Majurit matkalla – Atlantin valli ja Norjan miehitys

Majureiden Rusila ja Vilamo kesämatka suuntautui tällä kertaa Etelä-Norjaan. Oslo oli starttipiste ja siitä matkasimme rannikkoa etelän kautta kiertäen aina Bergeniin asti. Sieltä vuonojen ja vuorien yli ja läpi itään, kohti Osloa. Matkapäiviä kertyi tällä kertaa kahdeksan. Teemoiksi olimme valinneet saksalaisten rakentaman Atlantin vallin ja Norjan reilut viisi vuotta kestäneen miehitysajan.

Tuttuun tapaan teimme myös muutaman päivävaelluksen. Preikestolen lienee Norjan tunnetuimpia kohteita Lysevuonon rannalla ja ainakin kanssavaeltajien määrän perustella näin todellakin on. Toinen oli Hardangervuonon läheisyydessä oleva Buarbreen jäätikkö, jonka juurella kävimme. Jäätikölle ei ole asiaa ilman oikeita varusteita ja opastusta, joten ihailimme sitä sen reunalta.

Buarbreen jäätikkö ja koski.

Atlantin valli

Saksa hyökkäsi operaatio Weserübungissa Norjaan (ja Tanskaan) 9.4.1940. Miehitys kesti koko sodan ajan, aina Saksan antautumiseen asti. Enimmillään Norjassa oli noin 400 000 saksalaissotilasta. Hitlerillä oli vahva usko, jopa pakkomielle, että liittoutuneet tekevät maihinnousun nimenomaan Norjaan. Hän rakennutti vuosina 1942–1944 Pohjois-Norjasta aina Etelä-Ranskaan ulottuvan rannikkopuolustusketjun ja Norja oli näin vahvimmin puolustettu.

Norjassa näitä asemia (joista pieni osa oli norjalaisten itsensä rakentamia rannikkotykistöasemia) oli noin 300, tutustuimme näistä kuuteen. Oscarsborgin, Kristiansundin ja Fjellin asemat on museoitu ja niihin on pääsymaksu. Osa (Kalvøya, Haugesund ja Kvarven) asemista on taivasalla enemmän tai vähemmän raunioituneina ja niissä on pieni opastuskyltti parkkipaikan tuntumassa. Nämäkin olivat ehdottomasti tutustumisen arvoisia paikkoja ja kaikki kolme tyyliltään, kalustoltaan ja kooltaan erilaisia.

Oslovuonossa sijaitseva Oscarsborgin linnoitus (rakennettu 1846–1855) on tullut tunnetuksi siitä, että siellä norjalaiset saavuttivat yksittäisen suurimman ”voittonsa” Saksan hyökätessä. Linnoitus onnistui tykistötulella ja kahdella torpedolla upottamaan miehityslaivaston lippulaivan, raskasristeilijä Blücherin. Urhea viivytystaistelu mahdollisti sen, että kuningasperhe ja hallitus pääsivät pakenemaan Oslosta ennen kuin saksalaiset valtasivat sen.

Oscarsborgin linnoituksen, Kruppin valmistama MR L.35 280mm tykki vuodelta 1891. Maksimi ampumaetäisyys reilu 14km.

Kristiansundissa sijaitseva Møvikin linnoitus oli retkemme järein paikka. Siellä sijaitsi muun muassa Bismarckissa ja Tirpitzissä laivatykkeinä käytetty, 380 mm nelitykkinen Vara patteri. Yksi tykeistä on vielä jäljellä ja siihen pääsee tutustumaan (ks. jutun pääkuva). Tätä suurempi oli Norjassa niin kutsuttu Adolfs kanonen (406 mm), jollaiseen tutustuimme kolme vuotta sitten Pohjois-Norjassa, Harstadissa. Molemmat ovat ehdottomasti käymisen arvoisia!

Bergenin lähellä oleva Fjellin linnoitus tarjoaa siitä poikkeavan kokemuksen, että 283 mm tykkiä ei enää ole, mutta sen 17 metriä syvä tykkitornin kuilu on museoitu mielenkiintoisesti ja elämyksellisesti. Tykki oli taistelulaiva Gneisenaussa, mutta sen vaurioiduttua se siirrettiin linnoitukseen. Kantamaa sillä oli jopa yli 40 kilometriä.

