Jääkärin yö IV

Saavuin tapahtumapaikalle Santahaminan varuskuntaan perjantai-iltana kuuden jälkeen autokyydillä ilman suurempia harhailuita.  2.JK:n kasarmi löytyi jossa ilmoittauduttiin mukaan kilpailuun ja varustus jaettiin. Varustuksesta sen verran että omat kengät oli hyvä olla mukana, muuten jaettiin taisteluliivi, pari lipastaskua, maastopuku, sadeasu, kypärä ja talvitakki. Päiväreppu tuli olla omasta takaa, kuin myös muu vaatetus hanskoineen jne.  Majoitustuvat kerrottiin myös tässä vaiheessa jonka jälkeen purimme tavarat kaappeihin ja vaihdoimme kilpailuun sopivammat varusteet päälle.
Yksikön hallissa pidettiin nimenhuuto ja jaettiin joukkueet. Tässä kohtaa lisämaininta joukkueista, itselläni ei sellaista ollut suunniteltuna vaan vajaat ryhmät sekä yksittäiset henkilöt laitettiin sekajoukkueisiin jotka muodostuivat muiden tavoin neljästä henkilöstä. Joukkuejaon jälkeen valittiin ryhmänjohtajat ja joukkueet saivat numerot, ryhmänjohtajat saivat pistekortit joita sitten täytettiin rasteilla niiden edetessä.
Iltapala jaettiin ja ruokailun jälkeen valmistauduttiin kivääriammuntoihin jotka pidettiin vielä samana iltana. Siirryimme yksiköstä ampumaradalle pasilla ja henkilöpakettiautoilla. Varopuhuttelun jälkeen siirryimme vallille jossa laina-aseet jaettiin niitä tarvitseville ja joukkueet siirtyivät ampumapaikoilleen. Pimeäammunta osoittautui yllättävän haastavaksi mutta hetken totuttelun jälkeen rupesivat osumat olemaan siellä missä pitääkin.
Yksikköön palattiin puolen yön paikkeilla ja unta ei tarvinnut odotella, aamulla oli luvassa aikainen herätys aamupaloineen. Aamupalan jälkeen pidettiin jälleen puhuttelu kentällä jonka jälkeen siirryimme ampumaratojen edustalle autoilla. Paikalla suoritettiin jako rasteille ja joukkueemme aloitti 150 metrin kiväärillä. Rasti muodostui useasta osasta jossa ammuttiin erityyppisiä ammuntoja rynnäkkökiväärillä, ensimmäisessä vaiheessa koottiin purettu ase takaisin ampumakuntoon. AK-variantteihin lisätystä optiikasta tuntui olevan suuri hyöty!  Taulut paikattiin ja joukkueemme sai luvan jatkaa matkaa seuraavalle rastille.
Lyhyen odottelun jälkeen siirryimme 300 metrin radalle jossa vuorossa oli tarkka-ammunta. Joukkueemme nollakokemuksella mitään päätähuimaavaa tulosta ei ollut odotettavissa mutta kokemus oli mahtava, Sako TRG teki vaikutuksen ja M28-30 kivääri 300 metristä tuotti jopa kehut joukkueemme tarkkuudesta. Mukaan mahtui myös jantteri-ammuntaa avotähtäimillä RK95:lla aikaa vastaan. Rasti taas pulkassa ja siirtyminen seuraavalle rastille pakettiautolla.  Saavuimme käsittelyradalle jossa vuorossa oli haulikkoammunta, jälleen uusi tuttavuus useammalle ryhmäläiselle. Aseet ja panokset jaettiin jonka jälkeen nopea siirtyminen ampumapaikoille. Ampuma-asentoa rajoittivat erilaiset esteet jotka oli aseteltu ampujan päänvaivaksi. Suoritus oli hyvä ja metallilevyt kaatuivat nopeaa tahtia.
Haulikkorastin jälkeen oli vuorossa maastolounas, jonka jälleen kiväärirasti jossa joukkuetta odotti useat metallilevyt ja pistetaulut maalialueella, sekaan mahtui myös EA-tauluja sakkopisteineen. Joukkueet ampuivat jokainen oman osuutensa ja jälleen erilaiset esteet hankaloittivat ampujan toimintaa rastialueella. Erittäin mieluinen rasti koko joukkueelle ja rastilta siirryimme pistooliradalle. Pistooliradalla ei varsinaisia pistooleita löytynytkään vaan RONI-karbiini muunnoksia tutusta Glock 17– pistoolista ja MP5-rasti. Rastit ammuttiin pareittain ja viestimuodossa ampuja kerrallaan. Näiltäkin rasteilta löytyi ampujan toimintaa rajoittavia esteitä.

