Komppanianvääpelikurssi Tallinnassa

Helsingin Reserviupseeripiirin ja Helsingin Seudun Reserviläispiirin kouluttajista koottu ryhmä toteutti Virossa, Tallinnassa 24.-26.10. Komppanian vääpeli–kurssin osana MPK:n Helsingin piirin järjestämää Kansainvälinen yhteistoiminta 2 –kurssia.

Tavoite kirkkaana mielessä

Alun perin kansainvälinen yhteistoiminta kurssi 2 (Komppanian vääpeli) piti toteuttaa kahdessa osassa, joista ensimmäinen olisi ollut Suomessa ja toinen osa Tallinnassa. Kaitseliitin Pääesikunnan toiveesta ensimmäinen osa siirrettiin. Näin ollen Virossa nyt toteutettu osuus oli sisällöltään sama mikä suunniteltiin Suomeen. Kurssin sisältö ja opetustavoitteet tulivat pyyntönä Tallinnan malevasta. Opetustavoitteiden mukaisesti suunniteltiin kouluttajien kesken ensin sisällöllinen rakenne. Mistä asioista tulisi tulevia kurssilaisia kouluttaa ja miten tuo sisältö opetettaisiin. Koulutuksen pohjaksi otettiin kokemuksellinen tilanne, jossa koulutettavat heitettäisiin keskelle esimerkkitapauksia, joihin koulutettavien tulisi reagoida. Harjoitukseen rakennettiin virtuaaliorganisaatio, jossa oli kaksi komppanian vahvuista yksikköä, koostuen päälliköstä ja vääpelistä. Näiden lisäksi olisi kouluttajien muodostama pataljoonan esikunta ja komppanioiden joukkueet. Näiden osien välillä simuoitaisiin toimintaa ja tapahtuvaa viestiliikennettä.

Kouluttajat

Kurssilla oli kouluttamassa aktiivisesti toimivia reserviläisiä, joilla kaikilla oli käytännön kokemusta vääpelin toimista kotimaassa ja osalla jopa ulkomailta. Kouluttajien ja kurssin johtajana kapteeni Jukka Mattila, kurssin vääpelinä kersantti Mikko Korhonen ja pääkouluttajana ylikersantti Kaarlo Hyvärinen. Varsinaisina kouluttajina toimivat majuri Sakari Väliahde, ylikersantti Jari Oksman, ylikersantti Martti Vakkala, kersantti Seppo Siimeslehto ja ylikersantti Nikolai Ylirotu. Torstaina kohti Viroa Harjoituksen tulevat kouluttajat tapasivat torstai-iltana Länsisatamassa 23.10. matkustaakseen Tallinnaan. Laivamatkan aikana tulevaa koulutusta käytiin vilkkaasti lävitse, vaikka suunnittelua oli tehty hyvinkin tarkkaan etukäteen, kokemuksesta aina asiat muuttuvat. Tallinnassa vartiokomppanian päällikkö Alar Olup oli toivottamassa joukkomme tervetulleeksi ja organisoi siirtymisen varuskunta-alueelle, jossa harjoitus ja majoitus tulisivat olemaan. Saapumisen jälkeen siirryimme harjoituksen mukaisiin asuihin. Kouluttajille oli puolustusvoimien ohjeiden mukaisesti anottu lupaa käyttää ulkomailla sotilaspukua m/05. Puolustusvoimat hyväksyi anomuksen.

Jalkautumisvaihe perjantaina

Perjantai 24.10 käytettiin toimintaalueeseen tutustumiseen ja kurssisuunnitelman läpikäyntiin virolaisten isäntien kanssa, joita edustivat Kaitseliiton Tallinnan Malevan esikuntapäällikkö Andres Välli sekä vartiokomppanian päällikkö Alar Olup. Perjantai aamupäivä meni tutustuessa paikkoihin ja koulutuksen yksityiskohtia hioessa. Suunnitteluosuuden ja viimeisten yksityiskohtien jälkeen olimme valmiit aloittamaan. Kurssilaiset saapuivat iltapäivällä ja lyhyiden esittelyiden jälkeen koulutus saattoi alkaa. Koulutus aloitettiin kolmen tunnin teoriaosuudella, joissa käsiteltiin komppanian vääpelin tehtäviä, vaatimuksia vääpelin toiminnalle sekä komppanian kokoonpanoa. Käytössä oli virolaisten nato-yhteensopivat proseduurit.

Lauantai, kokemuksellista oppimista

Kurssi koulutti komppanian vääpeleitä. Lauantaina pidetty soveltava harjoitus oli suunniteltu sotapeliksi, jossa pääpainopiste oli huoltotilanneilmoituksen laatimisella pataljoonan esikuntaan, komppanian päällikön ja komppanian vääpelin välisessä yhteistyössä, sekä johtamistoiminnassa. Harjoitus rakennettiin sisätiloihin ja sisälsi kaksi komppaniaa, yhden simuloidun joukkueen, joka kuvasi kahden komppanian kaikkia joukkueita ja simuloidun pataljoonan esikunnan. Johtaminen ja viestiliikenne hoidettiin kenttäpuhelimella ja läheteillä. Kurssilaisia oli yhteensä 7. Kurssilaisten kokemus vääpelintehtävistä vaihteli. Tämä tuli nopeasti esille ryhmäkohtaisina eroina, toiset tarttuivat rivakasti ongelmiin ja ratkaisivat ne useimmiten hyvinkin kevyellä opastuksella. Toiset taas vaativat hiukan enemmän kannustamista ja ohjaamista. Päivän lopulla erot kuitenkin alkoivat tasoittua ja viimeisten tehtävien tullessa kohdalle kouluttajien tarvitsi vain enää nyökytellen hyväksyä tehdyt ratkaisut. Kurssin opetus perustui kokemukselliseen oppimiseen, jossa kolme henkilöä toimi komppanian komentopaikkana siten että kukin oli 2 tuntia kestävällä vuorollaan joko komppanian päällikkö, vääpeli tai viestimies/lähetti. Taustalla pyöri pataljoonankomentajana ja komppanianpäällikön perustehtävät käskytyksineen. Vääpelin tehtävänä oli kerätä huoltotilanneilmoituksen tiedot ja lähettää huoltotilanne- ja henkilöstövahvuusilmoituksia pataljoonan huoltopäällikölle. Toimintaa monipuolisti joukko ennakolta valmisteltuja tapahtumia, jotka pelattiin tilannekuvauksina. Vääpelin päätettäväksi tuli esimerkiksi järjestää lonkkamurtumapotilaan evakuointi, kenttäpostin jako, ammustarvikeporrastuksen vastaanotto ja jako. Jokaisen tilannekuvaksen ratkaisu jäi toimivalle organisaatiolle. Kouluttajat tukivat ja konsultoivat kunkin oppilaan omaa päätöksentekoprosessia. Itselleni jäi viikonlopusta erittäin hyvä maku, järjestelyt toimivat kiitettävästi järjestäneen seuran toimesta. Myös oppilaat olivat motivoituneita, vaikka päivä hiukan venyikin molempina päivinä. Oman kiitoksensa ansaitsevat kouluttajat. Henki oli hyvä alusta lähtien ja päivät jatkuivat hyvinkin vilkkaiden keskustelujen lomassa myöhään iltaan.

Toivon että tämänkaltaista kädenojennusta lahden yli voidaan jatkaa ja voimme tukea toisiamme koulutuksen merkeissä ja kokemusten vaihdossa.

Teksti: Nikolai Ylirotu
Kuvat: Sigrid Hartman