Fjellin patterin tykille rakennut 17m syvä kuilu.

Mahtipontisia rakennelmia tutkiessa oli syytä muistaa, että yhteistä kaikille saksalaisajan linnoituksille oli se, että rakentamisesta vastasivat sotavangit, jotka olivat pääosin Neuvostoliitosta ja Jugoslaviasta. Olot olivat kurjat ja kyseessä oli orjatyö, jossa ihmishenki oli halpaa. Kovinkaan moni ei selvinnyt hengissä.

Muita näkemiämme linnoituksia olivat Bergenin ja Akershusin (Oslo), joiden historia lähtee jo 1200-luvulta. Bergenin linnoitus oli osallisena toisessa maailmansodassa, jossa se lähes kokonaan tuhoutui hollantilaisen ammusaluksen räjähtäessä sen edustalla onnettomuudessa. Sodan jälkeen linnoitus rakennettiin uudelleen. Pihamaalla on saksalaisajasta muistuttamassa heidän rakentamansa iso maanpäällinen bunkkeri (vastaava kuin esim. Sudenpesässä). Tämä on edelleen Norjan puolustusvoimien käytössä, joten sisälle ei ollut asiaa.

Miehitysaika 1940–1945

Toinen iso teema oli miehitysaika Norjassa. Sen ajan oloihin ja vastarintatoimintaan pääsimme tutustumaan Bergenin linnoituksen museossa, armeija- ja miehitysmuseoissa Oslossa, Espelandin sotavankileirillä sekä Rjukanin (Vemork) raskasvesilaitoksella. Saimme kattavasti toisiaan täydentävää ja osin päällekkäistä informaatiota näissä viidessä eri paikassa.

Kvarvenin linnoitus Bergenin edustalla vuodelta1899. Kalustona Haupitsi L14.

Espelandin sotavankileirimuseo on ainoa laatuaan Norjassa ja saimme siellä yksityisen opastuskierroksen. Kaikkiaan leirejä oli 620. Erittäin mielenkiintoinen paikka ja kuten aina, moni ihmiskohtalo oli saanut kokea kärsimystä. Vankileirin jäsenet oli jaettu kolmeen osaan. Naiset, vaarattomat ja vaaralliset miehet. Vaaraton oli henkilö, joka esimerkiksi oli osoittanut käytöksellään huonoa asennoitumista saksalaisia kohtaan. Sylkeminen upseerin kengille oli tuonut eräälle papille kolmen kuukauden tuomion. Vaarallisia olivat varsinaiseen vastarintatoimintaan osallistuneet. Näiden kahden ryhmän majoittumisoloissa oli kouriintuntuva ero. Kahdeksan henkilön yhteistupa ikkunoin versus yhden henkilön ikkunaton pieni eristyskoppi. Vaikka olot olivat kaikille kurjat, ei vaarattomien vankien tarvinnut pelätä henkensä puolesta. Vaaralliset joutuivat kidutuksen uhreiksi Gestapon Bergenin toimistolla (museoitu, emme ehtineet käydä) ja usea joko ammuttiin tai lähetettiin Saksaan keskitysleirille, josta moni ei palannut takaisin.

Rjukanin voimalakaupunki on mielenkiintoinen paikka. Vielä mielenkiintoisammaksi sen tekee se, että läheinen Vemorkin raskasvesilaitos näytteli merkittävää roolia saksalaisten kehittäessä omaa atomipommiaan. Tämä tulee esille myös tätä kirjoitettaessa elokuvateattereissa pyörivässä Oppenheimer elokuvassa. USA:n Manhattan-projekti oli nimenomaan suunnattu natseja vastaan, mutta kun Saksa ehti antautua ennen atomipommien valmistumista, huomio kiinnittyi Japaniin. Vemorkin raskasvesilaitos oli sodan aikana useammankin sabotööri-iskun kohteena. Ensimmäinen niistä päättyi onnettomasti ja vaati kaikkien 34 brittikommandon sekä muutamien lentäjien hengen.

Vemokin raskasvesimuseo etualalla ja Vesivoimalaitoksen museo takana.

