Veteraanien perinne

Maamme käymien sotien 1939–1945 periksiantamaton taistelu jätti jälkeensä itsenäisen Suomen. Kohta koittaa aika, kun noihin taisteluihin osallistuneita ei ole enää joukoissamme. Meidän nuorempien velvollisuutemme on jatkaa veteraanien aloittamaa työtä, jotta veteraanien tekemät uhraukset eivät unohdu. Useissa reserviläisyhdistyksissä on omat tavat toimia perinneasioiden kanssa mutta löytyy myös yhdistyksiä, joissa ei tehdä perinnetyötä.

Espoon reserviläisten perinnetyön näkyvin osa on seppeleiden laskut Espoon Tuomiokirkon sankarimerkille. Seppeleet lasketaan neljä kertaa vuodessa ja vuoden ensimmäinen lasku tapahtuu Talvisodan päättymisen muistopäivänä 13.3. Seuraavat ovat Kansallinen veteraanipäivä 27.4. ja Kaatuneitten muistopäivä toukokuun 3. sunnuntaina. Vuoden viimeinen seppele lasketaan itsenäisyyspäivänä 6.12. Jouluaattona Espoon Sankarimuistomerkillä järjestetään kunniavartio. Kaikki edellä mainitut tilaisuudet pidetään yhdessä Tapiolan Reserviupseerien ja Espoon Maanpuolustusnaisten kanssa. Pyrimme myös vierailemaan Kaunialan sairaalassa Osasto Marskin veteraanien luona ja mm. olemme vieneet heille vuosittain pienen Joulutervehdyksen makeassa ja väkevässä muodossa. Huolehdimme myös Leppävaaran sotaveteraaniyhdistyksen lipusta koska yhdistyksessä ei ole enää jäseniä ja sen toiminta on loppunut.

Haasteena näissä Espoon reserviläisten tilaisuuksissa on ollut vapaaehtoisten rekrytointi mukaan. Liian usein tilaisuuksissa on ollut vain yhdistyksen johtoryhmään kuuluvia. Miten saadaan rivijäsenet mukaan? Työtä riittää paikallisissa yhdistyksissä mutta myös ihan ylimmällä tasolla. Myyntihommissa sanotaan, että ammu tarpeeksi ylös eli ota yhteyttä potentiaalisen asiakkaan ylimpään johtoon. Reserviläisliiton kotisivuilta on vaikeata löytää mainintoja perinnetyöstä. Sama koskee reserviupseeriliittoa.

Reserviläisliiton tehtävänä on ylläpitää ja kehittää jäseniensä ampumataitoa sekä kenttäkelpoisuutta, että ylläpitää kansalaisten maanpuolustustahtoa. Perinnetyö on hyvä tapa ylläpitää maanpuolustustahtoa. Jotta voi ymmärtää tulevaisuutta pitää muistaa menneisyyttä. Historia on myös opettanut, että isoon koulutettuun reserviin ja vapaaehtoiseen maanpuolustukseen nojaava Suomen armeija on pelastanut maamme itsenäisyyden kolmesti.

Yksi ehdotus perinnetyön esille saamiseksi voisi olla, jos paikalliset maanpuolustusyhdistykset ottaisivat omaksi perinneyksiköksi jonkin paikallisen sodanaikaisen yksikön. Ajatuksena vaikka Helsingin reserviläiset ottaisivat jatkosodan aikaisen ja helsinkiläisen Jalkaväkirykmentti 47:n omaksi perinneyksiköksi. Salaa haaveilen, että jokaisella maamme reserviläisyhdistyksellä olisi oma perinneyksikkö.

Perinteiden hyväksi tehty työ myös näkyy ja toimii käyntikorttina ulospäin. Kun lippulinna ja saattoväki on iso, vaikka Talvisodan muistopäivänä 13.3. niin se herättää varmasti ulkopuolisten mielenkiinnon itse tapahtumaan ja siihen osallistuneisiin.

Kun kysyin tekstissä aikaisemmin, kuinka saadaan lisää tekijöitä perinteiden pariin, niin liitän tähän loppuun sähköpostiosoitteeni. Toivon siihen viestejä, joissa olisi hyviä vinkkejä jäsenien aktivointiin perinneasioissa.

Ohessa linkki Helsingin Seudun Reserviläispiirin kotisivuille. Täältä löytyy polku veteraani- ja perinnetyön pariin: https://helsingin-seudun-reservilaispiiri.reservilaisliitto.fi/

Syysterveisin

Esa Jansson
Perinnevastaava
Helsingin Seudun Reserviläispiiri ry
esa.jansson @ esres.fi