Linnakevene Lavansaaren käyttäjäyhteisö pitää aluksen kurssissa ja kouluttaa maakravuistakin merenkulkijoita

Teksti: Lasse Mäki

Useimmilla reserviläisyhdistyksillä on omistuksessaan aseita ja pienimuotoista koulutusmateriaalia sekä perinne-esineistöä. Kun oman aselajin koulutus vaatii yli kymmenmetrisen aluksen operointia, yksittäisen yhdistyksen resurssit ja sitoutuneiden aktiivien määrä uhkaavat kuitenkin jäädä riittämättömiksi. Juuri tähän tarpeeseen kolmen pääkaupunkiseudun merihenkisen reserviläisyhdistyksen keskuudessa on syntynyt tiivistä yhteistoimintaa, kun Helsingin Reservimeriupseerit, Merireserviläiset ja Pelikaanikilta perustivat käyttäjäyhteisön koulutusalus Lavansaaren ympärille.

M/s Lavansaari, aiemmalta tunnukseltaan L-103, on alun perin Puolustusvoimien hallinnassa ollut linnakevene, jolla kuljetettiin miehistöä ja lastia mantereen ja linnakkeiden välillä. Puolustusvoimien vaiheittainen luopuminen linnakesaarten varuskunnista 2000-luvun alussa merkitsi samalla sitä, että osa aluskalustosta jäi tarpeettomaksi. Kuusi linnakevenettä siirtyi linnakkeiden alasajon yhteydessä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) omistukseen, jolloin alusten elinkaari sai jatkoa koulutusaluksina. Yksi alusten luovutuksissa mukana olleista on reservin yliluutnantti Kimmo Hytönen, Pelikaanikilta ry:n jäsen ja MPK:n koulutusviirikön konetarkastaja. ”Kun ajatus linnakeveneiden muuttamisesta koulutusaluksiksi oli syntynyt, asiasta kiinnostuneet käyttäjäyhteisöt kunnostivat alukset vapaaehtoistyönä käyttökuntoon. Ensimmäiset kaksi alusta luovutettiin MPK:n käyttöön vuonna 2014, ja sen jälkeisenä kahtena keväänä oli neljän muun vuoro”, Hytönen kertoo.

Vajaat 13 metriä pitkä ja uppoumaltaan 14 tonnin kokoinen Lavansaari kuuluu Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin ammattivenerekisteriin, ja näin talvisaikaan se on telakoituna Upinniemen varuskunnassa Kirkkonummella. Suurimman osan vuodesta alus kuitenkin palvelee sotilasmerenkulun koulutusaluksena MPK:n Santahaminan tukikohdasta käsin. ”Kaikki koulutusaluksina toimivat linnakeveneet ovat osa MPK:n koulutusviirikköä. Alusten käytöstä on tehty sopimukset paikallisesti pääkäyttäjäyhteisöjen kanssa, jotka vastaavat aluksen käytännön ylläpidosta ja osallistuvat mahdollisuuksien mukaan MPK:n harjoitustoimintaan,” Hytönen toteaa. Helsingissä toimivan m/s Lavansaaren lisäksi viirikköön kuuluu muun muassa Suomenlinnan Rannikkotykistökillan ylläpitämä sisaralus m/s Kuivasaari sekä Saaristomeren merivartiokillan operoima m/s Gyltö. Linnakevenetoimintaa on myös Pohjanlahdella, jossa käytössä on tällä hetkellä m/s Halkokari sekä aiemmin myös m/s Sommarö. Kuudesta linnakeveneestä yhdelle, m/s Mäkiluodolle, haetaan parhaillaan käyttäjäyhteisöä.

Käyttäjäyhteisö syntyi luontevaan tarpeeseen

Linnakevene Lavansaaren ympärille syntynyt käyttäjäyhteisö oli sen jäsenille luonteva ratkaisu. ”Pelikaanikilta toimi varsinaisena sopimuksentekijänä MPK:n kanssa linnakeveneen käytöstä, mutta Helsingin Reservimeriupseerit ja Merireserviläiset liittyivät heti alusta lähtien mukaan jakamaan käyttövastuuta. Yhdistysten välillä oli ollut yhteistyötä jo aiemmin, ja mietimme, ettei yksittäinen yhdistys pystyisi välttämättä kantamaan vastuuta yksin aluksen rahoituksesta, ylläpidosta sekä miehittämisestä”, kertoo reservin vääpeli Markku Kaasalainen, Merireserviläiset ry:n johtokunnan varapuheenjohtaja, joka on ollut mukana linnakeveneen käyttäjäyhteisössä alusta alkaen. ”Oman lisänsä yhteistyön luontevuuteen toi myös se, että monet meritoiminnan aktiivit ovat parhaimmillaan usean käyttäjäyhteisömme yhdistysten jäseniä.”

