Voisi kuuluisan Oolannin sodan (1854) lopputuloksen perusteella näin jälkikäteen viisastella, että olipa oikeastaan hyvä, ettei Bomarsundin linnoitusta ollut ehditty rakentaa kuin pieneltä osin valmiiksi. Brittiläis- ranskalaiset joukot, 12.000 miehensä ja tulivoimaisen laivatykistönsä häiriöttömällä tuella olisivat epäilemättä tuhonneet suunnitelmissa olleen laajemmankin linnoitussysteemin.

Lounasta nautimme Sundin pitäjässä sijaitsevassa, ahvenenmaalaisen julkkiskokki Michael Björklundin omistamassa, paikallista vanhaa rakennuskantaa toimivasti hyödyntävässä Smakby- ravintolassa. Nimelle, ’makukylä’ på finska, oli kyllä kohtuullisesti katetta.

Myös käsitys Kastelholman linnasta muuttuu nyt taatusti, jos edellisestä käynnistä siellä on jo useampia vuosia. Lukemattoman, luulisin, määrän työtunteja vaatineen, asiantuntevan restaurointityön tulos on nykyisellään reilun mittaisen pysähdyksen väärti. Asiantuntevan oppaan, kuten meitä opastaneen Tiinan, johdolla selviää kattavasti massiivisen linnan historiaa monenlaisine käänteineen ja siniveristen isäntien ja emäntien kohtaloineen. Myös jokapäiväisen elämän arkisia asioita, samoin tavallisen rahvaankin kohtaloita putkahtelee paikan 1300- luvun loppupuolelta alkaen tunnetusta historiasta.

Matkalaiset Kastelholman linnakkeen sisäpihalla

Palaillessamme Maarianhaminaan poikkesimme vielä maistelemassa Finströmin kunnassa panimoa pyörittävän Stallhagenin tarjontaan. Hyvin näytti talon tarjonta ryhmällemmekin maistuvan.

Illallisekseen ravitsi itse kukin itseään oman valintansa mukaan maakunnan pääkaupungin ihan kelvollista ravintolatarjontaa hyödyntämällä.

4. retkipäivä: hiljalleen takaisin kotiin

Arkipelagin mainion aamiaisen haukattuamme jatkui viimeisen retkipäivämme tutkimusmatka Eckerön Käringsundbyn kalastajakylän perinneympäristöjä, kauniita kalastusvajoja ja – majoja ihastelemalla.

Kenraalin paikallismuistitietoon perustuen suunnistimme seuraavaksi Hammaruddan patterin perusteellisesti tuhotuille raunioille. Nekin oli rauhansopimuksen velvoittamana pakko oman sotaväkemme toimesta räjäyttää kappaleiksi.- Ei liene tuhon tarkastajilla ollut lopputuloksessa valittamista.

Hammaruddan patterin räjäytetyt rauniot

Venäjän valtakunnan läntiseksi etuvartioksi ja vallan näyttäväksi symboliksi tuolloiset isännät rakennuttivat C. L. Engelin ja C. Bassin suunnitelmien mukaan vuonna 1828 Eckerön hämmästyttävän massiivisen, 2- kerroksisen posti- ja tullirakennuksen. Voi siitä varmaan päätellä myös jotakin Ahvenanmaan tärkeydestä Tukholman ja Pietarin välisellä postireitillä, jonka käytännön vaarallista postin kuljetustyötä paikalliset talonpojat tunnetusti hoitivat elannokseen.

Paluumarssi alkoi iltapäivällä bussimme tuotua meidät jonottamaan nousua Viking Linen melko uuteen m/s Viking Graceen. Laadukas buffet- lounas kruunasi erinomaisesti ennakkosuunnitelmaa vastanneen sotahistoria- ja kulttuuriretkemme saarimaakuntaan.

Laivasta nousimme reissuammattimies Heikin bussiin kellon viisarien osoittaessa iltakahdeksaa sateisen koleassa Turussa. Kaksi tuntia myöhemmin, 735 kilometriä bussikyydissä maisemia katselleina, saavumme takaisin Mannerheimin ratsastajapatsaan tuntumaan.

Kiitokset oppaillemme, matkanjohtaja Kulmalalle, bussia taitavasti ohjastaneelle Heikki Lylylahdelle ja aivan erityisesti erinomaiselle matkaseurallemme!

Teksti: Ahti Pohjonen
Kuvat: Seppo Kulmala