Paluu menneisyyteen – Ukrainan sota ei mullista sotataidon opetusta

”Miten Ukrainan sota on vaikuttanut toimintaanne?” Tässä suosituin kysymys, jonka kansalaiset ovat turvallisuusviranomaisille esittäneet viimeisen reilun vuoden aikana. Pitkällä aikavälillä sodan analysointi on kenties merkittävimmässä roolissa juuri Maanpuolustuskorkeakoulussa, joka kouluttaa tulevaisuuden upseerit muuttuvien osaamistarpeiden mukaisesti.

Vielä ei kuitenkaan ole aika tehdä sodasta pitkälle vieviä johtopäätöksiä, toteaa MPKK:n Sotataidon laitoksen johtaja, eversti Pekka Turunen.

– Jokainen opettaja pystyy vapaasti hyödyntämään uusinta tietoa opetustapahtumissa, mutta pitkällä aikavälillä Ukrainan sodan oppien tuominen järjestelmällisesti opetukseen on huomattavan eri asia, Turunen korostaa.

Hänen mukaansa muutokset voi parhaiten huomioida strategisen tason opetuksessa.

– Valtiollisella tasolla tapahtuvia toimenpiteitä voi helposti tarkastella osana strategian tai ylätason operaatiotaidon opetusta. Sen sijaan alemmilta operatiivisilta, taktisilta ja taisteluteknisiltä tasoilta meillä ei ole riittävästi lähdeaineistoa todetaksemme tyhjentävästi, miten joukot ovat taistelualueella operoineet. Tutkimushankkeita on toki käynnissä, mutta ne vievät aikaa ja tuloksia tulee harvakseltaan, Turunen jatkaa.

Eversti Turusen mukaan viime kädessä puolustushaarojen komentajat omistavat taktisen ja taisteluteknisen opetuksen suuntaviivat sekä doktrinaaliset toimintaperiaatteet. Esimerkiksi Maavoimien komentaja, kenraaliluutnantti Pasi Välimäki on jo painottanut sodan valossa tiettyjä toimintatapoja, joita on viety paitsi varusmieskoulutukseen myös Maanpuolustuskorkeakoulun kadettien koulutukseen.

”Jokainen opettaja pystyy vapaasti hyödyntämään uusinta tietoa opetustapahtumissa”

”Tekninen mullistus jäänyt saavuttamatta”

Mitä nämä Ukrainan sodan opit sitten ovat, ja missä määrin ne vastaavat suomalaisen sotataidon painopisteitä?

– Ennen sotaa julkisuudessa odotettiin, että sodankäynti teknistyy siirryttäessä uuden sukupolven asetelmaan, jossa osapuolet pyrkivät hyödyntämään teknisiä uutuuksia mahdollisimman laajasti. Näin ei ole tapahtunut, vaan sodankäynnissä on pikemminkin palattu vanhakantaiseen kulutussotaan.

Vertailukohdaksi vastustajan massamaiselle kuluttamiselle Turunen nostaa Irakin-Iranin välisen sodan 1980-luvulla. Taantuneesta yleisluonteesta huolimatta sodassa käytetään muutoin niitä keinoja, joita osattiin odottaakin.

”Maasodankäynti on ollut yllättävänkin perinteistä”

– Esimerkiksi kaukovaikuttamisella on sodassa suora rooli. Sota käynnistyi odotusten mukaisesti, kun hyökkääjä kohdisti kaukovaikuttamista puolustajan kriittisiin kohteisiin, kuten liikenteen solmukohtiin, energiantuottoon ja johtamisjärjestelmiin. Maasodankäynti on tältä osin ollut yllättävänkin perinteistä.

Sotataidon laitoksen pääopettaja, everstiluutnantti Jarmo Mattila painottaa sodan laajamittaisuutta ja siihen valmistautumisen tärkeyttä.

– Suomessa on tehty paljon asioita oikein. Olemme aina varautuneet laajamittaiseen hyökkäykseen ja pitkittyvään sotaan, vaikka kylmän sodan jälkeen moni muu valtio vapautti puolustuksesta resursseja esimerkiksi varusmiespalveluksen lopettamisen muodossa, Mattila linjaa.