Maailmalla tunnetuin on operaatio Gunnersidesta tehdyt kaksi elokuvaa ja yksi tv-sarja. Pelkästään norjalaisista koostunut 10 hengen ryhmä onnistui räjäyttämään laitoksen kellarissa sijainneita laitteita. He onnistuivat myös pakenemaan Ruotsiin yli 600 kilometrin hiihtomatkan jälkeen. Valitettavasti vauriot jäivät pieniksi ja saksalaiset saivat tuotannon uudelleen käyttöön muutamien kuukausien jälkeen. Seuraava isku tehtiin liki 200 pommikoneen voimin ja sen jälkeen saksalaiset päättivät siirtää tuotannon Saksaan. Tätä varten jäljellä ollut raskasvesi haluttiin siirtää mukana. Gunnerside-operaatiossa mukana olleet muutamat norjalaiset saivat tämän estettyä upottamalla läheiseen järveen junalautan, joka kuljetti vettä mukanaan. Tämä vei mukanaan valitettavasti myös 14 norjalaisen siviilin hengen.

Uutena tietona meille tuli, että norjalaiset osallistuivat sodan jälkeen aina vuoteen 1953 asti brittien miehitysalueen valvontaan Saksassa. Vahvuus kerrallaan oli noin 4000 henkilön luokkaa ja kaiken kaikkiaan sotien jälkeen Saksassa palveli kaikkiaan arviolta 50 000. Nämäkin vaiheet tuotiin esille useammassa museossa.

Muuta nähtävää

Päivävaelluskohteiden lisäksi tutustuimme luontokohteista muutamiin putouksiin ja geologisiin kohteisiin. Stavangerin Öljymuseo saa meiltä vahvan suosituksen. Lisäksi Norjan valtakunnan syntyyn (viikinkiheimojen yhdistyminen vuonna 872) liittyviin tapahtumapaikkoihin ja muistomerkkeihin Stavangerissa ja Haugesundissa.

Oslossa perinteisiä turistinähtävyyksiä meille edustivat Holmenkollen, Vigelundin patsaspuisto, sekä Kon-Tiki ja Fram -museot. Mainittakoon, että Kon-Tiki -reissulla mukana ollut Knut Haugland oli Vemorkin raskasvesilaitokseen tehdyn pommi-iskun varapäällikkö. Lisäksi kyseisen laitoksen omistaneen Hydro AS:n perustajan kotitalo Oslossa toimi Norjan natsipuolueen johtajan Vidkun Quislingin asuintalona sodan aikana. Quisling rakennutti sinne myös maanalaisen bunkkerin, johon pääsee tutustumaan opastetusti. Rakennuksessa toimii nykyään Norjan holokaustin muistamis- ja rasismin vastaisentyön keskus. Tutustuimme myös Norjan juutalaisten kohtalosta kertovaan näyttelyyn täällä. Retkemme aikana tutuiksi tulleet henkilöt tulivat vastaan meille hieman yllättävimmissäkin paikoissa. Oslon lentokentän vieressä olevassa metsikössä sijaitsee saksalaisten rakentama panssarivaunujen ampumarata, josta on rakennelmia vielä nähtävillä. Samalle paikalle on myös haudattu heidän murhaamiaan sotavankeja, ja paikalla on heidän muistokivensä.

Kon-Tiki alus.

Matkaa taitoimme ensimmäistä kertaa sähköautolla. Lataukset suoritettiin pääosin ilta- tai yöaikaan majoittuessamme ja muutaman kerran latasimme lisävirtaa päiväruokailun yhteydessä. Päivämatkamme vaihtelivat 200–500 kilometriin. Lauttamatkoista sai ainakin vielä tänä kesänä sähköautot 50 prosentin alennuksen. Näitä osui reitillemme kolme. Norja on myös tunneleiden maa. Emme edes yrittäneet laskea kaikkia, mutta jos väitämme ajaneemme sadan läpi, niin pahasti emme valehtele. Pisin oli 14,4 kilometriä pitkä ja syvimmillään olimme 250 metriä merenpinnan alapuolella. Majurit suosittavat sähköautoilua myös muille matkailijoille!

Teksti: Jyri Vilamo
Kuvat: Jukka Rusila ja Jyri Vilamo