Piirit saivat kaksi joukkuetta Jukolaan

Teksti: Heikki Valkonen ja Pekka Vasara

2014 Jukola kisattiin Kuopion kupeessa, Vehmersalmen Rytökylässä. Maastoa luonnehdittiin erittäin haastavaksi ja raskaaksi. Nousuja oli paljon, väliin piti ottaa kädet avuksi, että pääsi jyrkänteitä ylös ja toisella puolella mäkeä – tai savolaisittain vuorta – hypittiin kallioportaalta toiselle alas päin. Sää suosi kisoja, sillä lauantaina satoi vettä, mutta illalla aurinko jo paistoi kuivaten maastoa ja kisakylän peltoja. Yö oli kylmä ja valomadot luikertelivat vauhdilla pitkin metsiä. Kisakylä eli tauotta, mutta aamuauringon myötä kansaa vaelsi kisan huipennukseen, eli kärkijoukkueiden maaliintuloa jännittämään. Meidän molemmista joukkueista pääsivät viidennen osuuden suunnistajat liikkeelle ennen ankkuriosuuden yhteislähtöä kello 09:00. Joukkueet olivat hyvinkin tasaväkisiä, mikä takasi maukkaat jälkipelit. Sijoitukset olivat 1170 ja 1240. Kokonaisajat molemmilla tuplat voittajaan. Illalla Hornet kävi pyörähtelemässä taitolentonäytöksensä aivan kisakylän katsojien yläpuolella. Mahtavat äänitehosteet! Jukolan viestin lähtölaukauksesta pari sekuntia ja Hornet ilmestyi varoittamatta yli ja kaartoi pystynousuun häviten samalla näkyvistä ja kuuluvista. Fiilikset olivat korkealla ja ensi vuosi tuli vääjäämättä esiin Toivottavasti saadaan vielä useampi joukkue masinoitua liikkeelle kokemaan tapahtumaa. Venlojenkin joukkue oli jo haaveissa. Kiinnostuneeksi kannattaa ilmoittautua jo nyt, jotta syksyn aluerasteilla tulee harjoiteltua ja kokeiltua myös pimeäsuunnistusta, josko uskaltautuisi kakkosetapille. Pekka Vasara kertoo tehtävistään Jukolassa: ”Toimin toista kertaa järjestelyvastusssa ja tällä kertaa joukkueita oli kaksi ja siten kaksin verroin enemmän järjesteltävää. Kaikki osallistujat olivat kuitenkin sen verran kokeneita liikuntatapahtumissa kävijöitä, ettei aivan perusasioista tarvinnut huolehtia. Suurin työ oli majoitustelttojen hoitamisessa, jotka saatiin lainaksi HRUP:lta. Lisäksi järjestelyt itse kisapaikalla olivat – jälleen kerran – sen verran mallikkaasti hoidetut, ettei kenenkään tarvinnut pelätä jäävänsä nälkäiseksi tai janoiseksi. Telttapaikat olivat mukavalla etäisyydellä kisakeskuksesta ja muutenkin koko alue oli sillä tavoin ”napakasti” pakattu, että ylimääräisiä kävelyjä ei täytynyt suorittaa. Maastosta oli syntynyt jopa liiankin rankka kuva: ei se metsä sitten aivan läpitunkematonta ollut. Kisapaikan yllä tapahtunut Hornet – ylilento oli varmasti ainutlaatuista ja mieleenpainuvaa. Itse suunnistus meni mukavasti ja sääkin oli erinomainen. Kumpikin joukkue selvisi maaliin ja molempien sijoitukset paranivat lähtöjärjestyksen numeroinnista. Ensi vuosi saattaa jäädä välivuodeksi, mutta kisat 2016 Lappeenrannassa ja 2017 Joensuussa kiinnostavat varmasti. Osallistumista pohtivalle kannattaa muistaa kaksi asiaa: ne lyhyimmät osuuudet eivat ole kuin 7-8 kilometriä ja varsin valoisalla tapahtuvia. Kisakokemuksia voi katsoa You Tubesta, jossa näkee millaista meno on kiivaimmillaan. Mikään äärimmäisen kilpailuhenkinen kisa ei siis ole kyseessä, kun puhutaan sijoituksista tuhannen toisella puolen!”

Marjukka Ylitolonen

1. Mikä sai sinut osallistumaan Jukolaan?
Olen monena vuonna katsonut viestiä telkkarista ja miettinyt, millaista olisi itse osallistua. Edellisenä vuonna osallistuin Venlojen viestiin ja silloin innostuin vielä enemmän! Päätin, että ”oikean” Jukolan viestin tunnelma yöosuuksineen on päästävä kokemaan.

