Mie lähen

Näin sanoi Antero Rokka Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa. Vuodenvaihteessa on minun hetkeni lähteä ja luopua Helsingin Reserviupseeripiirin puheenjohtajuudesta. Luutnantti Caspar von Walzel ottaa ohjat käsiinsä vuoden ensimmäisenä päivänä. Caspar on ollut viimeiset neljä vuotta toisena varapuheenjohtajana, joten hänellä on vankka kokemus piirin toiminnasta. Walzel on ollut mukana tiimissä, joka on myllertänyt toimintaamme neljä vuotta.

Yksi mies ei sotaa voita eikä muuta maailmaa. HRUP:ssä puheenjohtajakaudellani ei tehty vallankumousta, vaan jatkettiin sitä rakennustyötä, joka oli alkanut aikaisempien puheenjohtajien aikana. Edeltäjäni Ville Maijanen ja kunniapuheenjohtaja Kari Vilamo olivat minulle alussa apuna ja tukena. Johtajataipaleella heiltä on saanut hyvää sparrausta uusissa ja kiperissä tilanteissa.

Puheenjohtajisto, hallitus ja toimikunnat ovat muodostaneet osaston, joka on jalkauttanut uudet ajatukset piirin toimintaan. Tietysti täytyy muistaa, että toiminnanjohtaja Tomi Alajoki ja järjestöupseeri Ossi Ikonen ovat olleet muutoksessa varsinaisia työmyyriä ja tuoneet myös omia näkemysiään prosessiin. Suuri tiedottamisuudistus (kotisivut, Facebook, piirikirjeet jne.) oli mahdollista toimiston työn ja osaamisen takia.

Meidän piiristämme on lähtenyt työtapoja, jotka ovat levinneet Reserviupseeriliitolle valtakunnalliseksi toimintamalliksi. RUL on perustanut varautumiseen toimikunnan, jota johtaa meidän miehemme Pekka Rintala. Reserviupseerien kriisiajan siviiliyhteistyötä on Pekan kanssa ollut kehittämässä Risto Piekka. Hänen osaamisensa ja tarmonsa avulla on viety sääntöuudistusurakka läpi piirissa ja monissa yhdistyksissä. Tässäkin asiassa helsinkiläiset toimijat ovat olleet edelläkävijöitä koko maassa, ja uudistus etenee.

Tulevaisuus on nuorissa. He ovat itse ottaneet tilanteen haltuunsa ja kehittäneet nuorten toimikunnan Helsingin Piirissä ja RUL:ssa. Jussi Kangaspunta kokosi nuorista tiimin ympärilleen, ja heti alkoi tapahtua. Nuoret ovat etsineet itselleen oikeat toimintamallit ja lähteneet toteuttamaan niitä. Malli tulee osittain seniorien vuosia toteuttamasta järjestötyöstä.

Haluan kiittää viimeisessä puheenjohtajan palstassani monia piirin toimijoita eri yhdistyksissä ja tietysti monia yhteistyökumppaneita. Yhteistyö Puolustusvoimien kanssa Santahaminassa ja Suomenlinnassa on elinehto piirille. MPK luo meille alustan, ja Urlus-säätiö antaa voimavarat toteuttaa toimintaamme. Kiitän kaikkia kumppaneita hyvästä ja tuloksellisesta yhteistyöstä. Veljespiiri Helsingin Seudun Reserviläispiirin kanssa olemme yhdistäneet käytännön toimintaamme jo vuosien ajan. Yhteistoiminta on laajentunut oman piirimme alueelta käsittämään koko Uudenmaan. Yhteydet eteläiseen veljeskansaan ovat tiivistyneet viimeisten vuosien aikana. EROK ja Kaitseliitista Tallinnan Maleva ovat vakiintuneet meille (molemmille piireille) yhteistyötahoiksi.

Voisin antaa vielä hyviä neuvoja, mutta en anna. Uudet miehet tuovat uudet toimintamallit. Perinteet kuitenkin velvoittavat: meillä on takana noin 90 vuotta järjestäytynyttä reserviupseeriutta, 75 vuotta reserviupseerien tulikasteesta talvisodassa ja 50 vuotta Helsingin piiriä. Piirin toiminnassa näkyvät perinteemme ja velvollisuuteemme, ja niitä tulee jatkaa tuleville sukupolville.

Lopuksi haluan onnitella kaikkia palkittuja ja ylennettyjä. Saavutuksia ei saada, vaan ne ansaitaan.