Jotokset ja niihin osallistuminen

Monen reserviläisen kesäloma on nyt vietetty ja kesän vaihtuessa syksyyn, alkaa monen reserviläisyhdistyksen aktiivisin ajanjakso. Tämä pätee myös liikuntaan, monien tapahtumien alkaessa elokuussa, jatkuen pitkin syksyä. Syksyn tultaessa myös jotostoiminta lähtee liikkeelle ja mitä erilaisimmissa muodoissa.

Jotosten tarkoitus ja niihin varautuminen

Kerraten aihepiiriä, jotoksella tyypillisesti tarkoitetaan vaellusta läpi maaston, olosuhteisiin sopivilla varusteila. Tyypillisesti jotoksella edetään partiona ja suoritetaan rasteja, joissa edetään normaalisti ennalta määrätyssä järjestyksessä. Jotoksesta riippuen voi olla mahdollisuuksia valmistaa ruokaa, tai sitten se kannetaan mukana. Jotoksilla ei ole tyypillisestä kyse aikakilpailusta eikä täten kyseessä tyypillisesti ole samanlaista juoksua kuin esimerkiksi viestikilpailuissa. Suoritettavilla rasteilla on erilaisia tehtäviä ja jotoksesta riippuen myös itse matkalla voi tulla tehtäviä suoritettavaksi itse rastikohteiden lisäksi. Riippuen jotoksesta siinä voidaan yöpyä maastossa ja pärjätä otetuilla varusteilla vuorokaudesta kahteen. Omia varusteita käytetään jotoksella tyypillisesti ja myös muona on usein osallistujan itse määriteltävissä.

Koska jotoksessa on kyse monipuolisista rasteista ja maastovaelluksesta, on jotos oiva tapa kerrata ja ylläpitää reserviläisen elintärkeitä perustaitoja tehokkaasti ja kompaktissa aikataulussa. Mitä enemmän näitä perustaitoja on omasta takaa, sitä paremmin jotoksella suoriutuu rasteista. Tyypillisiä mitattavia taitoja ovat suunnistus, ensiapu, ampumataito ja riippuen jotoksesta, voi tarjolla olla tietyn aihepiirin tai vuodenajankin aktiviteetteja, hiihdosta vaikka panssarintorjuntaan singon käytöstä miinojen käyttöön.

Siispä varautuminen jotokseen tarvitsee mielellään perehtymistä ja kertausta etukäteen. Reserviläisellä on tähän vaihtoehtoja. Monista reserviläisten perustaidoista on kursseja tarjolla, mutta niiden lisäksi jäsenistöllä on mahdollisuus ja oikeus kääntyä myös omaan reserviläisyhdistykseensä. Yhdistysten hallituksissa on paljon mitä monipuolisimpaa osaamista. Rohkea kysyy ja saa apua.

Itse jotokseen varautuminen tarvitsee taitojen kertaamisen lisäksi myös fyysisen kunnon ylläpitoa ja kommunikaatiota. Mikäli kiinnostusta on osallistua jotokseen, mutta on epävarma, on hyvä aloittaa hyvissä ajoin. Suunnistusta on mahdollista harjoittaa paljolti missä vain pääkaupunkiseudulla, ja kyse ei ole hampaat irvessä olevasta treenistä: vähitellen lisätty vastustustaso viikottain tuo erinomaisen pohjan. Esimerkiksi jos aloittaa alussa kilometrin lenkistä, voi seuraavalla viikolla kasvattaa puolentoista kilometriin ja siitä edelleen. Vähitellen eteneminen luo pohjan, josta pidemmälle punnertaminen on vaivattomampaa.

Myös on hyvä muistaa, että jotokseen ei tarvitse eikä pidä osallistua yksin. Mikäli kiinnostusta on, mutta lähipiiristä ei löydy muita osallistujia, on täysin suotavaa ottaa yhteyttä esimerkiksi oman yhdistyksen sihteeriin ja kysyä, onko hallituksella mahdollisuutta pyyntöä joukkueen muodostamiseksi.

Jotoksen edellytykset

Mikäli joukkue saadaan kasaan, kannattaa joukkueeseen tutustua mahdollisimman pian, selvittää mitä jäsenet osaavat, mitä voisi kenties petrata ja miten voisi tavata. Säännöllinen kommunikaatio ja yhdessä suunnittelu mahdollistaa sen, että jos joukkueella mennään tulevaan jotokseen.

On kuitenkin myös kiistatta fakta, että jotos ei tapahdu kuin taikaiskusta kun osallistujia ilmenee paikalle. Kaikki tapahtumat tarvitsevat organisaatioita, järjestäjiä ja valmiutta. Hyvä tapahtuma tarvitsee työvoimansa ja ne, jotka eivät osallistu jotoksiin näyttelevät joka tapauksessa elintärkeää osaa. Ilman näiden ihmisten panosta, ei jotoksia voida järjestää. Täten tarvetta on aina myös niille, jotka ymmärtävät organisaation päälle ja joilla on halua, aikaa ja kykyä tulla mahdollisene jotosorganisaatioon varmistamaan, että tällainen suomalainen sotilasperinne ei ole katoamassa mihinkään.

Siispä kertaan, mitä jotokseen osallistuminen ja sen tuki edellyttää:

1. Jotoksessa pärjääminen osallistujana vaatii fyysistä kuntoa, sotilaan perustaitoja ja hyvää kommunikaatiota oman joukkueen kanssa.
2. Jotokseen kannattaa valmistautua ajoissa, jos tietää siihen osallistuvan. Niin omalla kohdalla kun joukkueenkin. Tämän vaiheen ei silti tarvitse olla vakavaa puurtamista, vaan vähittäistä etenemistä, jossa mukana on suotavaa olla huumoria, rentoutta ja sopivaa tavoitteellisuutta.
3. Jotoksia järjestetään, kun on kysyntää ja niitä, jotka sellaisen kykenevät myös organisoimaan. Hyviä osallistujia, mutta myös hyviä kokoajia ja tekijöitä tarvitaan aina.
4. Kysyä ei tarvitse vain omasta tuttavapiiristä vaan omalta yhdistykseltä. Yhdistyksen hallitukset ovat omiaan varten ja heiltä on aina hyvä kysyä. Sitä voi yllättyä, millaista taitoa ja kontakteja voi löytyä.
5. Jotoksia on monenlaisia, kaikkiin ei tarvitse osallistua. Omia vahvuuksia ja kiinnostuksen kohteita on aina hyvä kuunnella.
6. Et tiedä, jollet kokeile.

Eerik Tuovinen
HELRESP hallituksen jäsen,
HRUP-HELRESP Sotilasliikuntatoimikunnan puheenjohtaja