Kahdenlaisia sotaharjoituksia

Helmikuussa 2016 ovat uutisotsikoissa olleet näkyvästi esillä Suomen ja Yhdysvaltojen sotaharjoitukset. Suomeen on tulevana kesänä tulossa amerikkalaisia lentokoneita, panssareita ja sotalaivojakin. Jenkit tulevat harjoittelemaan yhdessä suomalaisten kanssa. Joillekin suomalaisille tieto harjoituksista on tullut yllätyksenä. Jollekin toiselle asia saattaa olla toivottukin.

Matti Lukkarin vuonna 2003 julkaisemassa teoksessa ”Lauri Sutela Puolustusvoimain komentaja” kerrotaan seikkaperäisesti vuoden 1978 ”kohusotaharjoituksista”, jotka eivät sittenkään toteutuneet.

Neuvostoliitto halusi silloin saada aikaan yhteiset sotaharjoitukset Suomen kanssa. Venäläisharjoituksia suomalaiset eivät silloin halunneet, mutta amerikklaisharjoitukset kyllä sopivat meille nyt.

Kenraali Lauri Sutela ei koskaan julkaissut muistelmiaan, mutta Matti Lukkarin kirjassa kerrotaan ”kenraalin suulla” sekä hyvillä lähdetiedoilla monesta kiinnostavasta asiasta. Puolustusministeri Ustinovin ja suurlähettiläs Stepanovin suomalaisille esittämä tarjous tai oikeammin vaatimus yhteisistä sotaharjoituksista on yksi kirjassa julkisuuteen tullut ”aikansa salaisuus”.

Suomen ja suomalaisten suhtautumista venäläisiin ja Neuvostoliiton toimia 1970-luvulla on nyt myöhemmin kiitelty ja arvosteltu ja tuo arvostelu on ollut aivan perusteltua. Vieläkin voidaan kysyä miksi Ustinov esitti Suomelle yhteisharjoituksia.

1970-luvulla elimme YYA-aikaa. On esitetty arvioita, että neuvostosotilaat halusivat sotaharjoituksilla syventää maiden välisiä suhteita. Muut Neuvostoliiton rajanaapurit kuuluivat Varsovan liittoon ja yhteisharjoituksilla Suomikin saataisiin mukaan liiton toimiin.

Marsalkka Ustinov ja suurlähettiläs Stepanov kuitenkin epäonnistuivat yhteisharjoitusyrityksessään. Matti Lukkari kirjoittaa tästä: ”Se oli vakava isku supervallan korkeimmille sotilaille.” Kenraali Lauri Sutela oli vahvasti tukemassa presidentti Kekkosta vaaran torjumisessa.

Jukka Tarkka kirjoittaa Ustinovin harjoitustarjouksen 25-vuotispäivänä kesällä 2003 kolumnissaan Ustinov-episodin olleen Suomen kansainväisessä asemassa merkittävä käänne. Virallisesti Suomi kiisti koko keskustelun, mutta tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli puolustusvoimain komentajan kenraali Lauri Sutelan avustuksella torjunut ehdotuksen yhteisistä harjoituksista.

Esa Seppänen kirjoittaa kirjassaan ”Idänsuhteiden kolmiodraama”

Kultarannan saunassa tapahtuneesta yhteisharjoitusten torjunnasta.

Seppäsen mukaan Kekkonen ei mahdollistanut Ustinoville ehdotuksen tekemistä. Asiasta ei voitu keskustella, koska Kekkonen esitti vieraalleen ”Eiköhän mennä löylyyn”.

Tulevista amerikkalaisharjoituksista on todettu monelta taholta asian tiedottamisen epäonnistuneen totaalisesti. Entisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan tavoin on todettu amerikkalaisharjoitusten antavan väärän kuvan Suomesta. Alexander Stubbin puolestaan todetaan lausuneen, että USA-harjoitusten ei pitäisi yllättää ketään.

Jotkut kansanedustajat ja myös mielipidekirjoittajat esittävät harjoituksista kysymyksen ”Viedäänkö Suomea Natoon vaivihkaa ?”

Suomen ja Yhdysvaltojen tulevista harjoituksista tiedetään vielä kovin vähän, mutta varmaa on, että harjoituksista tullaan julkisuudessa keskustelemaan paljon. Tarkoittaako tämä kaikki sitä, että Suomen ei sovi olla yhteistyössä muiden kanssa ? Itsenäisen Suomen pitää toimia ja puolustautua yksin, mutta onnistuuko se ?

Lauri Väättänen

Kirjoittaja on yleisesikuntaupseeri, joka seuraa maanpuolustusta ja turvallisuuspolitiikkaa.