Häyhä 2022, tarkka-ammunnan SM-kilpailu

Simo Häyhä on yksi tunnetuimmista suomalaisista sotasankareistamme. Hän tuhosi Talvisodassa eri lähteiden mukaan yli 500 neuvostosotilasta niin tarkkuuskiväärillä kuin Suomi-konepistoolilla. Internetin tarkka-ammunta- ja Sniper-palstoilla Simo Häyhää pidetään yhtenä parhaista sotilastarkka-ampujista kautta aikojen. Simo, tai Simuna, kuten häntä kutsuttiin, haavoittui pahoin Talvisodassa 6.3.1940 räjähtävän luodin murskatessa hänen leukaluunsa. Hän palasi tajuihinsa vasta 13.3.1940, samana päivänä, jolloin Talvisota päättyi. Sota-ansioistaan marsalkka Mannerheim ylensi hänet poikkeuksellisesti alikersantista suoraan vänrikiksi 28.8.1940. Jatkosotaan hän ei vammansa vuoksi enää päässyt, vaikka sinne pääsyä anoikin. Simuna eli maanviljelijänä pitkän ja rikkaan elämän Ruokolahdella ja kuoli 96- vuotiaana sotaveteraanien hoitokodissa Haminassa 1.4.2002.

Häyhä -kilpailuja oli pidetty Karjalan Jääkäripataljoonassa tarkka-ampujiksi koulutetuille varusmiehille jo 1970-luvulla. Tällöin kilpailu oli puhtaasti maastossa suoritettaviin ampumatehtäviin keskittyvä ampumakilpailu. 2000-luvulle tultaessa Tarkka-Ampujakilta ry:n perustajat pyysivät ja saivat Simo Häyhältä itseltään luvan järjestää Simo Häyhä Tarkka-ammunnan Suomen mestaruuskilpailun. Simon kuoltua lupapyyntö Simon nimen käyttämiseen kilpailun nimen yhteydessä esitettiin hänen omaisilleen ja lupa saatiin. Puolustusvoimat ovat luovuttaneet kilpailukäyttöön ampuma-alueitaan sekä henkilö- ja kalustotukea kaikkien Häyhä -kilpailujen kilpailun järjestämiseen. Ilman tätä tukea kilpailujen järjestäminen olisi ollut vaikeaa, ellei peräti mahdotonta. Nykyään myös MPK Ry on tukenut kilpailuja osaltaan.

Syndalenissa pidettiin 16.-17.9.2022 Häyhä 2022 tarkka-ammunnan SM-kilpailu. Kilpailijoita oli 14 paria tai partiota, yhteensä 41 kilpailijaa. Toimitsijoita kilpailussa oli noin 30 plus PV:n henkilökuntaa ja varusmieskuljettajia. Yhteensä kilpailussa oli mukana noin 100 henkeä. Kilpailu alkoi perjantaina illalla ja päättyi sunnuntaina päivällä. Aiemmista kilpailuista poiketen kilpailu toteutettiin merellisessä ympäristössä Syndalenin ampuma-alueella ja sen edustalla Hastö Busön saarella. Puolustusvoimien kalustotuki oli mittavaa ja kilpailunjärjestäjien käytössä oli mm. kolme kappaletta Jurmo-veneitä varusmieskuljettajineen. Kilpailijat olivat joko taistelijapareja tai kolmen hengen partioita. Kolmen hengen partio olisi voinut jatkaa kilpailua taistelijaparina, jos yksi olisi loukkaantunut, mitä onneksi ei kuitenkaan kilpailun aikana tapahtunut.

Häyhä -kilpailu ei ole puhdas ampumakilpailu vaan kilpailun kokonaispisteistä vähintään 50% ja korkeintaan 66% voi saavuttaa ampumalla. Loput pisteet saadaan erilaisista tarkka-ampujan muista tehtävistä kuten taisteluensiavusta, kohteiden tiedustelusta, maalipisteiden määrittämisestä ylemmille johtoportaille ja muista jalkaväkitaistelijan tärkeistä taidoista. Vaikka kilpailussa kilpaillaan, niin tapahtumaa pidetään myös tärkeänä oppimistapahtuma, jossa oppivat niin kilpailijat, rastituomarit, kilpailunjohto kuin Puolustusvoimien edustajatkin. Monesti kilpailijoiden oppiminen tapahtuu epäonnistumisten kautta ”tämän asian opettelen paremmin ensi kilpailuun” ja ”vaihdan kaikkiin varusteisiin uudet patterit ennen ensi kilpailun alkua” olivat melko yleisiä kommentteja mitä kilpailijoilta kuulin, kun kysyin mitä he tekisivät seuraavassa kisassa eri tavalla.

Kilpailu on fyysisesti rasittava koska kilpailijat kantavat kaikki varusteensa mukanaan eri rastien välillä ja useimmiten, kuten tänä vuonna, myös ruuat ja vedet. Tarkkuuskivääri painaa varusteineen helposti 7kg ja muut varusteet (mm. ruoka, vesi ja ammukset) tyypillisesti 15-20kg. Vesitäydennystä toki on saatavilla eri rasteilla lisää. Tänä vuonna kilpailijat saivat nukkua yöt teltoissa mutta joissain kisoissa yöaikaa on käytetty myös tiedustelutehtäviin, jolloin kahden päivän kilpailun kokonaisrasitus on todella vaativa kenelle tahansa. Kisan yksityiskohtaisia rasteja ei paljasteta ennen kilpailua, joten kilpailijoiden osaamistaso tarkka-ammunnasta ja jalkaväkitaistelijan tehtävistä on oltava erittäin korkea, jotta he pystyvät toimimaan kaikissa tilanteissa. Ylipäätään Häyhä-kilpailun järjestelyissä on ollut pyrkimys siihen, että aivan samanlaisia rasteja ei järjestettäisi eri kilpailuissa ja ampuma-alueen vaihtuessa se olisi myös erittäin vaikeaa järjestääkin.

