Talvisodan aika

Paasikiven pitkä linja

Osmo Apunen

Euroopan tilanne huolestutti J.K. Paasikiveä hänen toimiessaan Suomen lähettiläänä Tukholmassa.
Kansainvälisen politiikan säännöt muuttuivat nopeasti pienille valtioille vaarallisiksi ja edessä näytti olevan epävarma ja väkivaltainen aikakausi. Huolet osoittautuivat aiheellisiksi syksyllä 1939.

Vuonna 1934–1941 Paasikivi osallistui maan ylimmän johdon salaisiin keskusteluihin ja Moskovan kanssa sovittavien rauhanehtojen valmisteluihin. Näiden kokemusten sekä jatkosodan jälkiselvittelyjen aikana hän kiteytti oman ulkopoliittisen linjansa ja oppinsa. Eli Paasikiven linjan, joka kylmän sodan vuosina hallitsi Suomen ulkopoliittista keskustelua ja asemaa.

Ajankohtainen historiateos Paasikiven pitkästä linjasta avaa kiinnostavan perspektiivin Venäjän reunavaltioiden poliittiseen liikkumatilaan. Euroopan tilanne huolestutti Paasikiveä, kuin myös varmaan montaa muuta Euroopan valtioiden päämiestä. Yksin Euroopan näkemykset eivät riittäneet, vaan pelissä tuli ottaa myös huomioon kansainvälisen politiikan peliliikkeet ja -kentät. Vuosina 1934–1941 käytiin Suomessa kiivaita ylimmän valtiojohdon välisiä keskusteluja, mahdollisista tulevista ja edessä olevista rauhanneuvotteluista. Paasikiven linjan määre oli ns. pitkä linja. Selvä lähtökohta antaa odotuttaa itseään. Ludvig Wittgenstein kirjoitti jo Ausserlitsin mahdollisesta olemassaolosta ja tarkoituksesta sodan melskeissä.

Professori Jan-Magnus Jansson kirjoitti historiallisesta ilmiöstä. Lokakuussa 1939 olivat Moskovan vaaran vuodet, jotka ulottuivat aina vuosiin 1944–1948 saakka. Tilannetta voitiin verrata Putinin ”Kiina -ilmiöön”. Puhuttiin kansan vallan ja vapauden ajasta. Myös Ruotsin etujen mukaisuudet tulivat huomioiduksi. Kansan vallan ja vapauden -teema oli vahvasti esillä.

Ahvenanmaan miehitys tapahtui 1930-luvulla. Asia herätti myös kysymyksen Itämeren alueen sotilaallisista järjestelyistä. Esille nousi myös vakavasti Pohjoismainen puolueettomuus.

Mannerheim mietti vakavasti puoluepoliittisia ongelmia ja vaihtoehtoja. Puhuttiin ”Suomalaisesta Suomesta”, jota johti ja joutui siksi miettimään Pohjoismaista orientaatiota. Ruotsin yliopistojen opetus suhtautui myönteisen vakavasti Pohjoismaiseen orientaatioon. Oli tukeuduttava kammottavaan realismiin ja tilannetajuun.

Mannerheim alkoi kiinnittää huomiota ns. lähi- ja ulkovaltoihin. Neuvostoliiton ja Saksan merkitys likinaapureina oli ja on ollut aina tarkan seurannan ja valvonnan alaisena. Neuvostoliitto etenkin oli oltava tarkan syynin alla, joka asetti Suomen sodan johdolle ja valtakunnan päämiehelle (sama persoona) SUURIA vaateita. Ja haasteita Mannerheim kannatti vahvasti Pohjoismaista yhteistyötä maanpuolustuksen saralla. Laadittiin myös varsinainen Ahvenanmaan puolustussuunnitelma.

Järjestettiin ns. sotilastie Ahvenanmaalle, jonka tarkoitus oli helpottaa Saaren puolustustoimia. Ahvenanmaa oli ikkuna länteen ja siksi erittäin tärkeä puolustuselementti Suomen puolustuskartalla.

Hitlerin valtaannousu aiheutti taas merkittäviä järjestelyjä ja kannanottoja Suomalaiseen puolustuslinjaukseen ja -politiikkaan. Myös Tukholma oli myönteisellä tavalla huomioitavissa ja tietynlainen yhteistyömahdollisuus oli luotavissa, mahdollisia maahantunkeutujia vastaan.

Suomi ja Ruotsi olivat suurpolitiikan vedenjakajalla, jossa Ahvenanmaan kysymys oli etenkin Suomen kannalta erinomaisen tärkeä elementti. Puhuttiin puoliääneen sodan moraalista

Suomi ja Ruotsi ja etenkin Suomi eli ikään kuin Sodan katveessa. Lenin oli noussut valtaan Venäjällä. Suomen maantieteellinen asema tuli huomioida tarkasti (mm. Ahvenanmaa, Lappi ja Itäraja) olivat kriittiset tukikohdat.

Talvisodan syttyessä Neuvostoliitto aloitti sen, voimakkaalla hyökkäys- strategialla. Oliko Molotovilla taskussaan eräänlainen ”käsi nyrkissä” -sovinto? Oliko Lenin miellettävissä lähes Marxin kaltaiseksi profeetaksi?

Kaiken kaikkiaan Suomen puolustuspoliittinen asema ei ole ollut muulloinkaan helppo. Ahvenanmaa, Lappi, Itä-Karjala, Koko itäraja, Helsinki jne. olivat tulenarkoja pisteitä, joita jokainen Suomen valtion päämies ja sodanjohtaja joutui pohtimaan eri kanteilta.

Tähän on tultu. Tässä istumme, emmekä muuta voi. Pyykki on pantu ja pysyy. Istu ja pala. Istummeko me ns. löysässä hirressä kaiken aikaa? Presidentti Sauli Niinistö näytti mielestäni äskettäin, myönteiseen lopputulemaan päätyneen NATO-prosessin hoidossa vanhojen valtiomiesaikojen veroisia otteita. Nyt meitä ei myydä ”halvalla”. Ruotsia tulee toisaalta sääli. Kun asia on huulillaan ja pienestä kiinni, ajaudutaan ojasta allikkoon. Toivon parasta onnea ja menestystä Ruotsin Nato -tiellä! Lycka till heja åt Sverige!

Unto Vaskuu

Paasikiven pitkä linja – Talvisodan aika
Teksti: Osmo Apunen
Julkaisuvuosi: 2023
Kustantaja: SKS Kirjat
Sivumäärä: 621
ISBN 978-951-85849-4-3