HRUP:n puheenjohtajalta

Vapaaehtoinen maanpuolustus on taas viime päivinä ollut lehtien aiheena, tällä kertaa alaikäisille annettavien perehdyttämiskurssien takia. Asia koskee siis Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen piirissä järjestettäviä kursseja, joissa alaikäisille opetetaan perustietoja maastossa selviytymisestä, viranomaistoiminnasta, maastossa majoittumisesta ja niin edelleen. Kurssit toimivat myös usein kurkistuksena siihen mitä monella on edessä varusmiespalveluksessa.

Nyt joillakin on noussut kompastuskiveksi se, että kurssilaiset varustetaan armeijan vaatteilla, ja osalla kursseilla saavat jopa kokeilla pienoiskiväärillä ampumista. Tästä syystä nämä vastustajat vetoavat nyt kansainvälisiin sopimuksiin lapsisotilaista, ja muihin asiaan liittymättömiin määräyksiin ja lakeihin. On täysin luonnollista, että MPK:n kurssilla kurssilaiset varustetaan asianmukaisilla varusteilla. Tämä on ensisijaisesti kurssilaisten edun mukaista, koska maastopuku kestää kulutusta ja suojaa kurssilaisten henkilökohtaisia vaatteita. Se, että kurssilaiset ovat jotenkuten yhdenmukaisesti pukeutuneita ei tee tilanteesta sotilaskoulutusta. Mitä tulee kursseilla annettavaan opetukseen, niin se ei eroa millään tavalla lukuisilla muilla aloilla annettavaan. Erätaitoja opetetaan jo ennen peruskoulua erilaisissa mölliryhmissä, syvällisemmin peruskouluikäisille esimerkiksi partiossa. Puolijoukkueteltan pystyttäminen on pikemminkin ”team building”-harjoitus (ja mm käytetään jopa maksullisissa ryhmäkoulutuksissa yrityksille), ja opettaa kurssilaisille erittäin hyvin miten tärkeää yhteinen päämäärä on. Mitä tulee siihen suurimpaan kompastuskiveen, eli ampumiseen, sitäkin opetetaan saman ikäisille esimerkiksi metsästyskoulutuksen yhteydessä. Ei alaikäisille lukiolaisille opeteta mitään ryhmän pimeäammuntoja, vaan muutaman laukauksen kokeilu ampumaradalla, rengastauluun.

Voikin kysyä miksi tästä nyt tehdään niin isoa numeroa Suomessa. Oikeuskansleri esitti lausunnossaan, että voidaan kysyä, onko tällainen koulutus sopusoinnussa Suomea sitovan lapsen oikeuksien yleissopimuksen valinnaisen lisäpöytäkirjan ”Lasten osallistuminen aseellisiin selkkauksiin” tausta-ajatuksien kanssa. Ensinnäkin alaikäisille annettava koulutus ei, kuten edellä todettu, liity mitenkään sotilaskoulutukseen. Vielä vähemmän se tähtää tai mahdollistaa lasten osallistumisen aseellisiin selkkauksiin. Mutta ehkä oleellisin asia on, että lukuisat länsimaiset valtiot, naapurimaa Ruotsi mukaan lukien, mahdollistavat 16 vuotta täyttäneiden osallistumista erilaisiin vapaaehtoisen maanpuolustuksen koulutuksiin ja muuhun toimintaan. Oleellista on että nämä alaikäiset, vaikka saavat jopa ryhmä- ja joukkuekoulutusta, heitä ei kouluteta tiettyyn joukkoon eikä heitä ole mahdollista sijoittaa tai käyttää missään sotilastoiminnassa. Mikäli nämä nuoret haluavat jatkaa sotilasuralla, heidän tulee suorittaa kunkin maan sotilaskoulutus täytettyään 18 vuotta.

Pidän myös hieman erikoisena sitä, että oikeuskanslerin lausunto on siinä muodossa, kun on. Jos oikeuskanslerilta pyydetään lausuntoa lain kehittämishankkeesta, olisi toivottavaa, että oikeuskansleri ottaa kantaa siihen onko toteuttavissa vai ei. Ympäripyöreät kysymykseen asetetut vastaukset eivät edistä hanketta suuntaan eikä toiseen. Mikäli kehittämishankkeessa olisi oikeasti ongelmia kyseessä olevan lisäpöytäkirjan tausta-ajatuksiin liittyen, sitä olisi varmasti esitetty selkeästi ja jyrkästi. Nyt oikeuskanslerin lausunto näyttää pikemminkin aatteelliselta ja henkilökohtaiselta kannanotolta.

Nuorille, jotka ovat kiinnostuneita vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta missä tahansa muodossa pitää tarjota asianmukaista, hyvin järjestettyä koulutusta ja harjoitusmahdollisuuksia. Se, että estetään näiden 16-18 -vuotiaiden osallistumista fiksuun toimintaan ei ole varsinkaan nuorten etujen mukaista. Suomessa alaikäisille annettava vapaaehtoinen maanpuolustuskoulutus on kaikilla mittareilla järkevää, asiallista ja siksi kannustettavaa.

Caspar von Walzel

puheenjohtaja ät hrup.fi