2. Mitä odotit Jukolalta?
Ainutlaatuista kokemusta, itsensä ylittämistä. Hikisiä, piinaavia ja paniikinomaisiakin hetkiä ”hukassa” metsän siimeksessä. Ulkoilua hyvässä porukassa. Joukkuehenkeä ja jälkipyykkiä karttojen kera.

3. Oliko jotain yllätyksiä?
Yllätyin siitä, miten hyvin jaksoin juosta naisena miesten kisassa, vaikken ole mikään himourheilija. Positiivinen yllätys oli myös rento meininki, sillä tiesin kyseessä olevan kovakuntoista ja kilpailuhenkistä porukkaa.

4. Aiotko osallistua ensi vuonna? ’
Ehdottomasti! Aion myös treenata enemmän.

5. Mitä terveisiä sinulle on sellaiselle, joka miettii osallistumista?
Kannattaa lähteä rohkeasti kokeilemaan. Osuuksia on monentasoisia eikä metsään varmasti pääse eksymään. Tarvittaessa voi kaverilta kysyä apua ja kävelemälläkin pääsee eteenpäin.

6. Jotain muuta?
Paita on hieno!

Heikki Valkonen (mukana kolmas kerta)

1. Mikä sai sinut osallistumaan Jukolaan?
Olen ollut kaksi kertaa ja tämän piti olla viimeinen kerta. Koko toukokuun kun vielä sairastelin, pelkäsin hyytyväni totaalisesti ankkurimatkalla. Asiaa ei helpottanut rataprofiilin kuvaus varsin raskaaksi. Lähdin siis vähän velvollisuuden tunteesta, kun oli tullut ilmoittauduttua. Jukola toimii hyvänä motivaattorina ulkoilulle ja kuntoilulle – on jokin tavoite ja pääämäärä.

2. Mitä odotit Jukolalta? Päivitin odotukseni Jukolalta ennen lähtöä ja odotin lähinnä rentouttavaa viikonloppua ja näkeväni massiivisen kisakylän hyörinää. Lisäksi kiinnosti nähdä, miten iso tapahtuma polkaistaan tyhjälle pellolle. Jo matkat olivatkin mukavia – osa tapahtumaa – kun autoissa oli useampi jutustelemassa. Kisäkylässä etäisyydet olivat minimit, telttapaikka hyvin lähellä ja suihkut ihan vieressä. Kesäinen sää helli oleilua ja edellisen yön sateet kuivahtivat lämpimässä auringonpaisteessa.

3. Oliko jotain yllätyksiä?
Erittäin positiivinen yllätys – ja merkittävin fiiliksen kannalta – oli ettei ankkuriosuudellakaan tarvinnut juuri juosta jonoissa, vaan hajonnat olivat riittävät ja porukka hajosi metsiin. Paras fiilis oli kyllä maaliin tultua, kun olin selvinnyt maaliin asti kunnialla. Aurinko paistoi, muut olivat pakanneet jo teltat ja lämpimässä suihkussa käynti oli nautinnollinen. Sitten vain palautumaan ja jälkipuinteihin automatkalle.

4. Aiotko osallistua ensi vuonna?
Kyllä se vahvasti on mielessä, varsinkin kun kisat ovat lähellä Turussa.

5. Mitä terveisiä sinulle on sellaiselle, joka miettii osallistumista?
Kannattaa ehdottomasti lähteä. Kavereitaan kannattaa houkutella myös ajoissa. Syksyn aikana on hyvä prepata suunnistustaidoissa kuntorasteilla ja keväällä juoksukunnossa. Jos osaa suunnistaa jonkin verran ja jaksaa juosta metsässä 10 km, ei muita vaatimuksia ole. Yleensä porukkaa on paljon liikkeellä joka rastilla ja pitää vain osata seurata kartalta suunnilleen, missä menee. Ei siis tarvitse olla suunnistuksen harrastaja, että pääsee HRUP:n joukkueessa kokemaan kansainvälisen kisan tunnelmaa ja kisamaan maailmanhuippujen ”kanssa” samassa kisassa. Jukolahan on maailman suurin!

6. Jotain muuta?
Joukkuepaita on kiva, kunhan on kunnossa, kehtaa sen kanssa lähteä lenkille… Ensi vuodelle Louna-Jukolaan kannatta ehdottomasti pyrkiä saamaan kaksi joukkuetta ja yhtenä mahdollisuutena olisi Venla-joukkueen koolle saaminen: aikaisemmista kisoista mukana olleet Kati ja Marjukka voivat toimia joukkueen runkona! Syksyllä ehtii vielä harjoitella ja talvella on monella paikkakunnalla korttelirasteja kaupunkimaastossa!