Yhdessä vai erikseen

Itämeren liittoutumattomien maiden asema on tukaloitunut: ne ovat alkaneet etsiä turvaa toisistaan sekä Natosta ja EU:sta. Maat ovat nyt myös valmiit hyväksymään EU:n turvatakuut. Rusi arvioi kriittisesti Suomen ulkopolitiikan ”pitkän linjan” ja 2000-luvulla harjoitetun vakauspolitiikan yhteyttä.

Esille tuodaan kokonaan uutta tietoa vuoden 1972 tammikuussa käynnistyneistä Suomen ja Neuvostoliiton sotilasyhteistyötä koskeneista salaisista neuvotteluista, lähteenä tietovuoto Ruotsista. Suomi ja Ruotsi salasivat toisiltaan olennaisia tietoja turvallisuuden perusratkaisuista. Esille tuodaan myös uutena tietona, miksi Saksan entinen liittokansleri Helmut Schmidt lopetti yhteydenpidon Kalevi Sorsan kanssa 2000-luvun alussa.

Palasiko Venäjä 2000-luvulla jälleen hallitsevaksi tekijäksi Suomen ulkopolitiikassa? Miksi idänkaupan ja kahdenvälisten suhteiden merkitystä ryhdyttiin korostamaan, kun taas suhteet Yhdysvaltoihin pysyivät jähmeinä. Suomen talousvaikeuksia on syventänyt Venäjä-riippuvuus.

Venäjän aggressiivisen ulkopolitiikan paluu yllätti Itämeren alueen liittoutumattomat maat, kun Venäjä valloitti talvella 2014 Krimin. Ruotsi heikensi puolustustaan 2000-luvulla, koska arvioi turvallisuuskehityksensä väärin. Vasta kun Venäjän voimapolitiikka uhkasi konkreettisesti Ruotsia, tajuttiin, että ”Ruotsin puolustus alkaa Ruotsista”.

Suomi ja Ruotsi ovat Venäjän ja lännen konfliktissa lännen puolella, mutta ilman lännen todellisia turvatakuita. Maiden on arvioitava liittymistä puolustusliitto Natoon. Nopeasti valmistellut Nato-selvitykset 2016 nostivat kysymyksen esille, mutta eivät tarjonneet ratkaisuja. Suomessa nousee esille kysymys: yhdessä vai erikseen? Molemmat maat ovat saapuneet turvallisuuspolitiikassa käännekohtaan, halusivat ne sitä tai eivät.´

Suomen edun mukaista on ylläpitää hyviä suhteita Venäjän kanssa. Tämä ei voi kuitenkaan tapahtua enää kylmän sodan kauden periaatteilla. Pitäytyminen kylmän sodan kauden ”pitkää linjaan” ei ratkaise Suomen turvallisuuspoliittista ongelmaa. Suomi on EU:n jäsenvaltio ja sitoutunut läntisiin instituutioihin ja eurooppalaisiin arvoihin. Niitä on puolustettava myös sotilaallisesti.

Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan strategiana on oltava maan aseman vahvistaminen ja kansainvälisen liikkumatilan lisääminen. Emme voi jäädä yksin Venäjän etupiiriin, mikä murentaisi EU:n yhtenäisyyttä entisestään.

Alpo Rusi: Yhdessä vai erikseen – Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa (Docendo 2016), ISBN 978-952-291-282-4, sidottu, 217 sivua.