Jäljellä oli vielä toinen kiväärirasti käsittelyradalla ennen varsinaista ilta/yö-osuutta. Tuli avattiin tarkka-ampujan avustamana ja vihollinen vyörytettiin asemiinsa. Tulenavaus oli hieman hidas eikä toimintakaan ollut ihan sitä mitä tilanteenmukaiselta toiminnalta voisi odottaa, kokemattomuuden piikkiin meni koko joukkueen osalta.
Viimeisen päiväosion rastin jälkeen siirryimme yksikköön huoltoon ja odottamaan illan hämärtymistä, aikaa riitti nopealle munkkikahvillekin. Iltaosuus alkoi jälleen puhuttelulla kivääriratojen tuntumassa jonka jälkeen siirryttiin muutama joukkue kerrallaan ampumaan varsinaisia rasteja rata-alueelle. Tässä vaiheessa ei tauluvaloista ollut enää tietoakaan vaan luonnontuli valaisi tauluja himmeästi. Viereisellä radalla odotti viimeinen kiväärirasti jossa joukkue siirtyi kelloa vastaan ampuma-asemiin ja putsasi maalialueen janttereista.
Viimeisenä rastina vuorossa oli pistooliammunta. Jokaisen joukkueen jäsen ampui itsenäisesti kahdeksan metallimaalia, ampumapaikan vaihtuessa jokaisen maalin kohdalla.  Ajanottolaite, auton ajovalojen valaistus ja jatkuva siirtyminen aiheuttivat hienoista painetta suoritukseen mutta kaikki suorittivat rastin kunnialla kotiin.
Kaikki rastit oli tässä vaiheessa suoritettu ja joukkue siirtyi takaisin yksikköön huoltoon. Aamulla palautettiin lainavarustus ja syötiin runsas aamiainen jonka jälkeen oli vuorossa voittajan palkitseminen ja todistusten jako.
Kokonaisuutena oli mielestäni erittäin onnistunut tapahtuma. Valtaosa käytetyistä aseista oli itselleni vieraita mutta kaikki uudet asiat käytiin kouluttajien ja valvojien kanssa läpi eikä vahinkoja päässyt missään tilanteessa sattumaan. Rastit olivat monipuolisia ja sopivassa määrin haastavia kuten kilpailun henkeen kuuluu. Vaikkei omaa joukkuetta ollut eikä juurikaan kokemusta tämän tyyppisistä ammunnoista, voin lämpimästi suositella seuraavan vuoden kilpailua kaikille! Omia aseita taikka varusteita ei sen kummemmin tarvitse. Kaikki rastit suoritetaan joukkueena ja yksilösuorituksia ei sen enempää kokonaispisteissä lasketa. Ennen seuraavaa Jääkärin yötä toivon että pääsen harjoittelemaan toiminnallista ammuntaa huomattavasti enemmän. Suuri kiitos kuuluu huippuhyville järjestäjille, oli hienoa nähdä kuinka makean kilpailun he olivat saaneet aikaiseksi. Kyyditykset, ruokailut ja kaikki muu toimi mainiosti, rasteista puhumattakaan. Ajoittaista odottamista tuli pakon edestä rastien väleillä, eli hyvänä huomiona lämmintä vaatetta riittävästi mukaan

Mikko K. (Viestiosasto)