Hankoniemi ja Porkkala vuokralla

Hankoniemi vuokralla ja sodassa 1940-41

Hangon kaupungin ja Hankoniemen kohtalot ja merkitys ovat jääneet varsin vähälle huomiolle sotahistoriassamme. Ylipäällikkö Mannerheimin talvisodan 1.päiväkäskyn mukaan oli alkanut vapaussotamme jatkosota. Siinä Hangon ja koko Hankoniemen saaminen osaksi Suomenlahden sulkua ja siten Leningradin turvallisuusjärjestelmää oli Neuvostoliiton keskeinen tavoite. Suomenlahden eteläpuolella Viro suostui luovuttamaan Neuvostoliitolle sotilastukikohtia, mikä ennen pitkää johti maan miehitykseen ja sovjetisointiin. Talvisota syttyi, kun Suomi ei taipunut Neuvostoliiton vaatimuksiin. Talvisodan aikana Hanko oli yksi ankarimmin pommitetuista kaupungeistamme. Neuvostoliiton perimmäinen tavoite, koko Suomen miehittäminen jäi tunnetusti toteuttamatta, mutta rauhan ankarat ehdot saneli silti Neuvostoliitto. Moskovan rauhan ehtojen mukaisesti Hankoniemi vuokrattiin Neuvostoliitolle laivastotukikohdaksi.

Välirauhan ajan rauhattomuus ja epävarmuus sekä Neuvostoliiton painostus ja vahvasti miehitetyn

tukikohdan uhka pakottivat Suomen linnoittamaan vuokra-alueen rajamaaston ja siten valmistautumaan tulevaan. Vuokralainenkin linnoitti niemen erittäin tehokkaasti. Molempien osapuolten linnoitustyön tulokset ovat edelleen selvästi nähtävissä.

Jatkosodan sytyttyä Hankoniemi oli sivussa tapahtumien päänäyttämöiltä, mutta sotaa sielläkin käytiin. Katkerat ja veriset taistelut keskittyivät saaristoon. Mantereella toiminta oli lähinnä asemasotaa, tykistötaisteluja ja väkivaltaisia tiedusteluja. Kun saksalaiset idän sotaretkellään valtasivat Suomenlahden eteläpuolella Baltian maat, Hangon tukikohta uhkasi jäädä saarroksiin ja se evakuoitiin joulukuun 1941 alussa.

Porkkala vuokralla 1944-55

Kesällä 1941 syttynyt jatkosotamme oli Ylipäällikön 1. päiväkäskyn mukaan talvisotamme jatkosota. Yksi talvisodan keskeisistä syistä, kysymys Itämeren herruudesta ja Leningradin turvallisuudesta sekä sen vapaasta meriyhteydestä vaikutti jatkosodan päättyessä edelleen ratkaisevasti rauhan ehtoihimme syksyllä 1944. Sota Neuvostoliiton ja Saksan välillä jatkui. Yksi merkittävä ero talvisodan jälkeiseen tilanteeseen oli se, että Hankoniemen sijaan Neuvostoliitto vaati ja sai vuokralle sotilastukikohdakseen Porkkalanniemen. Vuokra-alue käsitti Porkkalan ja Obbnäsin niemet, niiden edustalla olleen saariston sekä mantereella Degerbyn kunnan sekä osia Espoon, Kirkkonummen, Siuntion ja Inkoon kunnista.

Puna-armeijan, äskeisen vihollisen asettuminen tukikohtaan aivan pääkaupungin tuntumaan aikaansai tietysti vaaralliseksi koetun tilanteen Suomessa. Vahva sotilastukikohta vain 20-30 km:n päässä pääkaupungista ja Suomen valtionhallinnosta oli osaltaan tarkoitettu varmistamaan, että Suomi pitäisi aidosti kiinni sovitusta rauhasta. Miehitysuhka oli siis koko ajan olemassa, jos Suomessa tapahtuisi jotain neuvostovastaisia provokaatioita tai rauhan ehtoja ei noudatettaisi!

Porkkalan vuokra-alueesta tuli hermeettisesti suljettu sotilasalue ja -yhteisö. Neuvostoviranomaiset sallivat rautatieliikenteen vuokra-alueen läpi vasta marraskuussa 1947. Mutta eivät suinkaan ilman erikoisjärjestelyjä! Suomalaiset junat, siis nykyisellä Helsingin-Turun rantaradalla Helsingistä länteen ja Karjaalta itään, varustettiin ennen vuokra-aluetta ikkunaluukuilla, ja jokaisessa vaunussa oli aseistettu neuvostoliittolainen vartija.

Porkkalan miehityksenä oli Itämeren laivaston matruuseista koostuva noin divisioonan vahvuinen jalkaväki, joitakin erillisiä pataljoonia, voimakas rannikkotykistö, lentotukikohta koneineen, laivasto-osasto, rajavartijoita, poliittisia elimiä sekä huomattava määrä siviilejä tukikohdan erilaisissa ylläpitotehtävissä. Neuvostoliiton turvallisuusjoukkoihin kuulunut rajavartio-osasto vartioi vuokra-alueen rajaa. Porkkalaan rakennettiin melkoinen määrä erilaisia ja -tasoisia linnoituslaitteita alueen puolustamista varten. Ne olisivat toimineet tarpeen vaatiessa myös hyökkäyksen lähtöalueina.

Asiakirja Porkkalan vuokra-alueen palauttamisesta ennenaikaisesti allekirjoitettiin 19.9.1955. Strateginen tilanne Itämerellä ja Suomenlahdella oli perusteellisesti muuttunut sekä poliittisesti että sotilaallisesti, joten Neuvostoliitto katsoi voivansa luopua alueesta ja tällä tavalla osoittaa halunsa rauhanomaiseen rinnakkaiseloon. Se pääsi näin eroon tarpeettomaksi käyneestä tukikohdasta, josta oli myös muodostunut sille taloudellisestikin raskas kiviriippa.

Rajapuomit avattiin 26.1.1956 kello 15.00 Espoossa Jorvaksen sillalla. Kaksi päivää myöhemmin päästettiin ensimmäiset lehdistön ja radion toimittajat tutustumaan alueeseen. Helmikuun 4. päivänä pääsivät entiset porkkalalaiset katsomaan kotejaan. Samoihin aikoihin saapuivat Porkkalaan myös ensimmäiset hallinnon vaatimat virkamiehet. Porkkala oli nyt jälleen osa Suomea, joskin surkeassa kunnossa.

Göran Lindgren

Kirjoittaja on Senioriupseerien Kerhon jäsen, KTM, ylil res, sotahistorian harrastajatutkija ja opas sotahistoriallisilla retkillä. Hän kutsuu asiasta kiinnostuneita mukaan näille “unohtuneille” vuokra-alueillemme suuntautuvalle retkelle 7.-8.9.2019. Retkestä lisää tässä lehdessä julkaistussa ilmoituksessa ja Vihdin Liikenteen sivustoilla www.vihdinliikenne.fi/sotahistorian matkat.