Suomen Reserviupseeriliiton toiminnanjohtaja Janne Kosonen täytti kesällä 50 vuotta. Olen tuntenuthänet jo lähes 20 vuoden ajan ja merkkipäivän kunniaksi järjestetyssä kahvitilaisuudessa keskustelukääntyi tietysti reserviläistoimintaan. Kosonen sanoi arvostavansa toiminnassani sitä, että en olepelkkä puhuja vaan myös tekijä eli saan asioita aikaiseksi. Totesin tähän, että pelkkä tekeminen eiriitä. Toiminnasta on myös puhuttava eli tehtävistä ja tehdyistä asioista on myös tiedotettava,jotta uusia tekijöitä saadaan mukaan toimintaan. Mietin kesän aikana kyseistä keskustelua ja mitenpuhuminen ja tekeminen tulisi niveltyä yhteen yhdistysten toiminnassa. Kaiken perustana ovattietysti yhdistyksen perustavoitteet: asiat, joita yhdistyksen jäsenet haluavat yhdessä edistää.Näiden pohjalta suunnitellaan toimintaa, joka ilmentää ja edistää yhdistyksen tavoitteita.Suunnittelun painopiste on syksyisin, koska seuraavan vuoden toimintasuunnitelmat hyväksytäänpääsääntöisesti yhdistysten syyskokouksissa. Valmistelu on yhdistyksen johdon vastuulla, muttasuunnitteluun tulisi ottaa mahdollisuuksien mukaan laajempi joukko yhdistyksen jäseniä. Valmistelunpohjaksi voidaan myös tehdä esimerkiksi jäsenkyselyjä. Reserviläisliitto on parhaillaan uudistamassastrategiaansa ja ensimmäinen luonnos on lausunnoilla piireissä ja yhdistyksissä. Kentältä tulleetpalautteet ja kommentit hyödynnetään strategian valmistelussa tämän ja ensivuoden aikana.Suunnitellun toiminnan toteuttaminen alkaa valmistelulla, jossa puhumisella on myös merkittävä osuusetenkin markkinoinnin osalta. Reserviläisjärjestöjen toiminnasta suurin osa on erilaisia tapahtumia,joihin toivotaan runsaasti osallistujia. Hyvin valmisteltu tapahtuma on turha, jos kukaan ei siitätiedä eikä sen vuoksi siihen osallistu. Tulevista tapahtumista täytyy tiedottaa oikea-aikaisesti jahyödyntää kaikkia yhdistyksen käytössä olevia välineitä tapahtuman tunnetuksi tekemiseen. Kuntapahtumasta puhutaan, niin sinne tulee myös osallistujia. Vanhan sanonnan mukaan ”Hyvin suunniteltuon puoliksi tehty”. Itse jatkaisin sitä sanomalla ”Asia on tehty vasta, kun se on raportoitu”.Tapahtuman jälkeen on tärkeää huolehtia ns. jälkitöistä. Ne pitävät sisällään tapahtuneestatiedottamisen sekä jäsenistölle että muille toiminnasta kiinnostuneille. Kärjistetysti voidaansanoa, että muiden kuin paikalla olleiden näkökulmasta tapahtumaa ei ole ollut olemassa, jos siitäei kerrota julkisuudessa. Jokaisesta tapahtumasta kannattaa laatia edes pieni juttu yhdistyksenverkkosivuille sekä laajempaa joukkoa kiinnostavista tapahtumista myös piirilehteen. Ne toimivatmainoksena tuleville tapahtumille ja kertovat myös passiivisille jäsenille mitä yhdistyksessätapahtuu. Tapahtumassa otetut valokuvat kasvattavat kirjoituksen kiinnostavuutta selvästi.Omakohtaisesti olen kokenut, että myös vuosikertomuksen laatiminen ja toimintalomakkeen täyttäminenon paljon helpompaa, kun vuoden aikana järjestetyistä tapahtumista löytyy lyhyet kuvaukset yhdestäpaikasta. Jokainen järjestetty tapahtuma tulisi mieltää myös oppimistilaisuudeksi. Jälkitöihinkuuluu tapahtuman toteutuksen arviointi, jotta seuraavalla kerralla onnistuttaisiin vieläkinparemmin. Kokemukset kannattaa kirjoittaa muistiin ja tarjota kertynyttä osaamista myös muidenkäyttöön. Tärkeää on myös kiittää riittävässä määrin tapahtuman valmisteluun ja toteutukseenosallistuneita vaikka, tai oikeastaan nimenomaan koska, yhdistystoiminnassa osallistuminen onvapaaehtoista. Puhetta ja tekoja, niitä tarvitaan molempia.