Yleinen

Katse selonteon toimeenpanoon

Valtioneuvoston eduskunnalle ruodittavaksi antama puolustusselonteko herätti tuoreeltaan vilkasta keskustelua maanpuolustuspiireissä. Hyvä niin, keskustelu lisää yhteistä ymmärrystä selonteossa käsitellyistä maamme puolustuskyvyn haasteista ja linjauksista 2020-luvun puoliväliin.

Selontekoon kohdistuvaa mielenkiintoa selittää osaltaan heikentynyt turvallisuustilanne ja kansainvälinen poliittinen ilmapiiri, joka on viime aikoina kiristynyt entisestään. Viime kesäkuussa annetun ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon mukaan sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei voida sulkea pois. Puolustusselonteko menee askeleen pidemmälle todetessaan, että sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen on varauduttava.

Asia kuulostaa ehkä dramaattisemmalta kuin se on. Suomessa kun on tähänkin saakka varauduttu puolustamaan koko maata yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvilla, laajasta reservistä muodostettavilla sodan ajan joukoilla. Tältä osin puolustuksemme perustukset pysyvät ennallaan. Reserviläiset ovat jatkossakin puolustusvoimien suurin henkilöstövoimavara. Sodan ajan joukkojen kerrotaan selonteossa jopa kasvavan. Epäselväksi kuitenkin jää, paljonko uusia sodan ajan tehtäviä oikeasti tulee ja paljonko 50.000 sotilaan lisäyksestä on seurausta uudesta laskentatavasta. Selonteossa reservin rooli tunnustetaan, mutta uudet avaukset selonteon toimeenpanosta jäävät tältä osin vähäisiksi.

Reservin osaamisen sekä vapaaehtoisuuden nykyistä parempi hyödyntäminen on kustannustehokas keino lisätä toimintavalmiutta. Monipuolinen ja ajanmukainen reservin koulutusjärjestelmä, vähintään nykyinen 18.000 reserviläisen vuotuinen kertausharjoitusmäärä ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen taloudellisten resurssien vakiinnuttaminen lisääntyvien tehtävien edellyttämällä tasolle ovat reservin kehittämisen kulmakiviä.

Vapaaehtoisten maanpuolustustoimijoiden keskuudessa erityisen suuret odotukset kohdistuvat paikallispataljooniin. Niiden perustaminen sisältyy vuonna 2013 laadittuun reservin koulutuksen ja vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittämissuunnitelmaan. Kehittämissuunnitelman aiempaa ripeämpää toimeenpanoa koko maassa selonteko toivottavasti edesauttaa. Selonteon mukaan tavoitteena on vahvistaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemaa paikallispuolustuksessa ja virka-aputehtävissä.

Maanpuolustustyötä tekevillä järjestöillä on merkittävä rooli paitsi maanpuolustustahdon ylläpitämisessä myös vapaaehtoisten rekrytoinnissa ja osaamisen tunnistamisessa, koulutuksessa, viestinnässä sekä reserviläisten omaehtoisen toiminnan mahdollistajina. Esimerkiksi suurin osa reserviläisten ampuma- ja liikuntatoiminnasta tuotetaan järjestöjen toiminnassa. Vaikka vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimijoiden kentässä kukin taho tarkastelee selontekoa ainakin osin omasta näkökulmastaan, yhteiselle pohdinnalle ja aidolle yhteistyölle on tarvetta, kun keskustelu vähitellen siirtyy selonteon toimeenpanoon

Yhteiskunnaltamme ja puolustukseltamme edellytetään kykyä ja valmiutta vastata perinteisten uhkakuvien lisäksi uudenlaisiin ja monimuotoisiin uhkiin. Juuri näihin asioihin liittyvät selonteon suurimmat poliittiset väännöt: strategisten suorituskykyhankkeiden toteuttaminen, kansainvälisen puolustusyhteistyön syventäminen sekä kansallisen lainsäädännön kehittäminen. Kysymykset ovat sekä poliittisesti että taloudellisesti isoja ja kauaskantoisia. Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuosi on itsessään hyvä muistutus huolehtia maamme puolustuskyvystä. Näin on varmemmalla pohjalla, että myös tulevat sukupolvet voivat juhlistaa maamme itsenäisyyttä. (Julkaistu aiemmin: 5/2017 RUL ja Reserviläinen 3/2017)

Markus Lassheikki
Suomen Reserviupseeriliiton liittovaltuuston puheenjohtaja

Jaa uutinen: