Jüriöön ampumakilpailu 23.4.2023

Matka alkoi Katajanokan terminaalilta lauantaiaamuna, kun saimme joukkueen jäsenet kasaan ja siitä lähdimme laivalla kohti Tallinnaa. Satamaan päästessämme, siirryimme hotellille vastaanottamaan huoneet ja jättämään tavarat. Hotellilta lähdimme kohti ampumakeskusta.

Kun olimme päässeet kohteeseen, niin jännitimme yhdessä joukkueen kanssa mitkä kiväärit saamme, kun laina-aseilla ammuttiin. Hetken odottelun jälkeen saimme Galil 5.56 kiväärit rautatähtäimillä. Kohdistusradasta oli pientä epäselvyyttä, mitä rataa voimme käyttää. Pääsimme 100 m radalle, jossa oli elektroniset näytöt tauluille, joten ei tarvinnut kävellä edestakaisin ampumapaikalta tauluille laukausten välissä. Kohdistukset saimme nopeasti kohdalleen ja kaikki oli luottavaisin mielin säädöistä. Tämän jälkeen haettiin pistoolimontulla tuntumaa H&K USP pistooliin, kun kaikilla ei ollut kokemusta kyseisestä pistoolista. Lauantai päivä meni nopeasti radalla ja aseet oli saatu kohdistettua, jonka jälkeen lähdimme takaisin hotellille ja syömään.

300m kivääriradalla ammutaan sisältä säästä riipumatta

Sunnuntaina oli kilpailupäivä, söimme aamupalan hotellilla ja lähdimme kohti kilpailupaikkaa. Keskuksella virolaiset nostivat viron ja suomen liput salkoihin, ja muodossa kuuntelimme alkupuhuttelut ja ohjeet rasteille menoon. Rasteja oli yhteensä 6 kappaletta, 3 kivääri rastia ja 3 pistooli rastia. Meidän ryhmämme aloitti pistoolirastilta, joka ei sujunut meidän joukkueeltamme hyvin. Rastit olivat suurimmilta osin SRA/IPSC tyylisiä. Kiväärirastit sujuivat joukkueeltamme hyvin. Rasteja oli 300 m ammuntarasti ja 100 m rasti, missä liikuttiin eri ampumapaikkoihin ja toimintamontulla oli rasti, missä piti samalla suorittaa tehtävä (siirtää ammuslaatikkoa mukana). Saimme nopeita aikoja ja osumatkin olivat hyviä. Pistoolirastit olivat SRA/IPSC tyylisiä lyhyitä ja useista tauluista koostuvia rasteja, nopeus oli siis valttia näissä.

Kilpailussa näkyi paljon eritasoisia ampujia laidasta laitaan. Kilpailun jälkeen menimme toimiston läheisyyteen odottamaan tuloksia ja palkintojen jakoa. Odotellessa juttelimme useamman virolaisen kanssa kilpailusta ja aseista, tunnelma oli positiivinen kaikilla. Palkintojen jaossa harmillisesti meidän joukkuettamme ei palkittu. Johtui se kovasta tasosta tai pieleen menneestä pistoolirastista vaiko molemmista, näin kävi tällä kertaa ja ei joukkueemme tästä kuitenkaan masentunut. Joukkuetuloksissa olimme 7. sijalla ja joukkueita oli yhteensä 18.

Tuloksen takia kävin juoksemassa joukkuekaverini Jussin kanssa “rangaistukseksi” paikallisen esteradan (suom. Apinarata). Se oli hauskaa ja hyvällä tavalla rankkaa.

Tästä isommasta pokaallista kilpailevat aikuiset ja pienemmästä nuoret

Matka oli kaikilta puolin erittäin mielekäs ja positiivinen, oli hauskaa useaan otteeseen, eikä kenellekään tullut ylitsepääsemätöntä harmitusta ja aurinkokin paistoi läpi viikonlopun.

Teksti: Nico Tuominen
Kuvat: Jari Gerasimoff