The Shortest History of Germany

James Hawes lupaa kirjansa nimessä paljon. The Shortest History of Germany yrittää mahduttaa Saksan noin kahdentuhannen vuoden historian reiluun kahteensataan sivuun. Ja yllättävän hyvin se siinä onnistuu.

Hawes ei kuitenkaan tyydy kertomaan tuttua tarinaa Rooman valtakunnasta Kaarle Suuren, Preussin, Bismarckin ja Hitlerin kautta jaettuun ja lopulta jälleen yhdistyneeseen Saksaan. Hänellä on oma teoriansa: Saksan historiaa selittää ennen kaikkea idän ja lännen välinen jako.

Ja kaiken keskellä virtaa Elbe.

Hawesin mukaan läntinen ja eteläinen Saksa kuuluu vanhaan roomalaiseen ja länsieurooppalaiseen maailmaan. Elben itäpuolella alkaa toinen Saksa. Se on aluetta, jota ovat muokanneet Preussi, junkkerit, vahva valtio ja sotilaallinen perinne.

Tästä näkökulmasta myös Saksan yhdistyminen vuonna 1871 näyttää hieman erilaiselta. Hawesille kyse ei ollut vain siitä, että Saksa yhdistyi. Pikemminkin Preussi otti muun Saksan komentoonsa ja määritteli samalla pitkälti uuden valtakunnan suunnan.

Hawes on parhaimmillaan silloin, kun hän käskee lukijaa katsomaan karttaa. Missä kulkevat joet? Missä olivat Rooman valtakunnan rajat? Missä asuivat katoliset ja missä protestantit? Mihin ihmiset muuttivat ja mistä he tulivat?

Kun asioita katsoo näin, monet Saksan historian tapahtumat näyttävät uudessa valossa. Elbe ei ole enää vain joki kartalla, vaan raja kahden erilaisen Saksan välillä.

Myös Preussin valtava merkitys tulee kirjassa hyvin esiin. Preussi ei ollut vain yksi saksalaisista valtioista muiden joukossa. Se rakensi tehokkaan armeijan ja hallinnon ja nousi lopulta koko Saksan johtoon.

Kirjan ongelma on, että Hawesilla on ehkä vähän liiankin hyvä teoria.

Hänen kertomuksessaan itäinen Saksa yhdistyy helposti militarismiin, nationalismiin ja autoritaarisuuteen, kun taas länsi ja etelä näyttäytyvät liberaalimpina ja demokraattisempina. Myös natsien kannatus näyttää osittain tukevan ajatusta: Hitler menestyi monilla protestanttisilla ja itäisillä alueilla paremmin kuin katolisessa etelässä ja lännessä.

Mutta tästä on vielä pitkä matka siihen, että Elben voisi tehdä kaiken selittäväksi rajaksi.

Katolinen Saksa ei aina ollut liberaali eikä protestanttinen Saksa automaattisesti autoritaarinen. Preussikaan ei ollut pelkästään militarismia. Nationalismi, antisemitismi ja natsismi eivät myöskään pysähtyneet Elbelle.

Välillä Hawesin kartta on yksinkertaisesti liian siisti todellisuuteen verrattuna.

Se ei silti tee kirjasta huonoa. Päinvastoin. Hawesilla on selvä väite, ja hän puolustaa sitä innokkaasti. Juuri siksi kirjaa on hauska lukea. Se pakottaa kysymään, miksi Saksa yhdistyi juuri Preussin johdolla, miksi Berliinistä tuli pääkaupunki ja miksi idän ja lännen väliset poliittiset erot näkyvät Saksassa vielä nykyäänkin.

Kaikkiin kysymyksiin Hawes ei anna vakuuttavaa vastausta. Mutta hän saa lukijan miettimään niitä.

Kirjan kartat, kuvat ja kaaviot auttavat paljon. Kahteensataan sivuun on mahdutettu valtava määrä historiaa ilman, että lukeminen muuttuu pelkäksi vuosilukujen ja hallitsijoiden luetteloksi.

The Shortest History of Germany kannattaa silti lukea pienellä varauksella. Hawesin parhaat havainnot haastavat vanhoja ja liian helppoja käsityksiä Saksan historiasta. Samalla hän rakentaa niiden tilalle oman selityksensä, joka on välillä aivan yhtä yksinkertainen.

Kirjan suurin vahvuus onkin samalla sen heikkous: Hawesilla on liian hyvä teoria.

Kahdentuhannen vuoden historiaa on vaikea selittää yhdellä joella ja yhdellä idän ja lännen vastakkainasettelulla. Historia on yleensä paljon sotkuisempaa.

Siksi The Shortest History of Germany ei ehkä ole paras mahdollinen kirja, jos haluaa täysin tasapainoisen yleisesityksen Saksan historiasta.

Mutta ehkä juuri siksi se on niin kiinnostava. Hawes tarjoaa vahvan näkemyksen – ja jättää lukijalle runsaasti aihetta olla hänen kanssaan eri mieltä.

Tom Lindblom

James Hawes
The Shortest History of Germany
Old Street Publishing
ISBN 978-191-0-40073-9