Häyhä -kilpailuissa on usein ollut ulkomaisia vieraita ja tänäkin vuonna kilpailuun osallistui USAn armeijan kolmen hengen partio. Kielivaikeuksien vuoksi heillä oli kotimainen tulkki mukana avustamassa rastikuvausten yksityiskohdissa mutta tulkki ei tietenkään osallistunut itse kilpailutehtävien suorittamiseen.

Tämän vuoden kilpailu oli erittäin vaativa mutta sää oli myötämielinen, ei sadetta mutta ei myöskään hellettä, joka helpotti kilpailijoiden toimintaa raskaiden varusteiden kanssa. Vuodenajasta johtuen oli myös mahdollista järjestää useampi pimeäammunta, joissa maalit oli valaistu keinovalonlähteillä. Tämä ei luonnollisesti vastaa normaaleja taistelukentän olosuhteita mutta pelkästään pimeässä tuliasemassa toiminta vaikeutuu merkittävästi, jos ei muista mihin suurtaan korotornia pitää säätää tai kuinka monta napsua korosäätöä pitää tehdä, kun ammutaan 150 metristä kolme laukausta halkaisijaltaan 40mm maaliin. Myös varusteista huolehtiminen niin, että varalippaita, tukipusseja, hylsyjä tai muita varusteita ei jää tuliasemaan sieltä poistuttaessa, vaikeutuu pimeässä todella paljon kun valonkäyttö on kiellettyä.

Ampumatehtävissä oli yksi rasti, jossa ammuttiin paikalleen ankkuroidusta, mutta silti keinuvasta veneestä, noin 400m päähän Jaster-maaleja. Toisella rastilla ammuttiin noin 20m päästä hyvin pientä maalia. Tulitukitehtävässä ammuttiin erittäin nopeasti liikkuvassa maalikelkassa olevaa maalia niin monta kertaa kuin siihen ehti osua. Muut ampumatehtävät olivat pidemmän matkan ampumatehtäviä, joissa maalit piti löytää ja ensimmäisellä laukauksella osumasta sai korkeammat pisteet kuin jos maaliin osui vasta toisella laukauksella. Joskus pelkästään maalien löytäminen oli vaikeaa, vaikka ammuttavat maalit olivat kirkkaita Jaster-peltejä. Yhdellä rastilla oli audiolaitteilla tuotettua taistelukentän äänimaisemaa erittäin kovalla äänenvoimakkuudella, joka tietenkin vaikeutti partion keskinäistä kommunikointia.

Ensiaputehtävässä paikalla ollut vartiomies sai osuman omien tulesta ja hänelle piti antaa hätäensiapua sekä kuljettaa pelastuspisteelle kantamalla erittäin tiukan aikarajan puitteissa. Tällä rastilla näin ensi kertaa tekoverta pumppaavan haavasimulaattorin, joka teki tehtävästä todella aidon tuntuisen. Rastin pitäjät kouluttavat työkseen ensiapua ja taisteluensiapua ja antoivat kullekin partiolle hyvän pikapalautteen rastin päätyttyä. Kilpailijoiden palaute tästä rastista oli kautta linjan todella hyvää.

Kilpailijoiden taso oli erittäin koska voittajapartio Aku S. – Arttu S. ja Oliver T. saivat 100%, seuraavaksi tullut partio Matias J. – Jani M. – Markku U saivat 99,8% ja kolmas partio Jarkko M. Jesse M. – Tero P. saivat 98,79%. Erot olivat hiuksenhienoja ja lajissa alkaa olla sama tilanne kuin muussakin huippu-urheilussa, jolloin päivän tuloskunto, tai Häyhä-kilpailun kohdalla 2,5 päivän tuloskunto, ratkaisee mikä partio lopulta voittaa. Kilpailijoiden täydellisiä nimiä ei julkisteta koska osa kilpailijoista on viroissa tai tehtävissä, joiden hoitaminen vaikeutuisi tai jopa vaarantuisi, jos osallistujan nimi tulisi julki.

Amerikkalaisista vieraista voi kertoa, että vaikka he ovat pitkän linjan ammattisotilaita niin kotimaiset reserviläiset ja virkamiehet olivat tänä vuonna kilpailussa aivan ylivoimaisia. Uskon että vieraat saivat tällä reissulla paljon uusia näkökulmia siihen millaiset varusteet ja millainen toiminta on meidän olosuhteissa tehokasta. Kunto miehillä oli kyllä kova, siitä ei menestys jäänyt kiinni.

Toimin itse kilpailussa Reserviläisurheiluliiton virallisena Teknisenä Asiantuntijana. Kiitän kisajohtoa, toimitsijoita, kilpailijoita ja Puolustusvoimia hyvin ja turvallisesti läpiviedystä kilpailusta. Ensi vuonna kilpailu pidetään Taipalsaaressa ja on mielenkiintoista nähdä, millainen siitä kilpailusta tulee. Hikeä, kyyneleitä, hiertymiä ja onnistumisen tunteita on varmasti taas luvassa.

Kilpailusta löytyy lisää valokuvia ja lyhyitä videoklippeja mm. haavoittuneen kantamisesta EA-rastilla, venerastista sekä hyvää kuvaa kilpailjoiden varusteiden kokonaismäärästä osoitteesta https://www.instagram.com/tarkkaampujakilta/

Teksti: Heikki Juhola

Kirjoittaja on HELRESP hallituksen jäsen.