01/2016 puheenvuoro

HRUP:n puheenjohtajalta

Lehden ilmestymisen edeltävänä sunnuntaina tuli kuluneeksi 76 vuotta Talvisodan päättymisestä. Meille reservin upseereille 13.3. on monella tavalla merkityksellinen. Se on päivä, jolloin muistetaan kaikkia niitä sankareita, jotka venyivät ankarissa oloissa poikkeuksellisiin suorituksiin, niin etu- kuin kotirintamalla. Perinteitä kunnioitetaan monin tavoin ympäri pääkaupunkiseutua mm. kunniavartioilla, ja se on myös päivä jolloin monet yhdistyksistämme järjestävät Veteraanikeräyksiä. Veteraanikeräykseen osallistuminen on aina mukavaa, ja ihmisten halu lahjoittaa on lähes aina hyvä ja vilpitön. Haluankin kiittää kaikkia kerhoja ja upseereita, jotka antavat aikansa tähän hyvään asiaan. Talvisodan päättymispäivä muistuttaa meitä myös siitä selviytymishengestä, joka suomalaisissa vallitsi ylivoimaisen vihollisen edessä. Onneksi, sama henki on vielä pitkälti aistittavissa ja tahto puolustaa isänmaata on edelleen laajasti erittäin vahva. Korkea maanpuolustustahto ja motivoitunut ja osaava reservi on paras tae Suomen itsenäisyydelle.

Mahdollisen konfliktin ilmentymä on tietysti muuttunut sitten Talvisodan. Nykyään tarvitaan paljon uutta osaamista, ja yhtenä oleellisena kykynä on erilaisten kybertoimenpiteiden tunnistaminen ja torjuminen. Puolustusvoimat ovat jo jonkun aikaa kouluttaneet varusmiehiä erilaisiin kybertehtäviin. Hyvänä jatkumona tälle koulutusta annetaan myös reserviläisille. Tätä vauhdittamaan MPK sai tuntuvan lahjoituksen kyberkoulutuksen kehittämiseen. Pidän tätä erittäin hyvänä asiana, koska meidän reserviläisten keskuudessa löytyy todella paljon kovaa ammattitaitoa siviilipuolelta nimenomaan tähän tarpeeseen, niin kouluttajiksi kuin ”digisotilaiksi”.

Vaihdan aihetta, ja palaan jo aikaisemmissa palstoissa esiin nostettuun asiaan. Euroopan Komission ehdotus uudeksi ampuma-asedirektiiviksi työnnetään eteenpäin kovalla tahdilla, siitäkin huolimatta (tai ehkä juurikin siksi), että se on kohdannut todella paljon vastustusta kaikilla tasoilla. Huolestuttavaa on se, että henkilöt jotka esittävät direktiiviä ja sen muokkauksia ovat huolestuttavan tietämättömiä koko aiheesta. Se on käynyt hämmästyttävän selväksi, että lähes mikään taho ei usko toimenpiteillä olevan mitään tekemistä terrorismin kanssa. Toki se on edelleen virallinen selitys. Kun esitys on kritisoitu, ja siihen tehdään muutoksia ja ”kompromisseja”, lopputulos on lähes poikkeuksetta vielä sekavampi ja vielä tiukempi ehdotus. Se, mikä on erittäin huomiota herättävää on, että valmistelijat ja esittelijät pitävät asekeräilijöitä terroristien varustajina. Tämä on vakava syytös. Käsitteitä myös sekoitetaan iloisesti, ja kutsutaan toistuvasti suuria määriä laittomia aseita haalineita rikollisia ”asekeräilijöiksi”. Suomessa, kuten useimmissa muissa maissa, keräily on tarkkaan määritelty ja erittäin tarkkaan säädelty. Nimityksen käyttäminen rikollisten osalta on loukkaus jokaista laillista keräilijää kohtaan. On varmasti selvä jokaiselle, joka on edes etäisesti seurannut tätä prosessia, että kyse ei missään kohdassa ole turvallisuudesta tai terrorismin vastustamisesta. Kieltämällä tiettyjä kiväärimalleja kosmeettisten ominaisuuksien perusteella ei estetä ensimmäistäkään rikosta. Kyse on ideologiasta ja oman aseman parantamisesta. Osittain kyse lienee myös pyrkimyksestä vahvistaa Komission asemaa suhteessa jäsenvaltioihin ja kansallista lainsäädäntöä. Meidän tulee vaatia meidän omilta kansanedustajilta, MEP:ltä ja ministereiltä pontevaa vastustamista ja myös tukea heitä siinä. Omasta mielestäni direktiiviehdotus ja sen muutokset ovat menossa niin huonoon suuntaan, että ainoa mahdollinen suhtautuminen siihen on koko direktiiviehdotuksen kumoaminen. Sitä ei voi korjata pienillä tarkennuksilla. Nykyinen direktiivi kieltää jo laittomien aseiden salakuljetuksen, mikä on terrorismin kannalta oleellisin asia.

Jaa uutinen: