Jääkärien kotiinpaluusta sata vuotta

Puolustusvoimat juhlisti jääkäreiden kotiinpaluun 100-vuotisjuhlaa Vaasassa 23.–24.2.2018. Jääkärit loivat osaltaan pohjan nykyaikaisten Puolustusvoimien synnylle ja muodostivat merkittävän osan talvi- ja jatkosodan sekä Lapin sodan aikaisesta päällystöstä. Jääkäreiden johdolla Suomen maanpuolustus rakennettiin tasolle, jolla kansa ja sen koulutettu reservi kykenivät vuosina 1939–1945 säilyttämään maamme itsenäisyyden.

Paraatikatselmuksen suoritti ja ohimarssin vastaanotti Maavoimien komentaja, kenraalimajuri Petri Hulkko. Kenttähartauden katselmuksessa piti kenttärovasti Vesa Aurén Maavoimien esikunnasta. Paraatijoukkoja komensi Porin prikaatin komentaja, eversti Rami Saari. Musiikista vastasivat Laivaston soittokunta ja Saksan asevoimien soittokunta Stabsmusikkorps der Bundeswehr sekä Pohjanmiehet-kuoro.

Taustatietoa Jääkäreiden kotiinpaluuseen liittyen

Jääkäriliikkeen katsotaan saaneensa alkunsa 20. marraskuuta 1914, jolloin pidettiin ns. ”Kassahuoneen kokous” Helsingissä Ostrobotnialla. Kokouksessa päätettiin lähettää suomalainen valtuuskunta Saksaan selvittämään sotilaskoulutusmahdollisuuksia. Saksa hyväksyi esityksen. Jääkäriliike oli näin syntynyt.

Värväyksen myötä noin 1900 vapaaehtoista ilmoittautui Saksassa koulutukseen vuosina 1915 –1917. Heistä muodostettiin Saksassa Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27, joka otti osaa I maailmansodan taisteluihin Saksan puolella Venäjää vastaan. Pataljoona oli läpileikkaus Suomen kansasta, 1/3 maanviljelijöitä, 1/3 työläisperheistä ja 1/3 vähintään keskikoulun käyneitä. Suomen julistauduttua itsenäiseksi 6.12.1917 alkoi jääkäreiden kotiinpaluun valmistelut.

Ennen kotiinpaluuta JP27:n lippu – Jääkärilippu – vihittiin 13.2.1918 nykyisessä Latviassa Libaun Pyhän kolminaisuuden (Trinitatis) kirkossa. Samassa yhteydessä jääkärit ensimmäisinä suomalaisina sotilaina vannoivat sotilasvalan Suomen lailliselle hallitukselle.

Yhteensä jääkärien pääjoukossa oli 950 miestä. Pääjoukon matka Suomeen alkoi Libaun satamasta 14.2.1918. Matkustajalaiva Arcturuksessa oli 854 jääkäriä. Hiililastissa olleeseen rahtilaiva Castoriin sijoitettiin 96 jääkäriä. Jäänmurtaja Sampo auttoi aluksia loppumatkan Vaasaan. Pääjoukko saapui perille 25.2.1918 eli päivälleen kolme vuotta sen jälkeen, kun ensimmäiset pfadfinderit olivat saapuneet Lockstedtiin. Jääkäreiden pettymykseksi vapaussotaa olikin sisällissota ja kansamme oli jakaantunut.

Helmikuun 26. päivänä jääkäripataljoona esiintyi uudelle ylipäällikölleen kenraali Carl Gustaf Mannerheimille Vaasan torilla viimeisessä yhteisessä paraatissaan. Kenraali Mannerheim piti jääkäreille puheen, jossa hän korosti jääkäreitä odottavaa suurta ja kunniakasta tehtävää. Paraatin jälkeen jääkärit hajaantuivat uusiin tehtäviinsä hallituksen joukkoihin valkoisen Suomen alueelle. Jääkärit määrättiin hallituksen joukkoihin kouluttajiksi ja johtajiksi.

1920- ja 1930-luvuilla, maanpuolustuksen ensimmäisten kehitysvuosikymmenien aikana, toimi vajaa 700 jääkäriä henkilöstön ja asevelvollisten kouluttamisen kannalta keskeisillä virkapaikoilla niin Puolustusvoimissa, Rajavartiolaitoksessa kuin Suojeluskunnassakin. Jääkärien johdolla jääkärihengessä rakennettiin Suomen maanpuolustus tasolle, jossa yhtenäinen kansa ja sen hyvin koulutettu reservi kykeni talvi- ja jatkosodan ankarissa taisteluissa menestyksellisesti torjumaan maamme miehityksen.

Lähde: Puolustusvoimat