Juha Suvisaari In memoriam

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen suurmies, kapteeni (res) Juha Suvisaari, poistui keskuudestamme Vantaalla 12. kesäkuuta 2026.

Juha syntyi Pyhtäällä 18. joulukuuta 1964, suoritti varusmiespalveluksensa Suomenlinnan Rannikkotykistörykmentissä vuonna 1984 ja kotiutui alikersanttina. Reserviläisenä hän toimi vuosien mittaan monissa reservijärjestöjen ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen tehtävissä sekä Puolustusvoimien toiminnassa. Juha oli mukana lukuisissa tapahtumissa ja talkoissa sekä tekijänä että johtajana – Kuivasaaren rannikkotykkien ja kasemattien kunnostamisesta Hietaniemen sankarihautausmaan hautakivien puhdistamiseen ja veteraanikeräysten järjestämiseen. Vapaaehtoinen maanpuolustus ei ollut Juhalle vain harrastus, vaan vuosikymmenten mittainen elämäntyö ja tärkeä yhteisö.

Juha kehitti määrätietoisesti omaa osaamistaan. Ylennyttyään reservissä useita kertoja aliupseerina hän osallistui ensimmäiselle aliupseerista upseeriksi -täydennyskurssille ja eteni lopulta kapteeniksi. Kertausharjoitusvuorokausia hänelle kertyi lähes 600. Siviilityönsä Juha teki pääosin Postin kuljetus- ja logistiikkatehtävissä, joissa kehitti toimintatapoja ja prosesseja.

Maanpuolustuskoulutusyhdistyksessä Juha toimi mm. Helsingin koulutus- ja tukiyksikön vapaaehtoisena varapäällikkönä ja myöhemmin Helsingin koulutuspaikan koulutuspäällikkönä. Hänen osaamisensa ja henkilöstöntuntemuksensa vaikuttivat merkittävästi siihen, että Helsingistä kehittyi MPK:n suurin koulutuspaikka. Hänen aloitteestaan Helsingin koulutustarjontaan saatiin myös taistelu rakennetulla alueella. Esikuntatyöskentelyn kursseilla Juhan erityisosaamista oli huollon suunnittelu osana pataljoonan taistelua.

Tutustuin Juhaan 2000-luvun alussa Santahaminassa Puolustusvoimien vapaaehtoisissa harjoituksissa. Emme olleet aina kaikesta samaa mieltä, mutta meitä yhdisti halu kehittää koulutusta jatkuvasti paremmaksi. Vaikka hän usein muodosti nopeasti oman käsityksensä ja mielipiteensä, hän ei kiirehtinyt kertomaan kantaansa. Hän antoi keskustelukumppaninsa puhua loppuun ja kertoi vasta sitten, mitä itse ajatteli. Juha oli hyvä kuuntelija. Yksi tärkeimmistä asioista, jonka Juhalta opin, oli se, että vaikka on vastuussa isoista kokonaisuuksista, ei saa etääntyä käytännön tekemisestä. Ison kuvan näkeminen on välttämätöntä, mutta aika ajoin on myös lyötävä sormet saveen, mentävä kentälle ja koulutettava itse aivan perusasioita. Niistä kokonaisuudet lopulta muodostuvat. Juha oli tästä itse erinomainen esimerkki.

Juha oli ahkera, periksiantamaton, oikeudentuntoinen ja rehellinen. Hän vaati itseltään paljon, tarttui rohkeasti suuriinkin vastuisiin ja auttoi muita eteenpäin. Moni muistaa hänen rohkaisunsa, huumorinsa ja iloisen virnistyksensä. Reserviläiset olivat Juhalle tärkeä perhe. Siviilissä Juha tunnettiin läheisten ja ystävien parissa hyvästä yleissivistyksestään – hän oli oikea kävelevä tietokirja. Hän luki paljon ja laajasti sekä piti matkustelusta. Juhan kiinnostus maanpuolustukseen näkyi reissuillakin, joilla oli usein sotahistoriallisia kohteita ja päädyttiin milloin missäkin puhumaan paikallisten kanssa alan jutuista. 

Juha siunattiin heinäkuussa. Saattamassa oli läheisten lisäksi runsaasti ystäviä ja hänelle erityisen tärkeitä reserviläistovereita. Hänen viimeinen leposijansa on Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalla Vantaalla. Juhan poismenon myötä vapaaehtoinen maanpuolustus menetti uutteran esitaistelijan, käytännön kouluttajan ja pitkäjänteisen toiminnan kehittäjän. Me hänen kanssaan työskennelleet menetimme myös keskustelukumppanin ja ystävän. Juhan työn jälki elää koulutuksessa, jota hän kehitti, ja ihmisissä, joita hän opetti ja kannusti.

Teksti: Sami Hotakainen