Alus saatiin käyttöön vuoden 2016 kesän lopulla, ja ensimmäinen MPK:n kurssikokonaisuus vietiin läpi seuraavan vuoden keväällä ja kesänä. Siviilissäkin merenkulun parissa vuosia toiminut Kaasalainen on toiminut kurssien kouluttajana neljän kesän ajan. ”Lavansaarella koulutetaan sotilasmerenkulun osaajia MPK:n kursseilla, jossa viikoittaisilla ajoilla tutustutaan turvallisen merenkulun vaatimuksiin, kuten navigointiin, aluksen käsittelyyn merellä ja rantauduttaessa, koneenhoitoon sekä hätätilanteisiin. Kansimieskurssiin sisältyy alusharjoittelun lisäksi myös muun muassa ensiapu- ja sammutuskoulutusta”, Kaasalainen kertoo. Vaikka monilla kurssin suorittaneilla onkin taustaa merivoimista tai siviilin veneilyharrastuksesta, kiinnostus merenkulkuun on Kaasalaisen mukaan aiempaa kokemusta tärkeämpää. ”Koulutus suunnitellaan joustavasti siten, että otamme osallistujien lähtötason huomioon ja tutustumme aluksen käyttöön perusteellisesti ja ymmärrettävästi. Olen ilokseni päässyt seuraamaan, kuinka kokemattomista maakravuistakin on koulutukset suoritettuaan kouliutunut osaavia merenkulkijoita”, hän kiteyttää.

Sotilasmerenkulku tarjoaa ainutlaatuisia kokemuksia

Merivoimien laivastojoukkojen reserviläisille merenkulku on aselajin ydinosaamista. Siinä missä moni merihenkinen reserviläinen veneilee vapaa-ajallaan huvikseen, sotilasmerenkulussa on kyse huomattavasti ammattimaisemmasta ja säännönmukaisemmasta toiminnasta. Yksi linnakeveneen päällikön pätevyyttä suorittavista on Helsingin Reservimeriupseerit ry:n puheenjohtaja, reservin luutnantti Marko Vuorinen, jota kiinnostaa toiminnassa ennen kaikkea omien merellisten taitojen kehittäminen. ”Sotilasmerenkulku on Puolustusvoimien Sotilasmerenkulkuohjeessa määriteltyä toimintaa, jossa alusta operoidaan tiettyjen määräysten varassa ja jonka tarkoituksena on pystyä toimimaan myös ilman elektronisia apuvälineitä poikkeusoloissa”, Vuorinen selostaa. ”Ennen kuin köydet irrotetaan satamassa, alukselle on jo laadittu reittisuunnitelma ja valmisteltu merikartta suunnanottoja ja käännöksiä varten. Kulussa oltaessa alusta ohjaa kolmihenkinen ohjailijaryhmä, jossa ohjailija navigoi optisesti merikartan avulla antaen komentoja ruorimiehelle samalla kun tutkanavigoija tekee mittauksia tutkan tuottamasta datasta ja informoi ohjailijaa käännöspisteistä, sivuutuksista ja muista aluksista.”

Sotilasmerenkulkua voisikin kuvailla yhdeksi turvallisimmista tavoista liikkua merellä, sillä reitit suunnitellaan hyvin etukäteen ja aluksen sijaintia tarkastellaan niin optisesti kuin mittalaitteiden avulla. Toiminta eroaa huviveneilystä myös ulkoisesti, sillä aluksen miehistö käyttää harjoituksissa Puolustusvoimien meritaisteluasua m/95. ”Oman sotilaallisen lisänsä merenkulkuun tuovat lisäksi mittarinavigoinnin kaltaiset tilanteet, jossa liikumme tutka sammutettuna pelkän kartan, kompassin ja kellon avulla. Tällainen taito tulee tarpeeseen, jos joutuisimme liikkumaan pimeässä elektronisten apuvälineiden pettäessä tai mikäli aluksen pitää suojautua elektronisen sodankäynnin tiedustelulta tehtävää suorittaessaan”, Vuorinen kertoo. Merisotilaan tulee myös kyetä pitämään huolta omasta ja aluksensa toimintakyvystä säässä kuin säässä, kaikkina vuodenaikoina. ”Auringonpaisteessa tyynellä merellä ajo on toki miellyttävää, mutta oman kiinnostavan haasteensa tarjoaa aluksen ohjailu syysmyräkässä tai sumussa.”

Meri on jatkuvasti muuttuva elementti, joka vaatii säännöllistä harjoittelua. Markku Kaasalaiselle ja Marko Vuoriselle se on ollut tärkeä osa elämää jo vuosikymmenien ajan. ”Merellä on oltava koko ajan ja kaikissa olosuhteissa, sillä muuten taidot ruostuvat nopeasti. Mikään ei korvaa käytännön harjoittelua ja toisaalta saariston paikallistuntemusta, jota linnakevenetoiminnassa pääsee kerryttämään. Samalla koulutamme välttämätöntä osaamista myös Puolustusvoimien tarpeisiin”, Vuorinen korostaa. Samaa mieltä on Kaasalainen, jolle meritoiminnan aktiivien yhteisöllisyys on tärkeää: ”Meri on vetänyt minua puoleensa koko ikäni, mutta samalla se tarjoaa ympäristönä aina uudenlaisia haasteita. Parasta käyttäjäyhteisön toiminnassa on kuitenkin mainio yhteishenki, jossa vallitsee hyvä ja reilu meininki. Koulutus on ammattimaista, mutta samalla viihdymme myös keskenämme, paistamme makkaraa, saunomme ja jutustelemme.”