Ilma- ja avaruusympäristöt korostuneet

Vaikka sodan kuva ei merkittävästi ole muuttunut, on Ukrainassa havaittavissa uusiakin sodankäynnin painopisteitä. Isossa kuvassa uudet elementit linkittyvät ilma- ja avaruusympäristöihin. Kumpikaan osapuoli ei ole saavuttanut ilmaherruutta, sillä esimerkiksi lennokkien ja satelliittikuvien hyödyntäminen on tehnyt taistelukentästä aiempaa avoimemman.

– Ukrainalaiset ovat havainneet, ettei ole tilannetta, jossa vastustaja ei voisi nähdä heitä vaikkapa lennokkien avulla. Sen vuoksi taisteluteknisellä tasolla esille ovat nousseet toiminnan hajauttaminen ja naamiointi. Niitä ei voi meidänkään koulutuksessa korostaa liikaa. Esimerkiksi linnoittaminen ja kaivautuminen ovat tapoja, joilla omaa toimintaa voi yrittää peittää ja vihollista harhauttaa, huomauttaa Mattila.

”Lennokkien käytössä on jälleen otettu uusi askel”

Everstiluutnantti Mattila jatkaa, että lennokkien lisäksi mahdollisuudet avaruusympäristössä tulevat laajenemaan, vaikka niiden käyttö on toistaiseksi ollut melko marginaalista. Lennokkien merkitys tulee kasvamaan erityisesti tiedustelussa, valvonnassa ja maalittamisessa.

– Suomessa nämä kehitykset eivät tule yllätyksenä, sillä olemme varautuneet vastustajan ilmaylivoimaan.

Turunen on samaa mieltä lennokkien käytössä tapahtuneesta harppauksesta.

– Autonomisten ja semiautonomisten lennokkien käytössä on jälleen otettu uusi askel sen jälkeen, kun ne alkoivat yleistyä vuoristo-Karabahin konfliktissa vuonna 2020. Ukraina on hyödyntänyt myös avaruustoimintaympäristöä. Sillä on ollut käytössään mm. Starlink-satelliittijärjestelmä tietoliikenneyhteyksien turvaamiseksi, ja se on todennäköisesti saanut läntistä tiedustelutietoa, joka on kerätty tiedustelusatelliittien avulla, Turunen kuvaa.

Hän nostaa esille myös molempien osapuolten toiminnan kyberympäristössä, joka on vakiinnuttanut paikkansa maa-, meri-, ilma- ja avaruusympäristöjen ohessa, mutta toppuuttelee intoa todistaa sen merkittävyyttä tässä ajanhetkessä.

Oppeja ei tuoda opetukseen hätiköidysti

Ukrainan sodan oppien viemisessä opetukseen voi nähdä kaksi tasoa: yhtäältä opettajat voivat tietoiskumaisesti hyödyntää hyvinkin tuoretta tietoa, mutta toisaalta operaatiotaidon opetusta ei muuteta ilman tutkittua tietoa tai puolustushaarakomentajien ohjausta.

– Parhaiten muutoksia voi nostaa esille strategisen tason opetuksessa, joka kulkee valtiollisella tasolla. Sitä alemmilla tasoilla opetusta ei voi muuttaa ilman riittävää, useammasta lähteestä vahvistettua tutkimustietoa, Turunen linjaa.

Sotataidon laitoksen pääopettajana toimiva Mattila peräänkuuluttaakin malttia niiltä, jotka odottavat Ukrainan sodan mullistavan suomalaisen sotataidon opetuksen.

– Opit on vietävä opetukseen hallitusti ja kootusti, ei suoraan soveltaen. Kannattaa pitää mielessä, että yli 40 miljoonan asukkaan Ukraina taistelee tavalla, joka viiden miljoonan asukkaan Suomelle olisi liian kuluttava.

