Semmonen savotta

Yllämainitusta Eero Marttisen ja Hannu Kahakorven toimittamasta teoksesta oli kirjaesittely viime Reservin Sanomissa. Kirjoituksessa oli kuitenkin oleellinen virhe siltä osin kuin se koskee Päätalon elämää jatkosodan aikana: Kalle Päätalo ei toiminut sotavankileirin, vaan vankileirin talousaliupseerina.

Jatkosodan aikana perustettiin linnoitustöitä varten Kannaksen varavankila, jossa oli useita vankileirejä, yksi niistä Siiranmäessä. Vankien tehtävänä oli VT-aseman linnoittaminen ja kaikki vangit olivat suomalaisia; tuomiot aseistakieltäytymisiä, rintamaltakarkaamisia, väkisinmakaamisia ym. Poliittisia vankeja ei sattuneesta syystä haluttu rintaman läheisyyteen mikäli tausta oli tiedossa; jos sellainen ilmeni vasta leirillä, vanki palautettiin viipymättä takaisin lähtöpaikkaansa, Sukevalle, Kakolaan, Konnunsuolle, Vaasaan jne.

4.6.1942 tapahtui sotivassa Suomessa muutakin, kuin että marsalkka Mannerheim juhli 75-vuotispäiväänsä ja hänelle myönnettiin Suomen Marsalkan arvonimi. Kannaksen varavankilan esikunnasta matkusti kaksi alikersanttia, V. Saarinen ja K. Päätalo juuri perustetulle Siiranmäen vankileirille. Ensin mainittu sai kyllä vaihtaa kauluslaattoihinsa vänrikin arvoisen sotilasvirkamiehen ’juustoveitset’. Päätalolle niitä ei suotu, vaikka ne hänelle talousaliupseerin vakanssin myötä hyvin olisivat sopineetkin…

Asiasta kiinnostuneet voivat tutustua näihin Kallen vaiheisiin vuonna 1967 ilmestyneessä kirjassa Nälkämäki. Sen päähenkilö on kylläkin nimeltään alik Matti Lieko ja esimiehensä on Saarisen sijasta Luotonen, mutta eräässä myöhemmässä kirjassaan eli Iijoki-sarjan teoksessa Tuulessa ja tuiskussa Kalle on myöntänyt Matti Liekon vaiheet omikseen.
Jouko Kuusela