Ilmarinen nousee osa 2

Suomi 100 -juhlavuoden kunniaksi saamme nähdä palan Suomelle tärkeää historiaa: Panssarilaiva Ilmarisen uudelleensynnyn. Espoon Viherkallion koulun ala-asteen oppilaat rakentavat laivan yhteistyönä koko koulun eri luokkien voimin taito- ja taidekurssilla kierrätysmateriaaleista. Pienoismallin pituus on kaksi metriä. Ilmarisen uudelleenrakentaminen kunnioittaa Suomen satavuotisjuhlaa, sotiemme veteraaneja ja sodissa kaatuneiden uhrauksia. Helsingin Reservin Sanomien kuudessa digilehdessä seurataan panssarilaivan valmistumista.

Sota-aika

Sotavuosina alusten miehitys erosi hiukan toisistaan. Väinämöinen miehitettiin pääasiassa hiukan vanhemmalla kantahenkilökunnalla, kun taas Ilmarisen väki koostui nuorista, etupäässä asevelvollisista, kadeteista ja reserviläisistä. Tämä näkyi eniten vapaa-ajalla: Ilmarisen väki oli innostunut urheilusta ja metsästyksestä, Väinämöisellä taas mieluummin pelattiin shakkia tai hiukan kalastettiin pitkäsiimalla tai verkoilla.

Panssarilaivat olivat heti talvisodan alkaessa 30. marraskuuta 1939 Neuvostoliiton pommikoneiden kohteina. Ensimmäisen hyökkäyksen jälkeen laivat purjehdittiin Lohmiin, jolloin seuraava neuvostokoneiden aalto ei enää löytänyt niitä, ja koneet pudottivat pomminsa varamaaliinsa Helsinkiin.

Talvisota

Talvisodan alun panssarilaivat viettivät Ahvenanmaalla suojaten maakuntaa maihinnousun varalta. Tammikuun lopussa 1940, jään estäessä laivasto-operaatiot, panssarilaivat siirtyivät Turkuun avustamaan kaupungin ilmapuolustuksessa.

Turkuun hyökättiin talvisodan aikana 60 kertaa yhteensä yli 400 pommikoneella. 40 millimetrin Vickers-ilmatorjuntatykki osoittautui tällöin tehottomaksi lentokoneita vastaan, ja se korvattiin Välirauhan aikana 40 millimetrin Bofors-tykeillä. Jatkuvan ilmavaaran vuoksi laivoihin lisättiin ilmatorjunta-aseistusta koko sodan ajan.

Talvisodan viime vaiheissa laivat siirtyivät Hangon–Porkkalan edustalle suojaamaan aluetta maihinnousun varalta. Jäätilanne ja ilmavaara estivät laivojen siirron lähemmäs rintamaa avustamaan Viipurinlahden taisteluissa.

Jatkosota

Jatkosodan alussa panssarilaivojen ensimmäinen tehtävä oli suojata Ahvenanmaan miehitystä eli operaatio Kilpapurjehdusta. Laivoja vastaan hyökättiin pommikoneilla heti aamulla 22. kesäkuuta 1941.

Bengtskärin taistelun aikana 27. heinäkuuta 1941 panssarilaivat määrättiin puolustajien tueksi, kun alueella luultiin olevan Neuvostoliiton hävittäjäaluksia. Panssarilaivat joutuivat jälleen pommikoneiden hyökkäyksen kohteeksi. Ilmarinen menetti yhden miehen kaatuneena ja joutui purjehtimaan Turkuun korjattavaksi. Tässä yhteydessä aluksiin lisättiin ilmasuojiksi raskaita hiekkalaatikoita, joiden epäillään vahvasti tehneen aluksista suunniteltua paljon epävakaampia ja siten myötävaikuttaneen Ilmarisen tuhoon.

Panssarilaivat tulittivat useita kertoja Neuvostoliiton joukkoja Hangon tukikohdassa sen evakuointiin asti. Ensimmäisiin ammuntoihin käytettiin tavallisia miinakranaatteja, jotka sopivat tarkoitukseen huonosti. Seuraavia ammuntoja varten kehitettiin rannikkotykistön 254 mm kranaateista erityisiä maamaalikranaatteja. Tämä aiheutti noin kuuden viikon katkon ammuntoihin, koska uusien kranaattien taulukot oli ammuttava ensin. Uusien kranaattien menestys osoittautuikin heti hyväksi: jo ensi ammunnalla tuli osuma venäläisten ammusvarastoon, joka tuhoutui.

Veteraaniasiat ja Suomi-100 vuotta ovat meille tärkeitä asioita.

Komentajakapteeni Mikko Leppänen
Viherkallion koulun rehtori
Espoo-Kauniainen Reserviupseerit