2022-01

Reserviupseeripiirin varapuheenjohtajalta

Arvoisat lukijat,

Olen yleensä käyttänyt tämän palstan puhuakseni koulutusasioista. Nytkin Helsingin Reserviupseeripiirissä tehdään paljon koulutussaralla, mutta viime päivien – tämän ilmestyessä viime viikkojen – tapahtumia ei voi jättää huomiotta.

Torstaina 24.2.2022, eli tämän lehden aineistopäivänä, minun piti kirjoittaa tämä varapuheenjohtajan palsta. Olin tarkoituksella jättänyt kirjoituksen tälle viimeiselle päivälle, koska halusin nähdä mihin alkuviikon tapahtumat johtaisivat: Maanantaina 21.2. Putin tunnusti Ukrainan separatistialueiden itsenäisyyden ja ilmoitti tiistaina lähettävänsä sinne ”rauhanturvajoukkoja”. Herättyäni aamulla 24.2. viimeiset sisäisen optimistini rippeet joutuivat taipumaan todellisuuden edessä – Venäjä oli aloittanut hyökkäyksen Ukrainaan.

Tämän lehden ilmestyessä 4.3. on jo ehtinyt kulua viikko tämän tekstin kirjoittamisesta. Tällä aikavälillä olemme varmasti jo viisaampia sen suhteen, kuinka pitkälle tämä hyökkäys halutaan viedä ja mikä sen varsinainen tavoite on. Reserviläisinä tiedämme kaikki kuinka paljon viikossa voi tapahtua ja siksi en nyt lähde spekuloimaan mitä tämän kirjoittamisen ja julkaisemisen välillä on saattanut tapahtua. Mutta mikään ei muuta sitä, että Euroopassa ei enää vallitse rauhaa ja kansainvälinen järjestys on rikottu Venäjän toimesta.

Tällä hetkellä Suomeen ei (ainakaan vielä) kohdistu välitöntä sodan uhkaa ja toivottavasti tämä ei muutu. Mutta jo monta kuukautta kestänyt Ukrainan tilanteen kärjistyminen on luonnollisesti saanut meitä suomalaisiakin miettimään omaa turvallisuuttamme. Maantiede kun on ja pysyy meidän ikuisena kirouksena… Uhkien kasvaminen on myös synnyttänyt paljon keskustelua Suomen mahdollisesta liittymisestä Natoon. Tämä on tietysti erittäin perusteltua ja demokratiassa asioista kuuluukin keskustella. Valitettavasti Nato on asia, josta kuulee paljon väärinkäsityksiä, sekä puolesta että vastaan. Asian sotilaallisen luonteen vuoksi, kaikkia yksityiskohtia ei edes voida kertoa julkisesti paljastamatta liikaa arkaluontoisia asioita. Haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia siitä, että sekä liittoutumattomana että liittoutuneena, riittävä pelotevaikutus koostuu mielestäni kolmesta oleellisesta tekijästä, joihin voimme jokainen itse, vähintään epäsuorasti, vaikuttaa: korkea maanpuolustustahto, hyvä reservin koulutustaso ja iskuvoimainen kalusto. Perustelen väitteeni sillä, että maa, joka ei halua, tai koulutuksellisista tai kalustollisista syistä ei pysty, puolustamaan itseään, ei myöskään tule siinä onnistumaan, edes silloin kun ulkopuolista apua olisi tarjolla. Riittävä sisäinen tahto ja kyky ovat välttämättömiä. Varsinkin näinä aikoina meidän kaikkien – erityisesti reserviläisten – pitää pyrkiä vaikuttamaan edellä mainittuihin asioihin.

Maanpuolustustahto on onneksi Suomessa harvinaisen korkealla. Valitettavasti välillä kuitenkin kuulee mitä kummallisimpia soraääniä, jotka kuvittelevat että maanpuolustustahto on sodan ihannointia tai jotka puhtaasta itsekeskeisyydestä eivät halua tukea maata kriisitilanteessa, edes siviilitehtävissä. Yritän aina selittää tällaisille henkilöille, että maanpuolustustahto on välttämätön edellytys sille, että saa asua maassa, jossa kansa voi itse päättää omista asioistaan. Maassa on aina armeija, joko oma tai jonkun muun, ja Suomen tilanteessa ”jonkun muun” tarkoittaisi että meilläkään ei olisi enää mahdollisuutta päättää omista asioistamme. Varsinkin nyt, kun pitkään kestänyt rauha on rikkoontunut, on tärkeää että me, joille maanpuolustustahto on itsestäänselvyys, edelleen jaksamme valistaa näitä soraääniä, silloinkin kun se tuntuu tuulimyllyjä vastaan taistelemiselta. Iskuvoimainen kalustokin on asia, johon voimme vaikuttaa, ainakin epäsuorasti. Eduskuntavaaleissa voimme tietysti äänestää ehdokkaita, jotka näitä päätöksiä tekevät, mutta valitettavasti kalustohankinnatkin tuottavat aina vastaanväittäjiä. Esimerkiksi HX-hankkeen yhteydessä kuuli valitettavan usein, että rahat pitäisi käyttää johonkin tärkeämpään, kuten terveydenhuoltoon. Tähänkin pätee samat lainalaisuudet kuin aiemmin mainittu: Itsenäinen Suomi ja vapaus tehdä omia valintoja ovat perusedellytyksiä, jotka mahdollistavat kaiken muun. Ilman suorituskykyistä lentokalustoa, emme voi taata että jatkossa itse saisimme päättää kuinka paljon rahaa laitetaan terveydenhuoltoon, vanhustenhoitoon, kouluihin tai muihin hyviin tarkoituksiin. Jälleen kerran meidän pitää jaksaa muistuttaa ihmisiä näistä asioista.

Hyvä reservin koulutustaso on onneksi asia, johon me kaikki voimme vaikuttaa helposti ja suoraan. Me kaikki voimme kouluttautua, harjoitella ja lisätä osaamistamme. MPK tarjoaa koulutuksia, mutta niin myös Suomen Reserviupseeriliitto, meidän piiri ja veljespiiri sekä meidän jäsenyhdistykset. Olemme varmasti kaikki kuulleet sanonnan, että harjoittelu pitää suorittaa rauhan aikana, eikä rintamalla. Valitettavasti tuon sanonnan rintaman uhka on nyt lähempänä kuin 80 vuoteen.

Ennen tätä aamua en olisi uskonut kirjoittavani koskaan näin, mutta toivon syvästi, että käynnissä oleva sota ei laajenisi meille. Jotta näin ei tapahtuisi, meidän pitää huolehtia pelotevaikutuksestamme. Pelkästään sodan uhka on pelottava asia. Siksi meidän pitääkin nyt huolehtia paitsi omasta koulutustasostamme, myös kaikkien suomalaisten maanpuolustustahdosta.

Axi Holmström
Yliluutnantti (res)
HRUP:n 2. varapuheenjohtaja

Jaa uutinen: