Majurin matkavinkki – Naissaari

Jokainen Tallinnan matkaaja on tämän n. 8 km Tallinnan edustalta sijaitsevan saaren nähnyt, mutta harvempi lienee siellä itse käynyt? Elokuinen viikonloppu tarjosi mahdollisuuden tehdä päiväretki saareen. Siinä tein ensimmäisen virheen. Saaressa (kooltaan 11 km x 4 km) on niin paljon nähtävää ja koettavaa, että yöpyminen siellä on enemmän kuin suotavaa. Vaihtoehtoja on muutama. Ainakin kesäaikaan toimivat majatalo ja telttailualue, josta löytyy mm. keittokatokset. Veneilevät matkaajat voivat yöpyä vuonna 2019 uudistetussa satamassa. Sataman palveluihin kuuluvat suihku, sauna, sähköt ja pieni ravintola sekä hiekkaranta, joita riittää kyllä muuallakin ympäri saarta.

Itse saareen matkasin lautalla (https://sunlines.eu/fi/naissaari), joka lähtee Tallinnan Lentosataman merimuseon takana olevasta laiturista. Matka kestää 1 h verran. Suositeltavaa on ottaa samalla jokin retkipaketeista, sillä majakka ja tunnelit ovat lukittuja. Valitettavasti omalla reissullani edellispäivän sade oli tulvinut sen verran, että tunnelit olivat suljettu. Saarella on kolme opastein varustettua retkeilyreittiä (pituudet: 12/11/7 km). Kaksi painottuu sotahistoriaan ja yksi luontoon. Satamasta voi vuokrata polkupyörän, jolla tutustuminen sujuu omatoimisesta helpoiten. Valmiilla retkillä kuljetukset suoritetaan vanhojen armeijan kuorma-autojen lavalla. Omalle kohdalleni sattui tuttuakin tutumpi Proto! Löytyypä saaresta pienoisrautatiekin, jolla voi taittaa matkaa kahden kylän välillä.

Pienoisrautatie

Omalla päiväretkelläni tutustuin pohjoiskärjen majakkaan, kahteen tykkipatteriin (9 ja 10A) sekä sataman alueeseen. Jo tämä pikainen piipahdus sai vakuuttumaan, että Naissaareen on tultava uudestaan paremmalla ajalla. Muita nähtävyyksiä, jotka jäivät näkemättä, olivat mm. Neuvostoliiton meriväen miinavarasto, rantaruotsalaisten kirkko ja hautausmaa, sekä Tanskan kuninkaan puutarha. Wikipedia tarjoa Naissaareen historiasta lisää tietoa, mutta todettakoon, että saaren alkuperäinen asujaimisto oli ruotsinkielisiä.

Sotilaita saari on nähnyt useammaltakin valtiolta. Viron ja Neuvostoliiton lisäksi myös saksalaiset ja suomalaiset ovat hyödyntäneet paikkaa. Tykistöpattereita on niin osana Pietari Suuren merilinnoitusta ensimmäisen maailmansodan ajalta kuin myös toisesta maailmansodasta. ”Uusinta” edustaa ohjustukikohta 1960-luvulta. Naissaareen ja Suomen puolella olevan Mäkiluodon 305 mm Obuhov -tykkien tarkoituksena oli sulkea Suomenlahti ristitulella. Kantaman puolesta tämä oli mahdollista, mutta mikä olisi ollut osumatarkkuus? Tämä jäi sodan aikana selvittämättä. Kaikki tykistöasemat on räjäytetty tai muutoin tuhottu viimeistään silloin, kun Neuvostojoukot poistuivat 1994. Tämä siis vasta kolme vuotta Viron itsenäistymisen jälkeen!

Tykistöpatteri 10A

Pohjoiskärjessä oleva majakka on rakennettu 1960-luvulla. Ensimmäiset majakat 1700- ja 1800-luvuilla olivat puurakenteisia ja myöhemmät kärsivät vaurioita niin Krimin sodassa kuin toisessa maailmansodassakin. Majakan huipulta avautuvat hyvät maisemat saaren yli etelään sekä pohjoiseen Suomenlahdelle. Rappusia on yli kaksi sataa, kun kipuaa 45 m korkean tornin huipulle. Hikipäissä kulkevaa kiipijää ilahduttaa saaren elämää esittävien valokuvien kokoelma n. 100 vuoden takaa. Saaren hienoin rakennus on ollut upseerikerho ”Casino”, joka nyt valitettavasti rapistuu pöheikön keskellä. Virolaiset itse toivovat saavansa varoja sen kunnostamiseen entiseen loistoonsa.

Allekirjoittanut ainakin tietää, mihin suuntaan jonain kauniina viikonloppuna ensi kesänä uudestaan!

Teksti ja kuvat: Jyri Vilamo

Naissaaren majakka