”Parhaiten muutoksia voi nostaa esille strategisen tason opetuksessa, joka kulkee valtiollisella tasolla”

Mattila huomauttaa, että sota on ennemminkin vahvistanut kuin kiistänyt suomalaisen sotataidon oppeja. Venäjällä on esimerkiksi taipumus hyökätä teiden suunnasta ja hyödyntää rautatieyhteyksiä huollossa. Yhtä lailla se luottaa massamaiseen tykistötuleen ja raketinheittimistön tulenkäyttöön, mikä on Suomessa ollut hyvin tiedossa.

Yhdeksi Ukrainan sotaa leimaavaksi ilmiöksi tiedotusvälineet ovat laajalti leimanneet palkkasotilastoiminnan ja nimenomaan Wagner-yhtiön aktiivisen osallistumisen taisteluihin. Mikä rooli tällaisella toimijalla on Venäjän sodankäynnissä? Mattilan mukaan ei kovinkaan kummoinen.

– Palkkasotilastoiminta muodostaa yhden linjan varsinaisen armeijan rinnalla. Ei niillä sateentekijän roolia ole. Ennen sotaa joukko saattoi olla hyvinkin koulutettu, sittemmin vankilasta värvätyt palkkasotilaat eivät ole parasta ”kauraa” sotilaan saappaisiin.

Turusen mukaan mahdolliset pidemmän aikavälin painotukset koskevat enemmänkin Nato-jäsenyyttä ja sen tuomia muutoksia kuin Ukrainan taisteluteknisiä oppeja.

– Merkittävä muutoksen ajuri liittyy prosessiin, jossa opettelemme taistelemaan liittokunnan jäsenenä. Tulevaisuudessa tämä merkinnee suomalaiselle sotataidolle enemmän kuin se, mitä tapahtuu Ukrainassa. Käytännössä oppiminen tapahtuu kurssien, oppaiden ja harjoitusten muodossa oma toimintaympäristömme huomioiden, Turunen sanoo.

Mattila yhtyy Turusen näkemykseen opetuksessa tapahtuvien muutosten kytkeytymisestä Natoon.

– Omaa puolustussuunnittelua ja vahvaa puolustusta ei tule jättää missään tapauksessa, mutta liittokunnan jäsenenä keskiöön nousee kansainvälinen yhteistoiminta avun tarjoamisessa ja vastaanottamisessa. Keskeisin kysymys liittyy suomalaisen puolustusjärjestelmän ja liittokunnan yhteensovittamiseen. Naton suunnittelu- ja toimeenpanoprosessien hahmottaminen vie aikansa, sillä liittouma toimii monella eri päätöksentekotasolla.

Sota voi väsyttää, mutta jämähtää ei saa

Kaikessa ikävyydessään Ukrainan sota tarjoaa sotatieteen opiskelijoille mittavan määrän ajankohtaista aineistoa nykyaikaisesta sodankäynnistä.

– Opetamme tietenkin, mistä luotettavaa tietoa löytyy, ja kannustamme seuraamaan tilanteen kehittymistä. Sotilaan on pystyttävä olemaan kiinnostunut maailman tapahtumista, vaikka sodan pitkittyessä on vain inhimillistä, ettei koko aikaa jaksa. Ajankohtaista seurantaa kuitenkin tapahtuu, oli sitten kyse varusmiestason tai yleisesikuntaupseerikurssin opetuksesta, Turunen toteaa.

”Sotilaan on pystyttävä olemaan kiinnostunut maailman tapahtumista”

Loppukaneettina Mattila huomauttaa, ettei Venäjän heikohkoon sotamenestykseen sovi tuudittautua.

– Pakotteet hidastavat suorituskyvyn palauttamista, mutta eivät estä sitä. Venäjä voi myös yllättää ja palauttaa nopeastikin tiettyjä suorituskykyjä. Tämän kanssa täytyy olla realistinen.

Teksti: Puolustusvoimat/Anssi Kerttula
Kuvat: Freepik, Puolustusvoimat, Wikimedia Commons, UNICEF

Juttu on julkaistu alun perin Maanpuolustuskoulun Defensor Patriae 2023 -lehdessä. Voit lukea lehteä ja sen muita juttuja osoitteessa: https://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/defensor-patriae