Yhteinen päämäärä yhteistyön mahdollistajana

Tänä päivänä Lavansaari liikkuu merellä kevät- ja kesäkauden osalta viikoittaisissa koulutusajoissa. Elokuussa iltojen hämärtyessä siirrytään pimeäajoharjoitteluun, minkä lisäksi alus tukee myös Puolustusvoimien ja MPK:n harjoituksia kuljetustehtävissä. Koulutustoiminnan polttoainekulut maksaa MPK, ja alusta säilytetään Puolustusvoimien alueella. Ylläpito ja huolto on kuitenkin käyttäjäyhteisön osaavien aktiivien käsissä, mitä varten alukselle on suunnitteilla myös parannuksia. Linnakeveneet on nimittäin suunniteltu lyhyille reiteille eikä pidempään vahtiajoon, mikä on osoittautunut harjoitusten yhteydessä haastavaksi. ”Kun aluksessa yövytään parhaimmillaan monta yötä putkeen, kylmälaitteiden ja ruoanvalmistusvälineiden puute on toistaiseksi aiheuttanut pulmia. Siksi käyttäjäyhteisö on aikeissa parantaa aluksen käytettävyyttä hankkimalla jääkaapin, vedenkeittimen, mikroaaltouunin ja lämmityslaitteen kaltaisia lisävarusteita, jotta pystymme paremmin toimimaan myös pidemmissä harjoituksissa”, Marko Vuorinen kertoo.

Linnakeveneen käyttäjäyhteisö toimii innostavana esimerkkinä myös muille yhdistyksille yhteistoiminnan hyödyistä ja mahdollisuuksista. Kolmen merihenkisen reserviläisyhdistyksen välinen yhteistyö on ollut alusta alkaen erittäin sujuvaa, ja yhteistoiminnan myötä yksittäiselle yhdistykselle lankeavat meritoiminnan kustannukset on kyetty pitämään kohtuullisina: ”Yhteistyö linnakeveneen käytössä on ollut varsin hedelmällistä, ja järkevästi sovitulla kulupolitiikalla sekä huoltovastuiden jakamisella aluksesta on kyetty pitämään hyvää huolta”, Kimmo Hytönen toteaa. Toimintaan on saatu tukea myös meripuolustusta tukevilta säätiöiltä ja muilta lahjoittajilta. Toimivan yhteistyön tekijöitä ovat muun muassa yhteinen päämäärä, jaettu ymmärrys toiminnan luonteesta ja tavoitteista sekä käytännössä havaitut hyödyt kustannusten ja resurssien jakamisesta useamman toimijan kesken. ”Hommien hoitaminen porukassa mahdollistaa myös suuremman osallistujamäärän tulemisen mukaan toimintaan. Yksittäisestä yhdistyksestä ei välttämättä löytyisi vastaavaa joukkoa aktiiveja”, Markku Kaasalainen summaa.

Käyttäjäyhteisön toiminnan tulevaisuus näyttää valoisalta. Uusia aktiiveja on liittynyt mukaan koulutusajoihin vuosittain, joskin olemassa on myös paljon potentiaalia toiminnan laajentamiselle: harjoitusmääriä on mahdollista lisätä ja koulutuksen vaatimustasoa nostaa. Sotilasmerenkulun koulutus palvelee myös merivoimien poikkeusolojen toimintavalmiuksia mahdollistamalla osaavien miehistöjen kouluttamisen esimerkiksi ottoalustehtäviin joukkojen ja kaluston kuljettamiseen merellä. ”Koulutetut reserviläiset tarvitsevat jatkuvaa harjoittelua taitojensa ylläpitämiseksi. Mitä laajempaa osaamista meiltä reservistä löytyy, sitä paremmin meidän on myös mahdollista vastata puolustusvalmiuden ylläpitoon ja mahdolliseen nostamiseen, jos sellainen tarve joskus tulisi vastaan”, Vuorinen pohtii. ”On meidän kaikkien Lavansaaren käyttäjäyhteisön jäsenyhdistysten onni, että voimme viedä sotilaallista meritoimintaa eteenpäin hyvällä yhteishengellä ja harjoitella tärkeitä reserviläistaitoja suunnitelmallisesti ja nousujohteisesti.”

Lisää tietoa sotilasmerenkulun koulutuksesta saa käyttäjäyhteisön jäsenyhdistyksiltä sekä MPK:n Meripuolustuspiiriltä. Viikkoajojen ilmoittautumistiedot löytyvät MPK:n koulutuskalenterista.