Reserviläispiirin hallitukselta

Vetäjä, aika, paikka.

Tällä mantralla tehtiin 688 tapahtumaa Vantaan Reserviläisissä viime vuonna. Mikäli otsikon mukaisen toimintatavan jaan teille, niin siirtyisikö kuvitteellinen yhteinen pulkka millimetrin haluttuun suuntaan?

Aloitellessani hallitusharrastamista oli ko. yhdistyksessä kourallinen aktiivisia valvojia, yksi kouluttaja ja kilpailun johdossa jo vuosia sama mies. Vetovastuu ja miestyötunnit kasaantuivat pienelle porukalle. Tikkurilassa ja Töölössä ammuttiin vakiovuoroilla, Lopella pyöri Cup-mallinen SRA-kilpailukokonaisuus. Yhdistys oli juuri niin aktiivinen, kuin sen jäsenet olivat ja olimme sateenvarjo, jonka alla jäsenet saivat harrastaa.

Toisinaan oli ammuntavuoroja, jossa paikalla oli vain valvoja. Tämä taklattiin ottamalla käyttöön nimenhuuto.com -sivusto, jonka kautta tapahtumiin ilmoittaudutaan. Mikäli tapahtumaan ei ole yhtään tulijaa, niin tällöin ei polttoainetta pala myöskään valvojan tankista.

Ennen Nimenhuudon kalenteria korjattiin kassa, eli siirryttiin käyttämään MobilePay:ta (sekä myöhemmin myös Edenred, Epassi ja Smartum). MobilePay:hin siirtyminen oli niin hieno idea, että sanattomalla hetkelläni vastaanottaessani Vuoden Reserviläinen -palkintoa kiitospuheessani unohdin tervehtiä auditorion kunniavieraat, mutta sanoinpa: ”Tulkaa kaikki MobilePay:hin.”

Paikat pääkaupunkiseudulla ovat käytännössä ampumaratoja ja Klondyke on ns. place to be ja auki kaikille Helsingin ja Uudenmaan reserviläisyhdistyksille. Tikkurilassa on käyttöasteessa vielä tilaa jäsenyhdistyksille. Töölössä saturaatio piste lienee saavutettu. Santahaminassa on piirin ammuntoja kaikille jäsenille. Helsingin Urheilutalolla on puitteet kunnossa kaikille omalla kalustolla harrastaville. Lisäksi unohtamatta kaupallisia ratoja kuten Ruutisavu, Omega, Gun Point ja Osuva.

Aikaa meillä kaikilla on saman verran vuorokaudessa. Me teemme ajallamme parempaa ampumataitoa pääkaupunkiseudulle ja ampumaan oppii ampumalla. Yhdistysmaailmassa valvonta on harrastamista ilman vastinetta. Ja jos koskaan niin tähän maailmanaikaan jakaa omaa osaamistaan muille, niin tulee pelaamaan omaan pussiin. Nukun yöni levollisemmin, kun tiedän puhelimestani löytyvät 2000 ampujaa, jotka osuvat 30 cm tauluun toistuvasti 300 metriin. Uskon vahvasti jokaisesta liitosta, piiristä ja yhdistyksestä löytyvän hallitusten vankkumaton tuki jokaiselle, joka haluaa aloittaa valvonnan harrastamisen.

Vetäjät olemme me. Ensimmäisen harrastevuoden jälkeen toiminta-ampuja saa näytöt kivääriin ja toisen vuoden jälkeen pistooliin. Kolmantena vuotena kalusto on tuttua ja osaaminen riittää valvontaan ja tuomarointiin. Kolmen vuoden aikana tulee myös toimitseminen tutuksi, kun toimitsee. Kisoissa uusi harrastaja yhteistä hyvää tehdessään myös näkee maailman kärjen suorittamista. Sukupuumme alimmilla oksilla opittiin kopioimalla hyviä toimintamalleja, joka on ihan validia vielä tänäkin päivänä. Piirin SRA SM -karsintapaikoille on useampi ampunut itsensä kolmantena harrastevuotena ja jakavat oppiaan nyt kouluttajapolulla.

Kehitys on nopeaa itseohjautuvasti harrastaessa. Eikä yhtään tapahtumaa ole ilman vetäjää, aikaa ja paikkaa.

Terveisin

alik res Antti Kettunen
Hallituksen jäsen
Helsingin Seudun Reserviläispiiri ry