Reserviläiskirjeistä
Puolustusvoimat lähettää kuluvan toukokuun aikana 900 000 reserviläiskirjettä. Asiasta on noussut kohu sekä kotimaassa että ulkomailla. Jotkut ovat arvelleet Suomen valmistelevan sotaa ja Suomi on siksi kutsumassa suuren määrän reserviläisiä palvelukseen. Kyseessä on kuitenkin normaaliksi katsottava toimenpide, jolla puolustusvoimat pitää yhteyttä reserviinsä.
Puolustusvoimain komentaja kenraali Jarmo Lindberg on todennut kirjeistä: ”Tämä on yhteydenpitoa reserviläisiin. Omasta mielestäni näitä olisi pitänyt tehdä Puolustusvoimissa aiemminkin ja tasaisin väliajoin.” Reserviläinen- ehti 4/2015.
Minulla on tallessa kaksi kellastunutta vanhaa paperia. Toinen on Turun ja Porin läänin II kutsuntapiirin kutsuntatoimiston lähettämä kirje päivämäärältä 23.3.1921. Siinä kerrotaan, että isäni tulee liikekannallepanossa ilmoittautua Porin Rykmentissä Turussa.
Toinen vanha paperi on Varsinais-Suomen Suojeluskuntapiirin 20.2.1930 isälleni lähettämä ”Määräys liikekannallepanon varalta”. Siinä todetaan, että isäni määrätään liikekannallepanotapauksessa edelleen Lokalahden Suojeluskunnan Paikallispäällikön toimeen. Asiakirjan virallisuuden vahvistaa vielä Varsinais-Suomen Suojeluskuntapiirin leima ja se, että ylimpänä on teksti ”Salaisena pidettävä”.
Nämä vanhat reserviläiskirjeet kertovat, että asioista on tiedotettu eri tavoilla. Toinen kirje ei kerro reserviläisen tarkkaa sodan ajan tehtävää. Toinen taas kertoo asian hyvin yksiselitteisesti.
Ensimmäiset vuoden 2015 reserviläiskirjeet ovat nyt saaneet palautetta myös vastaanottajien kommentteina. Toiset ovat tyytyväisiä saatuaan tornikirjeen. Toiset ovat olleet kovasti pettyneitä.
Tyytyväisiä ovat ne reserviläiset, jotka ovat kotiutuneet positiivisella mielellä varusmiespalveluksesta. Heidän kommenttinsa kertovat, että sotaväen yhteydenottoa pidetään hyvänä. Minua tarvitaan – minulla on sijoitus sodan ajan puolustusvoimissa.
Vähemmän tyytyväisiä reserviläiskirjeen vastaanottajia ovat ne, joille kirjeessä ei kerrota sodan ajan tehtävästä tarkempaa tai ei mitään tietoa. Suomen puolustusvoimien sodan ajan vahvuus laskee 230 000 mieheen ja se tarkoittaa, että näihin joukkoihin voidaan määrätä vain tämän verran reserviläisiä. Siksipä monet kysyvätkin – eikö minua enää tarvita? Vastaus tähän on, että kaikkia tarvitaan. Tarkempaa tietoa ei tässä vaiheessa voida kertoa.
Palvelin vuosina 1977 – 1992 kolmessa eri sotilaspiirin esikunnassa.
Nämä kaikki palveluspaikkani lähettivät silloin reserviläisille postia. Suurin osa postista oli kertausharjoituskäskyjä. Esikunnat lähettivät myös tietoja reserviläisylennyksistä. Lehdistötiedotteissa välitettiin tätä samaa sanomaa. Kertausharjoitukset ovat tärkeä osa asevelvollisuutta ja koulutuksen perusteella reserviläiset voivat saada ylennyksiä.
Puolustusvoimien pitää pitää yhteyttä reserviinsä ja nykyiset reserviläiskirjeet ovat osa tästä yhteydenpidosta. Tämän yhteydenpidon pitäisi olla myös molempiin suuntiin toimivaa. Puolustusvoimilla ei ole lupa unohtaa reserviään ja reserviläiset voivat omasta puolestaan pitää yhteyttä puolustusvoimiin.